onko normaalia perheen sisäinen mustasukkaisuus?

Mielipidettä? Kokemusta?

Tuskin sellaista perhettä onkaan, jossa sisarukset eivät olisi jonkinverran mustasukkaisia toisilleen aina välillä, mutta sitä voi pyrkiä vähentämään kohtelemalla sisaruksia tasa-arvoisesti ja juttelemalla heidän kanssaan kaikenlaisista tunteista. Tietyllä tavalla myös äidin ja lasten välinen mustasukkaisuus kuuluu perhekuvioihin siinä mielessä, että lapset saattavat olla mustasukkaisia äidille isän huomiosta ja päinvastoin. Toisaalta äiti voi kyllä olla mustasukkainen etenkin tyttärelleen vaikkapa tämän ulkonäöstä ja nuoruudesta.

mitä tarkoitat äidin ja lasten välisellä?

Toisaalta äiti voi kyllä olla mustasukkainen etenkin tyttärelleen vaikkapa tämän ulkonäöstä ja nuoruudesta.

Eli siis mieheni antaa omaa aikaansa esikoiselle todella paljon. Itse olin jäädä kokonaan kuvioista pois jonkun aikaa sitten. Meillä ei mennyt hyvin miehen kanssa vuoteen, ja mieheni on ollut aina kiintynyt todella kovin vanhimpaamme. He viettivät aikaa koko ajan kahden ja tämä vain hiersi lisää välejä. mielestäni on ihanaa että isä on lasten kanssa. Mutta hän ei enää ollenkaan huomioinut minua. Nukkui sohvalla ja halaili vain lapsia. Tuolloin tunsin mustasukkaisuutta (lievästi). Olisin itse halunnut halauksen edes joskus. =(





Tilanteemme muuttui kun saimme useaan kertaan puhuttua asiasta, ja mieskin palasi takaisin sänkyyn. Olemme palanneet normaaliin perhe elämään ja nyt vanhin on mustasukkainen isästä. Kun yritämme keskustella, tulee heti väliin ja puhuu minun ylitseni, isälle. Keskeytämme hänet ja siirrämme odottamaan vuoroaan. Kumpikin tekee tämän. Jos teemme esimerkiksi ruokaa yhdessä saa esikko raivarit. Tai vaikka kävelyllä otamme kädestä toisiamme. Mutta näissä tilanteissa kasvatamme yhdessä yhteistä linjaa käyttäen lapsiamme. Vain esikoiselle on kova pala kun oli tuossa vuoden verran isän kanssa jatkuvasti. Ja tottui että äiti ei ole niin läheinen kummallekkaan.



Eli mustasukkaisuutta on monenlaista. Ja en olisi ikuna uskonut omaan perheeseeni sitä. Mutta toisin kävi.

Eli siis mieheni antaa omaa aikaansa esikoiselle todella paljon. Itse olin jäädä kokonaan kuvioista pois jonkun aikaa sitten. Meillä ei mennyt hyvin miehen kanssa vuoteen, ja mieheni on ollut aina kiintynyt todella kovin vanhimpaamme. He viettivät aikaa koko ajan kahden ja tämä vain hiersi lisää välejä. mielestäni on ihanaa että isä on lasten kanssa. Mutta hän ei enää ollenkaan huomioinut minua. Nukkui sohvalla ja halaili vain lapsia. Tuolloin tunsin mustasukkaisuutta (lievästi). Olisin itse halunnut halauksen edes joskus. =(

Tilanteemme muuttui kun saimme useaan kertaan puhuttua asiasta, ja mieskin palasi takaisin sänkyyn. Olemme palanneet normaaliin perhe elämään ja nyt vanhin on mustasukkainen isästä. Kun yritämme keskustella, tulee heti väliin ja puhuu minun ylitseni, isälle. Keskeytämme hänet ja siirrämme odottamaan vuoroaan. Kumpikin tekee tämän. Jos teemme esimerkiksi ruokaa yhdessä saa esikko raivarit. Tai vaikka kävelyllä otamme kädestä toisiamme. Mutta näissä tilanteissa kasvatamme yhdessä yhteistä linjaa käyttäen lapsiamme. Vain esikoiselle on kova pala kun oli tuossa vuoden verran isän kanssa jatkuvasti. Ja tottui että äiti ei ole niin läheinen kummallekkaan.

Eli mustasukkaisuutta on monenlaista. Ja en olisi ikuna uskonut omaan perheeseeni sitä. Mutta toisin kävi.