Lue keskustelun säännöt.
Uhmaava esikoululainen: mitä teen hänen kanssaan?
02.12.2008 |
Eskari-ikäinen lapseni on kertakaikkiaan hankala. Hän ei suostu syömään ruokia joita teen, käyttäytyy ruokapöydässä inhottavasti, huutaa ja matkii kun komennan häntä. Mitä teen? Tekisi mieli laittaa reppu selkään ja maailmalle. Suutuin hänelle niin että huusin ja haukuin itsekin. En enää osaa olla kiva ja mukava koska hänkään ei sitä ole. Olen umpikujassa. Haluaisin että mies hoitaisi ruokailutilanteet jotta minulla ei menisi käämit, mutta hän ei ole kotona ruokailuaikaan vaan töissä. Onko muita joilla vastaavia ongelmia? En enää jaksa tämän homman kanssa.
Kommentit (5)
Ja huomaa sen.
Minun mielestäni ei auta kun ottaa mahdollisimman rauhallisesti (mikä on toisinaan hyvin vaikeaa, tiedän omasta kokemuksesta) ja pitää siitä kiinni että lapsi tietää kuka on "pomo".
Sovitte vaikka että maistaa ruokaa ja jättää sitten loput. HUOM! Seuraavan aterian tai välipalan annat vasta sitten kun sen aika on! Eli ei muuta ruokaa sen syömättä jääneen tilalle puolen tunnin kuluttua ateriasta.
Nämä ovat vain minun ajatuksiani ja joku voi toki olla asiasta aivan eri mieltä.
Rajoja ja rakkautta. Äitinä olo toisinaan uskomattoman rankkaa henkisesti. Välillä pitää olla melkeimpä itse piru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja laitoin jääkaappiin ja tarjosin samaa seuraavalla aterialla ja lapsi söi ruuan. Mutta ei ottanut opikseen kun heti tänään toistaa saman temppuilunsa vaikka varoittelin. Nyt on taas sama ruoka odottamassa iltapalalle. Pyysi mehua tuossa kun oli temppuillut, en antanut vaan panin mehut kaikki pannaan kun ei kerran ruuat mene. En haluaisi olla pahis ja sääntöjen emäntä mutta on vaan pakko kun ei täst mitään muuten tule, niin on pakko olla kova ja ikävä äiti. Nyt on tullut ihan sellasta murrosiältä vaikuttavaa käytöstä peliin, että en enää ymmärrä lasta. Mitkään syömiset eivät menisi paitsi leivät ja eivät nekään läheskään aina.
tässä uhmassa on enteitä tulevasta murkkuiästä ja menneistä pikkukapsi-iän uhmakausista. Eiköhän tämä tästä!
Semmoista väykytystä ja mankumista ja naukumista :-) Auttaa, että vuorottelee siipan kanssa. Miten voikin ottaa niin hermoon!!! Itseäni pelottaa, että olen turhankin hyvä malli kaikenlaisessa pottuilussa ja vinoilussa. Eskarilaisella on varmaan jonkinlaista kehitystä ja purkaa eskarin jännitteitä tms. kotona.
En tiedä. Meidän eskarilla on välillä paha olla. Vielä voi ottaa syliin. Ruuan kanssa auttaa tietysti, että sitä yhdessä tehdään. Jos ei kelpaa, niin sitten ei kelpaa, se pitää ottaa faktana. (Vaikka sit olis mankumassa kohta ruokaa, niin ei tipu!!)
Ruoka pois edestä ja miettimään........ Kyllä se sitte muutaman tunnin päästä alkaa kelvata. Mun kolme v lähtee pöydästä kun raketti jos alkaa temppuileen.