Lue keskustelun säännöt.
3 lasta ja olen ihmetellyt sitä, miksi "minua" ei ole juhlittu.
30.11.2008 |
Kun lapset ovat syntyneet, ovat saaneet pilvin pimein kaikkea. Ok. Mieskin on saanut läheisiltä ja ystäviltä vaikka mitä lahjoja ja hänelle on pidetty joka vauvan jälkeen juhlatkin, parhaimmillaan kaksi päiväiset. Mutta eipä ole minua muuta kuin puhelimella onniteltu. Ei lahjoja, ei juhlia, ei kukkiakaan... Hmm... Onko siis missään tapana myös lahjoa äitiä ja järjestää juhlia tuoreelle äidille?
Kommentit (16)
ja vauva tissille roikkumaan kantoliinassa. Toiseen käteen imuri ja toiseen tiskiharja. Siinä se kotitalouskone on taas toimintakunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä sukulaiset ovat aina kiinnostuneita lasten asioista, ja todella kiinnostuneita miehen jaksamisesta. Kukaan ei ole koskaan kysynyt, miten minä jaksa.
Ihmisiä äiditkin ihan samoin kuin isät.
ja huolehditaan jaksamisesta ym. Esim Kiinassa vastasynnyttäneen ei odoteta tekevän juurikaan mitään paitsi imettää.
Olisihan se ihan kiva, kun itsekin saisi vähän huomiota, mutta se ei kuulu tähän kulttuuriin. Omalta kohdalta sitä voi vähän auttaa kertomalla läheisilleen toiveistaan. Itse kerroin miehelle, mitä toivon synnytyslahjaksi, mutta mies ei oikein innostunut ajatuksesta. Kyllähän se mun toiveet sitten toteutti, mutta ei se ihan niin kivalta tunnu, kun mies ei ollut niin mukana asiassa.
Karjalainen tapa on tuoda rotinoita vauvakotiin. Eli naapurit tuo tuoretta pullaa ja muuta leivonnaista samalla, kun käyvät vauvaa katsomassa. Se tapa on äidillekin ihan kiva, kun sitten on valmista tarjottavaa vieraille. Ja kyllä meille kukkiakin tuotiin. Mutta tokihan se kaikki hössötys on silti vauvan ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minäkin kukkia saanut ja sisko ymmärsi tuoda suklaata ja mukavaa lukemista, mutta muuten ovat lahjomat kohdistuneet vauvaan. Ja ihan ok niin. Jos haluan kaulakorun, ostan sen itse. Saanpahan varmasti mieleisen. :D
Olen kolmen lapsen kanssa kotona ja hyvin menee, mutta eipä sitä kukaan kysele. Mutta jos mies jää lasten kanssa yhdeksi illaksi ja lähden vaikka kavereiden kanssa johonkin, niin kaverit aina miettii, eikö miehellä ole raskasta niiden kanssa yksin... Miksi olis sen raskaampaa kuin mullakaan joka päivä?
Ja pari viikkoa sitten vein miehen Helsinkiin palaveriin, mistä jatkoin matkaa vielä tunnin äitini luokse. Äiti ei kysynyt, kuinka loppumatka sujui kolmen kanssa, vaan että miten se mies nyt pärjää bussilla perässä....
Ja mies siis pärjää mainiosti niin kolmen lapsemme kanssa kuin vaikkapa bussilla kotiin, aikuinen mies kuin on. Mutta jotenkin läheiset muistaa aina huolehtia hänestä, kun taas mun jaksamisesta kukaan ei ole kysynyt koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies jää (todella harvoin) lasten kanssa keskenään kotiin niin anoppi tulee tekemään ruokaa, siivoamaan ja hoitamaan lapsia. Jos mieheni on sairas niin häntä hoidetaan. Minä kun olen sairas hoidan kodin ja 4 lasta siinä sivussa. Katkeralta varmaan kuulostan ja taidan vähän ollakkin.
meillä sukulaiset ovat aina kiinnostuneita lasten asioista, ja todella kiinnostuneita miehen jaksamisesta. Kukaan ei ole koskaan kysynyt, miten minä jaksa.
Mutta siihen tottuu. Viisi lasta, ja aina kaikki kyselevät lasten ja miehen kuulumiset. Mieheltä kysyttiin viimeksikin synnytyksen jälkeen, miten meni ja oliko rankka kokemus (siis miehelle) mutta ei sitä kukaan äidiltä kysy kuinka meni. Hassua sinänsä, mutta näemmä ihmiset olettaa että äiti se on tehty niihin hommiin. Nyt mieheltä kysellään, saako nukuttua kun vauva valvottaa, miten muiden lasten kanssa sujuu, kuinka työt jne, mutta minä se vaan olen äiti... näin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan yhdessä miehen kanssa hoidettu lapset ja omia varpajaisia en kyllä ole viettänyt. Kaverit on kyllä käyny kyläilemässä ja tuonu kukkia sun muuta. Mieheltä saan aina Kalevalan lapsikorun, sellaisen kultaisen. Ja yhtä lailla ihmiset miettivät meidän molempien vointia. Eli en ymmärrä ap:ta.
läheiset soittivat sairaalaan heti, olin niin tokkurassa etten edes oikein aina tajunnut kuka langan päässä oli. Paras ystäväni soitti yhdysvalloista ja kysei nimenomaan MINUN vointiani, vauva kiinnosti siitä näkökulmasta että kaikki ok, ei muuten erityisesti. Miehen vointi on hänelle se ja sama, onhan hän minun ystäväni. Anoppi hoiti vanhempaa lasta että mies sai olla mahdollisimman paljon minun tukenani ja vanhempani tulivat käymään saman tien kun annoin luvan (matka monta sataa kilometriä) ja toivat lahjaksi minun lapsuuteni lempikirjan...
En tajunnutkaan että äidit niin usein unohdetaan. =O Törkeää, hänhän sen suurimman duunin on tehnyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta viimeisen lapsen synnyttyä mies osti minulle kauniin korun. Yksi ystäväni on myös ihmetellyt että miksei äitiä juhlia ja hän onkin aina muistanut minua :). Häneltä olen aina saanut hienon korin jossa on ollut hedelmiä, sulkaata, limpparia, Harlekiini ;), silmätippoja verestäviin silmiin ym. hauskaa. Vauvallekin on toki tuonnut jotain pientä. Mutta yleensä vain vauvalle tuodaan, mutta minäkin olen aina vienyt äidille jotain, vähintään suklaalevyn ja suosiota sai myös yhdelle ystävälleni viemät kotipizzan lahjakortit että saa tilata pizzaa kotiin jos ei jaksa laittaa ruokaa.
Terveenä sitä kestää masentumatta, vaikka ihmiset ei äidin voinnista huolta kannakaan, mutta sairaana kyllä äitikin ansaitsee vähän hellyyttä ja huolenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi upeaa, jos sukulaiset rientäisivät apuun vauvan synnyttyä, äiti saisi vain levätä ja nauttia hoivasta. Raskaus, synnytys ja vauvan hoito on raskast a hommaa ja äiti tarvitsee paljon huolenpitoa jotta itse jaksaa.
On väärin, ettei meidän kulttuurissamme ole tapana hemmotella äitiä. Äiti on kuningatar!
Meillä onneksi mies hoiti minua ja hemmotteli mutta olisin ehkä kaivanntu enemmänkin huomiota omilta sukulaisiltani. En toki jäänyt ilman huomiota, lahjoja tai kukkia.
voidaan aloittaa vaikka arvostamalla toisiamme, siitä se lähtee, arvostus naisia ja äitejä kohtaan nimittäin.
ajatus on vahva, että sinä olet kiinni vauvassa, niin tyhmää kun se onkin