psykoosi

kokemuksesta voin kertoa että siinä tlanteessa ei ollut yhtään sairauden tuntua. en tajunnut itse olevani sairas. onneksi pääsin kuitenkin ajoissa hoitoon. paraneminen jatkuu edelleen...

Enkä ole toipunut vieläkään, enkä tiedä tulenko koskaan toipumaan täysin. Miehesi on päässyt tosi vähällä jos nyt on jo työelämässä. En tiedä tulenko koskaan itse olemaan työkuntoinen. Harmittaa vieläkin, kun olisin halunnut lapsia 3-4 ja toisen imetysaikana se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhtäkkiä vain koko maailma romahti. Jouduin aloittamaan lääkkeet ja lopettamaan imetyksen. En tiedä uskallanko tehdä enempää lapsia kun on kuitenkin lääkitys ja raskaus- ja vauva-ajat on kuitenkin rankkoja.

Huomasiko miehesi itse että jotain on vialla, vai vasta joku muu? Minä tiesin itse että nyt meni jotain pieleen...

ei tajunnut itse mitään. minä raahasin hänet päivystykseen. onneksi olen vahva ihminen ja jaksoin tukea ja auttaa. onneksi se on ohi ja toivon että ei koskaan uusiudu. oli kyllä kamala kokemus mullekkin.

onneksi tajuaa nykyisin lääkkeiden tärkeyden.

ja olen toipunut täysin työkykyiseksi ja tehnyt psykoosin jälkeen yhden lapsen ja toista odotan. Lääkkeitä joudun syömään koko raskausajan enkä saa imettää, mutta muuten koen kyllä olevani ihan täyspäinen äiti lapselleni.



en käy enää edes mtt:ssä, koska minusta se on ihan turhaa enkä hoitajankaan mielestä enää konrollikäyntejä tarvitse.

Mulla on lääkkeet joissa lukee että erittyy vain vähissä määrin äidinmaitoon, joten ei vaikutusta lapseen.



2

ekaa lastani vaikka psykoosinestolääkettä joudunkin syömään. No, synnärillä 5/06 synnytyslääkäri ja mun psykiatri olivat kumminkin tulleet siihen tulokseen että en saa imettää, vaikka syön lääkettä pelkän ylläpitoannoksen.



En siis imettänyt esikoistani, saa nähdä miten tämän toisen lapsen kanssa käy. Pitää soittaa taas teratologiseen tietopalveluun kun synnytys alkaa lähenemään.



Mutta en ala väittelemään lastenlääkärin kanssa synnärillä, jos se on sitä mieltä että tätä toistakaan en saa lääkkeiden takia imettää.

Mulle sopii hyvin jos vauva on pulloruualla



psykoosi 8/02

eli en tule imettämään tätä toistakaan lastani. En usko että mun lääkitystä imetyksen takia lopetetaan, koska minulla on sitten väsyneenä ja univelkaisena vaara vajota uudelleen psykoosiin. Sitä en halua, siispä lapseni tulee saamaan NAN-maitoa alusta asti

Käsitän että varmasti kauhealta, mutta voitteko jotenkin kuvailla sitä? Kuulitteko ääniä? Mistä tiesitte, että nyt on mieli sairas?



Kyselen koska ajatus psykoosista tuntuu todella pelottavalta. En pysty mitenkään kuvittelemaan että minulle kävisi niin, mutta kukapa sitten pystyisikään.

ja kylmät väreet menivät jatkuvasti läpi kehon kun luulin että joku on tulossa tappamaan mua. Vaikkaan en ollut täysin harhamaailmassa ja pystyin itse hakeutumaan sairaalaan.



Luulivat siellä ensin että olin jossakin huumepsykoosissa

kun jotenkin olin talvella päätellyt, että meidän pihaamme on haudattu ruumis ja soitin poliisinkin sen takia. Muistan sen keskustelun poliisin kanssa, joka oli hyvin kohtelias ja kysymysten perusteella osasi hyvinkin epäillä, että vika on minussa, ei pihamaalla. Hatunnosto hänelle, hän ei arvostellut tai rähissyt, ilmeisen tottunut että joskus joillakin menee jokin yli.

Siellä oli kamalasti psykoosipotilaita. Osalla ääni, jotka puhuivat päässä ja käskivät tehdä asioita. Osalla näkyjä. Jokatapauksessa todellisuudentaju vahvasti hämärtynyt.

entä skitsofrenia?

Kävin terapiassa ja terapeutti löi minut rikki. Minulla siis diagnoosi traumaperäinen psykoosi. Menin kahtia ja tuska oli valtava. Tuntui kuin mieli ja psyyke olisi mennyt kahtia ja tuo terapeutti tuhosi minut. En ole uskaltanut sen jälkeen mennä terapiaan, kun en tiedä mitä tapahtuu. Käynnit loppuivat siihen. Itse tajusin että jotain on pahasti pielessä, en pystynyt nukkumaan ja minuus oli sirpaleina. Menin itse ensiapuun josta tulin unilääkereseptin kanssa kotiin. Menin uudelleen lääkäriin ja vasta viikon päästä siitä sain apua ja lääkkeet. Sairaalaan en päässyt missään vaiheessa.



2

psykoosi voi uusia ja useampi psykoosi altistaa skitsofrenialle. Siksi yleensä joutuu syömään estolääkitystä lopun ikänsä

psykoosista voi parantua kokonaan, eikä se välttämättä ikinä uusiudu. jotkut sitten eivät parane täysin, mutta pystyvät elämään sen kanssa.ja osa joutuu sairaalahoitoon loppuiäksi.

psykoosi on tosi vaikeaa koko perheelle. koko perhe tarvitsee apua ja tietoa.

onneksi nykyisin se ei ole mikään hävettävä asia, sairaus siinä missä muutkin!!!

ollut psykoosia, mutta parilla kaverilla on. kokemus tosi pelottava heidän mielestään.onneksi hekin pystyvät normaalielämään lääkkeiden turvin.