Koittaako vaikeuksien jälkeen onnelliset ajat?

joskus elämä potkii peräjälkeen moneenkin kertaan.

Kyllä päivä paistaa vielä risukasaankin.

Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa.

Vai miten se meni?

Itsellä oli erittäin vaikean eroprosessi, jossa meni kaikki alushousuja myöten uusiksi. Sen jälkeen olen löytänyt uuden ihanan kodin ja lapset ovat onnellisia. Itse en näköjään enää osaa luottaa enkä sitoutua. Rakastuin, mutta en osaa olla mitenkään. Tunnen riittämättömyyttä ja koko ajan on vähän huono olo. Parempi ois olla yksin.

Meillä oli todella rankat 11 vuotta, nyt onneksi jo helpottaa...

Kärsimme lapsettomuudesta ja sairauksista vuosia. Sitten iski avioliittokriisikin, mutta nyt kaikkin on hyvin!

on itsekin tehtävä kaikkensa :), mutta oletko yrittänyt rukoilla?

voin sanoa sen verran, että kun oikeasti näkee vaivaa sen eteen, että asiat muuttuisivat jälleen paremmiksi, ne muuttuvat. Töitä se vaatii ja aikaa, mutta kuitenkin. Meillä läpi on käyty kuolemat, vaikeat syntymät ja vauva-aika, jossa koko ajan oli huoli ja murhe, kuten myös alkoholiongelmat ja syvä parisuhdekriisi. Listaan kuuluu myös köyhyys (niin paha, että sossulta piti hakea apua vuokran maksuun) ja työttömyys.



Nyt molemmilla on vakituinen työpaikka, lapsi on kunnossa ja mitä ihanin, kuolleet ihmiset ovat rakkaita muistoja, alkoholiongelma mennyttä (nyt jo yli vuoden ajan) ja rakkaus kukoistaa. 7 vuotta oltu yhdessä ja n. 30-vuotiaita ollaan molemmat.

eivätkä millään osaa tarttua enää uusiin annettuihin mahdollisuuksiin, tai nauttia mistään elämässään. Äitini on sellainen



Itse taas en jaksa edes tässä laman kolkutellessa olla kovin huolissaan tai ahdistunut, vaikka meillä on iso asuntolaina jne. Koska olen sen kerran nuoruudessani jo läpi elänyt (meidän perhe menetti kaiken ja vanhemmat erosi jne.), niin tiedän, että selviäisin taas. En nimittäin ole perustanut elämääni ja itsetuntoani, saati elämäni sisältöä taloudellisen menestyksen varaan.



Eli: vastoinkäymiset voivat ihmistä vahvistaa tai sitten katkeroittaa. Vastoinkäymisistä ylös pääseminen vaatii kyllä kovaa sisua ja paljon työtä, sekä monessa tapauksessa myös sitä kuuluisaa elämänarvojen muuttamista. SIis sitä, että ei itketä, jos lapsille ei ole ostaa juurikaan lahjoja jouluna, vaan panostetaan muuten yhdessäoloon.

Sitä saa mitä tilaa.

Elämä on ylä- ja alamäkiä. Olisi liian tylsää olla aina onnellinen. Ja vaikeuksista selvittyään sitä on viisaampi ja kokeneempi, varmempi itsestään. Alhaalta ei pääse kuin ylöspäin!