Haluaisin alkaa ostamaan lapsella omaa asuntoa- yksiötä tms.

aika monilla on lasten nimissä erilaisia korkotilejä.



MÄ taas olen ostanut ne sijoitusasunnot ihan omiin nimiini, lapsi saa sitten nuorena aikuisena (jolla toddnäk on vielä rahankäytössä harjoiteltavaa) asua halvasti vuokralla niissä ja aikanaan niistä joku sopiva voidaan siirtää hänelle, kunhan tiedetään, missä hän opiskelee jne.

ja alkaa siirtämään osakekantaa lapsen nimiin vähän kerrallaan siten, että lahjaverokynnys ei ylity. Huono puoli voi tietenkin olla se, että kun pikku Maryucca tarvitsee 20-vuotiaana rilluttelurahaa, niin hän voi toki myydä omissa nimissään olevan asunnon ja lähteä Damin vetämään kamaa...

jos laittaisi velaksi ostamansa osakkeen vuokralle, ja lyhentäsi vuokralla lainaa



t. ap

onko järkevää käyttää ensiasunnon"ostajan" etu sen pienen opiskelukämpän kanssa vaiko vasta myöhemmin ns, oikeaa kotia ostaessa.

jos joudut ottamaan velkaa, sun on ostettava asunto itsellesi, maksettava velkaa itse ja sitten vasta joskus myöhemmin siirrettävä se lapsen nimiin. Onnistuu se vähän kerrallaan silloinkin (tai lapsesi voi ostaa sen sinulta nimellishintaan, jonka verottaja hyväksyy, ja jota lapsi maksaa niin vähitellen, ettei se hänen talouttaan kaada)



Ennakkoperintönä siirtäminen on ihan hyvä konsti myös. Siinä joutuu maksamaan perintöveron, mutta se on oikeasti aika vähän.

on etsitty jo pari vuotta yksiötä tai kaksiota- nyt putoaa hinnatkin alas...

joskus vuonna 1981 kai sain opintotukea...



t. ap

suurin osa opiskelijoista kun sitä saa.

laittasin siis vieraalle vuokralle



t. ap

Siis kasi puhui varmaan siitä, että lapsesi ei saa asumistukea, jos asuu asunnossasi. Käytännössä siis pitäisi ostaa tuttavaperheen kanssa molemmat yksiöt ja sitten lapset asuisi ristiin, jotta ei tule noita tukiongelmia.



Sijoitusasunto on toki yksi vaihtoehto tukea lasta, mutta toinen vaihtoehto voi olla vaikka ostella osakkeita, korkotili tai ostaa sitten lapsen ekasta omasta asunnosta vaikka siivu. Kannattaa tutustua kyllä tarkkaan sekä tuki- että verotusviidakkon.



Itse en latin latia lähtiessäni kotoa saanut, mutta hyvin olen pärjännyt. Jos lapsiaan haluaa auttaa, niin mikäs siinä, kannattaa miettiä vaan että miten ja minkä ikäisenä, että lapsi oppii hyvän ja terveen suhtautumisen rahaan.



Itse olen tähän mennessä vaan lyhennellyt kaikilla rahoilla omaa asuntolainaa, mutta nyt kun se on maksettu, niin voi ruveta vähän vaikka keräämään osakerahastoa lapsille. Jos lapset tarvitsevat isompana apua, niin eiköhän noita palkkatuloja tule sittenkin niin, että pystyy auttamaan, mikä esim. nyt menee lapsiin kuussa tai sen minkä saa verottomana antaa.

siinä tarvitaan vain kirjallinen vuokrasopimus ja kuitit maksetuista vuokrista. Eli siis tätä opintotuen asumislisää. SOssun asumistukea ei välttämättä saa.

Olen joskus törmännyt siihen, että verottaja on katsonut tällaisen olevan veronkiertoa ja katsovat "kertalahjaksi". En muista missä yhteydessä olen asiasta lukenut, mutta kuitenkin jos tuollaista suunnittelee niin kannattaa kysäistä verottajan tämänhetkinen kanta asiaan ettei tule yllätyksiä..

ja alkaa siirtämään osakekantaa lapsen nimiin vähän kerrallaan siten, että lahjaverokynnys ei ylity. Huono puoli voi tietenkin olla se, että kun pikku Maryucca tarvitsee 20-vuotiaana rilluttelurahaa, niin hän voi toki myydä omissa nimissään olevan asunnon ja lähteä Damin vetämään kamaa...

ensin vuokralle ja sitten joskus myöhemmin saa sen opiskelija-asunnoksi. Katsellaan nyt miten hinnat tippuu.

siinä tarvitaan vain kirjallinen vuokrasopimus ja kuitit maksetuista vuokrista. Eli siis tätä opintotuen asumislisää. SOssun asumistukea ei välttämättä saa.

asumislisää vaikka asuisi vanhempansa omistamassa asunnossa. Mutta vaikka normaalikin asumislisä on pieni, niin vielä surkeampi on asumislisä tuossa tapauksessa. Näin Kelan sivuilta:

"Jos opiskelija asuu vanhemmaltaan vuokratussa tai vanhempansa omistamassa asunnossa, asumislisä on enintään 58,87 euroa kuukaudessa. "

Eli ihan sama millaisia kuitteja on, tuon enempää ei nykyisin saa.

miksi lapsen pitäisi saada siihen asumistukea?

Jos ei kokonaan estä, niin se on nuorelle ehkä kiinteää omaisuutta, mutta yleisesti se on rahanarvoinen ja rahaksi muutettava asia.

Ettekö te av-mammat mieti kuin sitä, miten voi kupata tätä yhteiskuntaa maksimaalisesti?



Juu, en enää palaa tänne av:lle. Oon niin kurkkuani myöten täynnä näitä juttuja. Vai vielä asumistuen pienenemistä pitäisi ajatella. Eikö ole tullut mieleen, että ihan omillaankin voisi tulla toimeen?? Tiedätkö, miten se tapahtuu. No, mennään töihin ja maksetaan työstä saatavalla palkalla asumisen ja elämisen kulut.

On ihan hyväksyttyä lahjoittaa kolmen vuoden välein alle 4 000 euron suuruinen osuus asunnosta. Veronkierroksi katsotaan se, että annetaan lapselle "velkaa" ja sitä sitten "lyhennetään" aina kolmen vuoden välein antamalla 3 999 euroa velkaa anteeksi.



Joku puhui ennakkoperinnöstä ja perintöverosta. Eli selvyyden vuoksi: ei ole olemassa mitään erityistä ennakkoperintö-nimistä luovutusta. Kyseessä on aina antohetkellä tavallinen lahja ja siitä maksetaan aina lahjaveroa (ei perintöveroa). Se että lahja katsotaan ennakkoperinnöksi tarkoittaa vain sitä, että tämä otetaan perinnönjaossa huomioon eli ennakkoperinnön saanut lapsi saa sen verran vähemmäin kuin muut.



Täällä on nyt tyrmätty ap:n idea aika täysin. Mielestäni tämä on kuitenkin hyvä idea. Itselleni on kerätty tällainen pesämuna aikanaan eikä minua ainakaan harmita yhtään. Tosin asunnossa en ole koskaan asunut, saan siitä edelleen vuokratuloja.



Ensiasunnon varainsiirtoverovapautta ei menetä, jos lahjoittaa enintään 49 %. Jos kyseessä on pk-seudulla oleva asunto, tämän enempää tuskin edes ehtisi lahjoittaa verovapaasti. Onhan siinä todella mukava pesämuna silti. Kun asunto myydään siinä vaiheessa kun lapsi kaipaa isompaa, saa sitten omaa osuuttaan vastaavat rahat käyttöönsä.