Yhdessä töitä tekevät isät ja äidit, miten parisuhteenne pysyy pinnalla?
Meillä 3 pientä lasta ja 10 vuoden avioliitto. Kotona meillä on yhteinen sitova työ ja takana piiitkä tuskainen taloremontti. Tuntuu etten tunne enää yhtään mitään miestäni kohtaan. Tiedän, että pitäisi varata yhteistä aikaa hellyydelle ja yhteisille jutuille ilman lapsia. Mutta en vaan jaksa häntä, en halua koskettaa enkä tulla kosketetuksikaan. Hän ei halua tavata yhteisiä ystäviämme, koska aina on niin paljon tärkeämpääkin tehtävää, hän ei tarvitse yhteisiä harrastuksia, joskaan en minäkään enää halua harrastaa yhdessä mitään. Pahinta on etten halua seksiä enkä minkäänlaista läheisyyttä.
Välttelen läheisyyttä ja olen kurkkuani myöten täynnä tätä kaikkea. Myös avioero on mahdoton, eikä ratkaisuna meille oikea. Perkele. Olen varmasti itsekäs monsteri, mutta minkä tälle kaikelle mahdan? Miten kukaan voi jaksaa koko huushollin pyörittämistä yksin; hyvä jos muut viitsivät puhtaita viikattuja vaatteita kaappiinsa kantaa tai korjata likaisia astioitaan pesukoneeseen. Työ on sitovaa, eikä vapaita viikonloppuja ole. Hankalat työajat rajoittavat omatkin harrastukset pois. Yhteisiä ystäviä olisi, ja kaipaan kovasti muiden aikuisten seuraa. Miehen suostuttelu on vain niin kiven takana että vähiinpä jää nekin tapaamiset. Millä ihmeellä vastaavissa tilanteissa olevat pariskunnat jaksatte puolisoanne aamusta iltaan, päivistä vuosiin, mistä löydätte sen halun ja ilon jakaa arkiset asiat ja työnne yhdessä?
Kommentit (4)
jään töistä pois, jotta voisin olla kotona 3 pienen lapsemme kanssa ja tietenkin mieheni kansssa enemmän. Mieheni on yrittäjä ja päivät ja viikonloput venähtävät työpäiviltään pitkiksi. Olen ollut todella väsynyt tähän kaikkeen. koti on koko ajan rempallaan. Kukaan ei jaksa/ehdi siivoamaan tekemään remonttia loppuun. Itse mietin myös eroa ja kaikkea mahollista. Mutta kun rakastan edelleen miestäni ja tiedän meidän olevan "ne oikeat" toisillemme. Aloimme miettiä, mitä tekisimme suhteemme hyväksi. Juttelu on tärkeää suhteessa, miehet ajattelevat aivan erilailla kuin naiset. ja se yhteinen aika, sitä olisi jostain yritettävä hankkia. Pari tuntiakin vaikka kerran viikossa, ihan kahdestaan, tekee ihan hyvää suhteelle :) Tietenkin viikonloppu kahdestaan tekisi suhteelle hyvää, jos vain lapset saa hoitoon jne.
tämän vuoksi jätän rakastamani työn, jään kotiin hoitamaan lapsiamme. samalla autan miestäni hänen töissään. Eihän nuo lapset kauaa ole pieniä ja nyt voin hyvällä omalla tunnolla nauttia vapaa-ajasta lasten kanssa.
Pidän peukkuja teille, koittakaa jutella ja miettiä miten saisitte arjen sujumaan jne :)
Meillä on aina hauskaa vaikka olemmekin yhdessä aamusta iltaan. Meillä on kaksi lasta ja yhdessä olemme olleet kymmenisen vuotta mutta silti olemme yhä kuin salaliittolaiset. Odotamme aikaa kun lapset lentävät pois pesästä ja saamme olla taas ihan kahdestaan.
En minä osaa vastata mistä kaikki kumpuaa. Yksi avaimista asiaan on kuitenkin se, etten vietä kenenkään muun kanssa aikaani mieluummin kuin hänen kanssaan.
Täällä toinen, joka aika ajoin tuskailee samojen asioiden kanssa. Meillä on 2 pientä lasta, aviota kohta 6v takana sekä suuret investoinnit tehtynä, yläkerta odottaa ensi kesää.
Minun neuvoni on, että puhu miehellesi suoraan. Mies ja nainen ovat yksinkertaisesti niin erilaisia, että miehet eivät TODELLAKAAN ymmärrä meidän naisten "sanattomia" viestejä. Minulla on myös joskus tunteet ihan nollassa, ja usein annan tilanteen mennä viimeiseen räjähdykseen asti. Vasta viime aikoina olen opetellut sanomaan suoraan mitä tahdon ja miksi. Monesti näiden minun räjähdysten jälkeen mies on ollut aivan ihmeissään minun tunteistani, hän on ajatellut jotain aivan muuta. Olemme myös käyneet kolme kertaa pariterapiassa ja sieltä sai hyviä vinkkejä kommunikointiin. Ja muista vaikka nyt olisi kuinka vaikeaa ja rakkaus kaukana, kun löydätte taas sen yhteisen sävelen herää se rakkauskin taas uudelleen.
Mutta nyt minusta vaikuttaa, että olette molemmat vain niin väsyneitä, että kumpikaan ei oikein jaksa selvittää asioita, mutta suosittelen teitä pikaisesti järjestämään asiat niin, että saatte levättyä kunnolla edes yhden päivän!!!!
Minusta jokainen tekee
kuten tykkää,toiset haluaa olla erillään
ja toiset haluaa olla lähellä.