Onko ketkään käynyt parisuhdeleirillä.

Ollaan tykätty tosi paljon. Meillä ei ollut mitään ihmeempiä ongelmia, mutta arjessa on vain liian vähän aikaa keskustella, kun on pienet lapset ja molemmilla vaativa työ.



Suosittelen todella tuota leiriä tai jotain vastaavaa. Tärkeintä on, että saa puhuttua asiat halki ja sitten jaksaa taas vuoden verran eteenpäin.



Tsemppiä!

Ensimmäinen leirimme oli myös HNKY:n leiri, tosin Hartolassa. Sen jälkeen olemme olleet muillakin leireillä. Parasta antia on mielestäni ollut mm. se, että huomaa, ettei ne meidän ongelmat olekaan niin uniikkeja: samanlaista se on muillakin. Nykyään olemme itsekin mukana parisuhdetyössä.



Suosittelen myös Mennään Eteenpäin-viikonloppua. Siellä ei puhuta omista asioista ollenkaan muiden kanssa, vain oman puolison kanssa.

kävin katsomassa mennään eteenpäin viikonoppu sivuja. Kiinnostuin ja varmaan mieskin kun hänelle kerron. on tyytyväinen kun ei tarvitse ryhmissä keskustella:)



Kiitos vielä paljon.



Ehkä me tästä selvitään vielä:)



t ap

jos meillä olisi se aika ja raha, mikä niille leireille tarvitaan, ei meillä olisi parisuhdeongelmiakaan. Taitaa olla vain luksusta niille, joilla on rahaa ja lapsia hoitavat mummolat.

maksetaan varausmaksu 50 e, jolla pääsee jonoon. Sitten kun viikonlopun käy, tarjotaan mahdollisuus maksaa viikonlopun kuluja, mutta se ei ole pakollinen, koska viikonloppu on maksettu etukäteen. Ts. lahjoittaessasi haluamasi summan, tarjoat jollekin seuraavalle parille mahdollisuuden päästä viikonloppuun. Näin mahdollistetaan myös niiden ossallistuminen, joilla ei oikeasti ole varaa maksaa tuota maksua. Kukin saa lahjoittaa oman tunnon mukaan.

...kannattaa varautua siihen, että mukana on aika karismaattistakin uskonnollista toimintaa - ainakin tällaisen agnostikon silmin katsottuna. Me olemme miehen kanssa käyneet Pieksämäellä, sen jälkeen yhdellä viikonloppuleirillä ja ME-viikonlopussa. Noiden jälkeen todettiin, että ei enää ikinä mihinkään namikan järjestämään toimintaan. Ollaan jatkettu asioiden puimista seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksen pariterapiassa, siellä ei ole tuputettu uskontoa millään lailla.



Mutta jos uskonnollinen puoli ei haittaa tai on itsekin siihen suuntaan kallellaan, niin suosittelen leirejä ihan ehdottomasti! Niistä on olut aivan valtavasti meillekin hyötyä. Ilmapiiri oli todella mukava, oppi ihan perusasioita parisuhteen kommunikaatiosta, saatiin keskusteltua paljon sellaista jota ei kahden varmasti oltaisi pystytty setvimään.

Aivan järkyttävää väkisin käännyttämistä alkaa tulla vaivihkaa ettei sitä ensin huomaakkaan. Puhelimet, tv, kello kielletty, samoin muiden leiriläisten kanssa kommunikointi(muista kuin annetuista aiheista). Ohjelmaa aamusta iltaan ettei vaan pysty tekemään tai ajattelemaan muuta. Hyvä tietysti avioliiton ongelmia pohtiessa nettä saa keskittyä pelkästään niihin, mutta siinä vaiheessa kun luennot alkoivat koostua pelkästään Jumalasta, alkoi riittämään. Loppuhuipennus on varsinainen herätystapahtuma, missä käännyttäjiä onkin yhtäkkiä enemmän kuin leiriläisiä. Mistään tällaisesta ei ole mainintaa missään ME-nettisivuilla tai esitteissä.

Toki asiaakin leirillä tuli, mutta näitä jaksaa käsitellä muutaman tunnin kerrallaan. Tuollainen 14h:n peräkkäinen raskaiden asioiden vatvominen takaa sen että ihmiset ovat herkässä mielentilassa ja helposti käännytettävissä raskaan viikonlopun jälkeen. Olemme todella pettyneitä tähän kieron tapaan toimia emmekä suosittele leiriä kenellekkään. Toki tiesimme että leiri pohjautuu kristilliseen ajatusmaailmaan, eikä se sinällään ole mikään ongelma. Jos ihmisen itsemääräämisoikeutta aletaan rajoittamaan niin että on pakko osallistua jokaiseen ruokailuun ja keskustella ennalta määrätyistä aiheista ettei keskustelu vaan ajaudu mihinkään muuhun, on kyseessä pahemman luokan kieroilu. Tämän vuoksi eroamme kirkosta, nyt on mitta niin täynnä.

Tyoskentely oli voimakkaan intensiivista ja lopuksi meidat vihittiin!!!



Haluaisin ottaa uusiksi sen kaiken. Loysimme syvan yhteyden silla ja myohemmillakin leireilla.



En vaan kylla tieda, milla mielella han nykyaan on minusta, olen yrittanyt naita tekstareita talla vauvan treffipalstalla laittaa, kun ei 20 vuoteen ole oltu missaan tekemisissa. Olen siis yrittanyt saada hanta leirille mukaan. Ei ole viela vastannut. Sormuskin tuli vain postitse.

suosittelen. Yleensä ennakkoluulot karisevat paikan päällä, ja hengellisyys on yleensä vapaa-ehtoista, eli saattaa olla erillinen iltahartaus halukkaille, muuten hyvin vähän. Meitä siis hengellisyys ei haittaa, mutta jos joku sitä pelkää.

Tämän vuoksi eroamme kirkosta, nyt on mitta niin täynnä.

Minusta on kuitenkin aika outoa, jos tuon leirin takia eroatte kirkosta, kun kysymyksessä ei edes ollut kirkon järjestämä leiri.

Oliko todella kysymys ME-leiristä? En ole sillä itse ollut, mutta kertomus vaikuttaa aika hämmästyttävältä, koska jotkut tuttavani ovat nimenomaan kertoneet olleensa ME-leirillä ei-uskovan puolisonsa kanssa, eivätkä he olleet kokoneet leiriä liian uskonnolliseksi.

Miten pystytte käymään tuollaisilla leireillä? Minulle tulisi jotenkin skitso olo,tuollaisessa paikassa. Ihan ystävällisesti siis kysyn.

Me mentiin leirille kun oli hätä avioliiton puolesta. En oikein ymmärrä miten niillä ei pystyisi käymään jos tarve on...?

samassa veneessä-avioliitoleirejä.

Siellä ei tuputeta uskoa, eikä siellä ole mitään hurmahenkisyyttä. Vetäjät ovat toki uskossa, mutta ei siellä ketään väkisin käännytetä. Erittäin hyvä kokemus kesän 2008 leiriltä, vivamosta lohjalla.

Nimenomaan lapsiperheille tarkoitettu leiri oli loistavasti järjestetty!

Mieheni ei kuulu kirkkoon, joten ei varmaan lähtisi mihinkään, jossa on jotain kristillistä. Tarvetta meillekin olisi saada yhteinen viikonloppu, jossa puhua asiat halki... Paljonkohan maksaisi tällainen viikonloppu? Ja mitä voi odottaa? Mitä ohjattua toimintaa niissä on?

Onko mitään ei-uskonnollista yhteisöä, joka tällaisia leirejä järjestäisi? Mieheni ei kuulu kirkkoon, joten ei varmaan lähtisi mihinkään, jossa on jotain kristillistä.

siitä, mitä miesten ja naisten "roolit" ja "tarpeet" ovat. TÄstähän on ollut lehdissä, eikä esim namikan ohjaajat ole siitä asenteesta luopuneet, vaikka taustalla olevaa tekstiä olikin pakko korjata.

oppi ihan perusasioita parisuhteen kommunikaatiosta, saatiin keskusteltua paljon sellaista jota ei kahden varmasti oltaisi pystytty setvimään.

me ollaan oltu namikan leirillä peräkkäisinä vuosina, ja kyllä sitä opetusta oli uudistettu ihan olennaisesti. Tai riippuu toki ryhmästä. Ekana vuonna meidän ryhmässä oli pariskuntia, joissa mies teki uraa ja nainen hoiti kodin. Meillä taas molemmat käyvät töissä ja hoitavat lapset. Se ei ollut mikään ongelma kuitenkaan, mutta tietyt strereotypiat (mies haluaa seksiä ja nainen paijausta) ärsyttivät.



Tokana vuonna, siis tuon kohun jälkeen, noita stereotypioita oli selvästi lievennetty. Ja ryhmämmekin oli hieman heterogeenisempi.



Ollaan kyllä molempina vuosina viihdytty, vaikka ihan kaikesta ei samaa mieltä ollakaan.

Todellakin oli ME-leiri. Etukäteen googlettelin tuosta leiristä ja pettymys leirillä olikin suuri kun löytyi pelkästään positiivista, eikä mitään tietoa siitä miten ahdasmielistä käännyttämistä leiri oli. Pakko osallistua kaikkeen, muille pareille ei saanut jutella yms. Mitään itsemääräämisoikeutta ei ollut ja kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä jotka ovat leirillä vapaaehtoisesti.

Siinähän se juonen juju ilmeisesti piileekin että ei ole kirkon järjestämä leiri, voivat käännyttää voimakkaastikin ja kirkko pystyy vetäytymään vastuusta.

Toivon vain että tuo harhaanjohtava mainonta ME-leirien osalta loppuu.

on erinomainen järjestäjätaho.



Jotkut seurakunnat tekevät yhteistyötä Katajan kanssa, mutta itse toiminta on riippumatonta, ammattitaitoista ja oikeasti toimivaa, kehuttua. Olen itsekin osallistunut kurssille, se oli yhteistyössä kotiseurakuntani kanssa, koska järjestettiin seurakunnan kurssikeskuksessakin.

Linkki tässä

http://www.katajary.fi/pariskunnille/kurssit/yleista-tietoa-parisuhdeku…





diakoni Meiju

... perusasioilla mm. sitä, että tajutaan, että toinen ei osaa lukea ajatuksia, että toisen tulkinta sanotusta ei välttämättä ole sama kuin mitä puhuja on tarkoittanut, kuinka riidellä loukkaamatta toista jne. Että viesti menee paremmin perille kun sen aloittaa "minä koen..." eikä "kun sä et koskaan...". Näissä ei mielestäni ole mitään stereotyyppistä soopaa. Vaikka oli siellä sitäkin vielä silloin kun me siellä käytiin, olisko ollut v. 2004.

siitä, mitä miesten ja naisten "roolit" ja "tarpeet" ovat. TÄstähän on ollut lehdissä, eikä esim namikan ohjaajat ole siitä asenteesta luopuneet, vaikka taustalla olevaa tekstiä olikin pakko korjata.

oppi ihan perusasioita parisuhteen kommunikaatiosta, saatiin keskusteltua paljon sellaista jota ei kahden varmasti oltaisi pystytty setvimään.

tuollaisessa paikassa. Ihan ystävällisesti siis kysyn.