Räjähtelen jatkuvasti silmittömään raivoon joka kohdistuu mieheen ja lapseen

Tuohon olemassa lääke: se on oma aika. Pidä huolta siitä, että saat omaa aikaa itsellesi. Lähden kävelylle tai mene vaikka saunaan.

Lapsilleni tulee karjuttua aivan liikaa. Ja nyt vielä lisääntyny, kun nuorimmainen (9kk) heräilee vähän väliä yöllä ja kokoajan pitäis olla tissillä. Taidan olla liian väsyny, niin en saa rauhotettua itteäni.



En ole tottunut olemaan jatkuvasti saatavilla ja antavana osapuolena. Lapsen myötä olen joutunut olemaan joka sekuntti saatavilla ja se on minulle kestämätöntä. ap

[/quote]

mulla on kans tuota. Ja kun vanhempi lapsistani on erittäin energinen tapaus. Kokoajan sais olla seuraamassa mitä tekee.

Itse sain aikaisemmin samalaisia kohtauksia ja huomasin sen vaikuttavan lapsen minua kohtaan tuntemaan luottamukseen. ihan ensimmäiseksi opettelin pyytämään anteeksi ja sanoin että noin ei saa aikuinen tehdä ja tarpeeksi montaa kertaa kun joudun siihen nöyrtymään päätin tehdä asialle jotain. tärkein juttu oli oman elämän rauhoittaminen ja omaan jaksamiseen keskittyminen. luopuminen myös siitä ajatuksesta että odotan omaa aikaa ja sitten ne odotukset ja pettymys kun asia ei toteutunutkaan. sain kasattua itseni sillä, että päätin, että nyt muutama vuosi tätä ja hetken päästä ei olekaan muuta kuin omaa aikaa. silloin on aikaa potea syyllisyyttä, jollei nyt asialle tee jotain. oma jaksamisesi on todennäköisesti liian tiukilla ja siitä on syytä keskustella sekä miehen että lasten kanssa avoimesti; käyttäydyn näin vaikka en haluaisi ja tilanteeseen tehdään yhdessä muutos. meillä auttoi tämä. jollei helpota niin putu lääkärille tai hommaa hyvä terapeutti kenen kanssa voit tilanteita purkaa, esim. neuvolapsykologi. kokemusta on ja hyväksi olen todennut! Muutos tilanteeseen on joka tapauksessa saatava!

että lapsen kannalta tilanne on TODELLA PELOTTAVA ja siksi muutos on ehdottomasti tehtävä.

Nimmerk. lapsuudessa isänsä raivareista kärsinyt ja myöhemmssä elämässä pahoista sostilanteiden peloista kärsivä! väkivaltaa ei kotona käytetty, mutta henkistä sitäkin enemmän juuri huutamalla ja uhkaavalla käytöksellä. Nyt siis vastuullisena aikuisen tee muutos asiaan tai lapsesi voi pahastikin kärsiä myöhemmin! tästä edelleen syytän isääni ja milestäni hän on aivan liian raskaan taakan kannettavakseni antanut!!!

Lapsi pelkää ja itse koet syyllisyyttä jälkeenpäin kun näet käytöksesi pitkäaikaiset seuraukset.



Mulla raivopäisyys johtui aika pitkälle hormonien heittelystä, kun pienten lasten kanssa ei saanut lepoa niin että keho olisi toipunut synnytyksestä.

Stressi-B-vitamiinien popsiminen auttoi paljon, kun otti tupla annoksen päivässä (aamulla ja iltapäivällä toisen).

Lopulta tasotuin normaaliksi homeopatialla.

arvatkaa millaista nyt on, kun olen raskaana. Herttileijaa, ei hermoja lainkaan. Huudan ja karjun joka perhanan päivä, pienikin asia saa raivostumaan. Ja sitten kaduttaa ja sitten itken jossain nurkassa,kun on hetken rauha. Olisi jo ohi tämä odotus!!!

turvallisuuden tunteeseen merkittävästi, joten siten tilanteeseen on saatava muutos - tai lapsen emotionaalinen kehitys vaarantuu. Siksi lääkitys on paikallaan, jos muuta kautta tilanteeseen ei saa muutosta - siis terapialla, omalla ajalla ja levolla tms. Vaikka on ymmärrettävää, että elämäntilanne on nyt vaativa ja räjähtelysi ymmärrettävää, se siitä huolimatta haittaa lapsen kehitystä ja se on saatava loppumaan, RAisa Cacciatorelta on tullut kiukkukirja, siinä on vinkkejä vanhemman omankin aggression hallintaan - siitähän tuossa on kyse, että et pysty hallitsemaan aggressiotasi ja se purkautuu miten sattuu.

tunne-elämältään epäväkaa persoona, rajatila. Huudan kaikille ja en aina oikein mahda asialle mitään.

Tutulta kuulostaa, olisin voinut itse kirjoittaa tuo ap:n viestin! Mulla on käytössä hormonikierukka; onko kukaan huomannut sen vaikuttavan jotenkin mielialaan? Käytin aiemmin e-pillereitä, ja olin melkein samanlainen, en sentään ihan näin syttymisherkkä... luonteeltani kyllä olen ollut hieman kärsimätön lapsesta asti.

itselläkin on aina aivan kamala olo jälkeenpäin ja tajuaa ettei tuossa hommassa ole mitään järkeä ja inhoaa itseään.

ei vaan saa katkikierrettä.

toivottavasti saat apua jo kaikkien teidän vuoksi.

oletko vain kotona vai työelämässä?



minulle syy ja hoito löytyi niinkin yllättävältä taholta kuin lisämunuaisten uupumuksesta ja kiliptauhasen vajaatoiminnasta.

kun nämä asiat saatiin hoidettua kuntoon jäi ravoamiset sun muut monet kamalat asiat taaksepäin.

tätä ei moni lääkäri ja ihminen edes osaa epäillä ja tutkia aluksi.



http://www.lisamunuaistenuupumus.com/



http://www.kilpirauhas.info/foorumi/

isovanhemmat kyllä tulevat syömään kermakakkua ja shoppailemaan meillä majoittuen, mutta eivät auta arjessa. Tulevat siis maalta meille kaupunkiin.



On väärin, että sukupolvien ketju on katkennut ja he ajattelevat vain sitä mikä on heille kivaa suhteessa lapsenlapsiinsa. Lasemme kyllä pitävät isovanhemmistaan ja heidän shoppaamistaan lahjoista, mutta kukaan ei tajua miten raskasta tämä on meille vanhemmille, vaikka yritämmekin asiasta heille kertoa... ja raskaammaksi tulee, kun tavaraa pursuaa siivottavaksi entistä enemmän ja ei ole energiaa edes myydä ylimääräisiä pois... Ja ne suursiivoukset ennen isovanhempien saapumista...