Räjähtelen jatkuvasti silmittömään raivoon joka kohdistuu mieheen ja lapseen

Okein kivaa ja piristävää luettavaa. Kärsin nähtävästi ainakin neljästä persoonallisuushäiriöstä.



Ei ap

ukkoa haukun kaikilla mahdollisilla tavoilla ja lapselle karjun niin että lapsi alkaa täristä ja itkeä.

Mistä saisin lisää itsehillintää kun kiihdyn nollasta sataan alle sekunnissa? Ennen lapsen syntymää en suuttunut koskaan tai en ainakaan kokenut tällaista raivoa

voi hyvin olla, että äitisi on ollut samanlainen silloin kuin sinä olet ollut lapsi. Ja nyt toistat samaa käytöstä.

tunne-elämältään epäväkaa persoona, rajatila. Huudan kaikille ja en aina oikein mahda asialle mitään.

Huomaan, että se vaikuttaa itsellänikin hermoihin - varsinkin väsyneenä kun vauva on valvottanut ja herättänyt. Esikoiselle tulee sitten tiuskittua melko vähästäkin ja miehelle mökötettyä. Itselläni auttaa se, että ainakin viikonloppuisin saan hetken touhuta omassa rauhassa, kun mies katsoo lapsia. Mies lähtee vaikka lasten kanssa ulos ja voin esim. siivota yksin. Tai sitten nukkua tai jotain.



Minulle on ainakin tärkeää, että saa sen oman hetken joskus, ettei tarvitse olla koko ajan hälytysvalmiudessa ja voi ajatella jonkun ajatuksensa loppuun ilman että kuuluu "Äitiii!"... Olen myös menossa juttelemaan psykologille, koska jonkinlaisia masennuksen piirteitä on myös havaittavissa - ärtyneisyys on yksi niistä.

Raivareita alkaa tulla, jos en muista panostaa riittävästi itseeni. Omaa aikaa tarvitaan!



Minua auttaa myös lapsen kanssa juttelu. Lapseni on herttainen ja hänen itsetuntonsa on vahva; hän tuntee tarkasti sopivan käytöksen rajat, ja jos raivoan hänelle hän sanoo jälkeenpäin, että "et olisi saanut huutaa niin kovalla äänellä". Tämä havahduttaa, ja opettaa itsehillintää äidille.



Tsemppiä. Pidä itsestäsi huolta, niin jaksat paremmin huolehtia muistakin.

Minun isani huusi ja karjui ja uhkaili kun olin pieni. Ei valttamatta minulle, mutta aidille ja nain ollen koko perheen kuullen. Pimahti vain aina ilman syyta jos vaikka oltiin lahdossa jonnekin tms.



Vannoin etten IKINA tee niin omille lapsilleni mutta nytten teen!!! Ja se on ihan kauheaa kun naen lapsieni silmissa se saman pelon kuin mita tunsin pienena isani raivotessa. Tunnen valtavaa syyllisyytta mutta en tieda miten voin hillita itseni?? Oma aitini ei koskaan huutanut ja oli maailman paras aiti. Miksi en osaa olla kuin han, miksi pillastun?

nyt ole ollut lapsen kanssa kotona monta tuntia enkä ole raivonnut enkä raivonnut ukollekaan kun näin sen ruokatunnilla. ehkä tämä tästä tasoittuu. ap

Nyt kun otin sen pois, huomaan etten hermostu niin helposti!!!

Olen ollut aina temperamenttinen ja räjähdellyt nimenomaan läheisilleni, en koskaan töissä tai edes ystäville, vaan nimenomaan kaikista rakkaimmille ihmisilleni. Lasten myötä tämä vain paheni, hermot olivat todella tiukalla valvomisen vuoksi sekä myös siksi, että minullekin otti ja ottaa koville vaatimus olla koko ajan läsnä ja saatavilla. Minulle avun toi masennuslääkitys; todella pieni annos. Muutos on ollut uskomaton: mieheni sanoi, että olen kuin eri ihminen ja itsellänikin on entiseen verrattuna käsittämättömän hyvä olo. Ei ylieuforinen tms. vaan normaali. Ihanaa kun ei ole koko ajan selkä pienessä hiessä ja pinna kuin viulunkieli vaan osaa suhtautua asioihin niin kuin aikuinen. En välitä tippaakaan, jos joku arvostelee lääkkeiden käyttöä - minulle ne toivat avun, olen onnellinen, perheeni on onnellinen ja olen valmis jatkamaan lääkitystä tarpeen vaatiessa vaikka koko loppuelämäni.

ja mielestäni juuri tuollaisiin ongelmiin todella tehokas! En enää ikinä lakkaa syömästä kalaöljyä, sen verran on oma mieliala tasoittunut ja parantunut!

Ei niitä mielialalääkkeitä välttämättä tarvitse vuosikausia käyttää, vaan niillä on pysyviä vaikutuksia. Ikä ja elämänkokemuskin ehkä vaikuttavat, tulee malttia. Hyvä asia on, että itse tajuaa käytöksensä haitat ja hakee apua. Suurimpana syyllisenä pidän hormooneja, minulle ne eivät sovi ollenkaan.

Itselläni kilpirauhasen vajaatoiminta aiheutti juuri tuollaista räjähdysherkkyyttä. Tuli raskauden jälkeen ja luulin jo kärsiväni synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Nyt on lääkitys kohdallaan ja pinnakin kestää. Lukekaa ihmeessä. www.kilpirauhas.info. Tämä diagnosoidaan usein juuri masennukseksi ja on erittäin yleistä ja alihoidettua Suomessa.

ja kirosanan jälkeen lasket mielessäsi kymmeneen ennenkuin jatkat.

ja juttele raivareistasi ja olotilastasi. Mä tein niin (onneks kohdalle osui tosi mukava työpaikkalääkäri) ja sain Cipralex-nimistä mielialalääkettä, ja siihen loppivat ne kammottavat raivarit!

Minä aina ihmettelen tätä lääkkeiden käyttöä... Ihminen kun on kehittyväinen, hän kykenee oppimaan itsehillintää ja kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä. Miksi stressiin pitää ottaa lääkettä? Miksi sitä ei opita sietämään ja muuttamaan voimavaraksi? Miksi omaa asennetta ei muuteta, vaan pitää mennä lääkärille?



Ymmärrän toki, jos on sairaudesta kysymys. Mutta en ymmärrä sitä, että onko muka kaikki ihmiset tänä päivänä niin sairaita.

istuuko kuvaan?

Itselle jo muutaman viikon jälkeen tuli tyynempi olo. Tuollainen räjähtely ja silmittömyys voi olla oire masennuksesta, siksi kai jotain lääkitystä suositellaan ettei lapsesi joutuisi kärsimään jos et itse osaa mitään asialle tehdä.

Minä aina ihmettelen tätä lääkkeiden käyttöä... Ihminen kun on kehittyväinen, hän kykenee oppimaan itsehillintää ja kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä. Miksi stressiin pitää ottaa lääkettä? Miksi sitä ei opita sietämään ja muuttamaan voimavaraksi? Miksi omaa asennetta ei muuteta, vaan pitää mennä lääkärille?

Ymmärrän toki, jos on sairaudesta kysymys. Mutta en ymmärrä sitä, että onko muka kaikki ihmiset tänä päivänä niin sairaita.

rauhoittui myös e-epalla. Sellainen terävin kärki hävisi.

seksihaluihin. Muuten olen kuin räjähdysaine, mutta ainoastaan läheisilleni. Töissä en saa koskaa raivareita tai kuohahtele.



En ole tottunut olemaan jatkuvasti saatavilla ja antavana osapuolena. Lapsen myötä olen joutunut olemaan joka sekuntti saatavilla ja se on minulle kestämätöntä. ap

Tunnen suurta syyllisyyttä kun huudan lapsilleni. Jääkö heille muistoksi lapsuudesta raivopäinen äiti, joka oli aina kiukkuinen. Sitä en halua.

Vaihdoin juuri ehkäisyrenkaan hormonikierukkaan ja aloitin e-epat. Jonkin verran on olo helpottanut ja mieskin sanoi, että olen ollut viime aikoina seesteisempi.