Uteliaille....;)

minäpä uskaltauduin vastaamaan..ja hetken mietittyäni,ei tullut pienee n mieleen.. = ) samoja " ongelmia" on sisaruksien perheissä..ja heidän puolisot ovat ihan suomalaisia!!

Awa-79:

Yhden ahkeran kirjoittelijan innoittamana laitan kysymystä, vastaa ken haluaa ;) : mitkä ovat niitä vain ja ainoastaan puolison " ulkomaalaisuudesta johtuvia" haasteita suhteessa vai onko niitä? Hieman lisätietoa meistä kummajaisista outoine puolisoineen..;)

Ei ole mitään vain ja ainoastaan ulkomaalaisuudesta johtuvia ja ongelmiakin ylipäätään älyttömän vähän.:) Mitä nyt joskus tulee väsyneenä ärähdettyä, siis minä ärähdän, elämme siis vauva- arkea, niin välillä kumpaakin väsyttää, niin ihana kun tuo vauveli onkin.:)

Awa-79:

Mitkä ovat niitä vain ja ainoastaan puolison " ulkomaalaisuudesta johtuvia" haasteita suhteessa vai onko niitä?

Eli se on totta tosiaan pelkästään mieheni ulkomaalaisuudesta riippuva asia, että meidän perheessä puhutaan kotikielenä englannin, albanian ja suomen sekamelskaa. Jos olisin suomalaisen nainut, tällaista haastetta ei olisi elämässäni.

Ja onhan tämä omalla tavallaan haaste. Ensinnäkin on haaste yrittää kasvattaa lasta kahteen kulttuuriin ja kielitaitoon, koska kyllähän sitä meiltä useamman kielen perheiltä odotetaan, oli sitten kyse vaikka vain suomenruotsalaisista perheistä... Ja on haaste luoda normaalia ystävyys/tuttavuussuhdetta sukulaisiimme vajavaisen kielitaidon kanssa (lähinnä siis koskee minun ystävystymistäni mieheni suvun kanssa). Ja joskus on myös haaste löytää ne oikeat sanat englanniksi, kun oikein menee kieli ja ajatukset solmuun... Ja on myös haaste pitää englanti puhtaana, ettei siitä vuosien kuluessa kehity kömpelöä " finglishia" , kun voi kiireessä korvata unohtuneen sanan suomellakin, kun toinen kerran sitäkin ymmärtää.

Tällaisia ei niin negatiivisia ja kurttuotsaisia haasteita minulla tuli heti mieleen. :o)

ja siitä sekä erilaisesta kulttuurista yms. Suomessa johtuva tietynlainen avuttomuus miehelläni. Päävastuu on minun harteillani, halusimpa sitä tai en.



2)Työnsaanttivaikeudet: ensin kielen opiskelu (2-3 v.), ammattiopiskelu, ja sen jälkeen työnhaku, joka voi olla vaikeampaa maahanmuuttajalle kuin suomalaiselle. Joskus puolisona joudun koville ja tunnen itseni väsyneeksi. En aina tämän vuoksi jaksa hehkuttaa ihqua pihqua mamu-suhdettani. Autan miestäni opiskeluissa, kun hän nyt ammattikoulussa suomeksi opiskelee. Toimin lähinnä kääntäjän ja kannustajan tehtävissä :). Ja myös elättäjän roolissa (saan palkkaa, mies ei) olen siis tällä hetkellä. Tästä mieskin tavallaan kärsii.



3)Alkuun kulttuurierot myös " häiritsivät" onneamme, niistä on päästy, kun olen vahva luonne enkä alistu johonkin, jota en koe omakseni vain sen takia, että mieheni on maahanmuuttaja, eri kulttuurista. Ne eivät olleet riitoja kotitöistä tms. vaan esim. siitä, että osaan kyllä itse päättää, mitä puen päälleni (kuinka paljastavaa, peittävää, kuinka lämmintä, vilpoisaa). Näistä siis pääsimme, kun tein selväksi, missä minä alan ja missä hän loppuu. Nyt koen suhteemme tässä suhteessa tasa-arvoiseksi.



4)Uskonto jossain määrin. Se ei varsinaisesti haittaa arkielämäämme, olemme molemmat tahoillamme aika maallistyuneita ( mies muslimi, minä kristitty), mutta tulevaisuudessa, jos Luoja lapsia suo, voi tulla, tai siis uskon, että tulee vääntöä. Tämä nyt ei kai ole kultuuriero, vaan uskontoero, mutta any way.



5) Epäsivistyneet kanssasisaret, joista on hauskaa yrittää bongata miestäni alkoholinvaikutuksen alaisena ja siitä syystä, että hän on suomalaista tummempi ja eksoottisemman näköinen. Myös silloin, kun minä olen mieheni seurassa, mielestäni minua vähemmän kauniit neitihenkilöt tekevät tätä. Typeriä.

Toisaalta, voisihan mulla olla suomalainen mies jonka vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, eli se siitä...



Kummien löytäminen lapsille on ollut myös " ongelma" , kun niitä ei voi valita sekä lapsen äidin että isän puolelta, ja minun sukuni on aika pieni. Mutta hyvät kummit ollaan molemmille lapsille saatu.



Kieli on myös yksi...ei suorastaan ongelma, koska mies osaa suomea hyvin ja minäkin hänen kieltään ihan ok, ja sitten tietty molemmat osataan englantia, mutta kielikuvien käyttö, kielellä leikittely jää kyllä väkisinkin vähemmälle. Se ei tosin ole arkea pahemmin haitannut.



Viiden vuoden yhteiselon jälkeen ei tuu muuta mieleen. Sitten, kun lapset ovat murrosiässä, voi tulla erimielisyyksiä kasvatuksen suhteen. Mutta omassa perheessänikin äiti aina antoi minulle enemmän vapauksia kuin isä. Eli sekin lienee kiinni ihmisestä eikä siitä, mitä kansalaisuutta tämä edustaa.

Kieli, tuntuu että puhuisipa hän kuinka hyvin suomea, aina löytyy joku joka ei tunnu millään ymmärtävän häntä.



Paperiasiat, huomattavasti vaikeampaa on saada asiat kerta yrittämällä hoidetuksi, aina keksivät jotain uutta lisäselvitettävää



Työnhaku, todella vaikeaa on ollut. Jos et tunne ketään alalta, et todennäköisesti saa helposti työtä.



Siinäpä nuo nyt tais tärkeimmät olla. Ihan samanlaisia ongelmia, iloja ja suruja meidänkin perhe käy läpi kuin muutkin. Hyvää isänpäivän jatkoa kaikille.

.. ja jätetään työhaku, paperiasiat, ulkopuolisten kommentointi ym. pois laskuista, niin aika vähiin ne " haasteet" käy :)



Ehkä just tuo kieli. Olisihan se helpompaa jos molemmilla olisi sama äidinkieli. Myös ruokailu on omansa haaste, koska mies ei pidä monistakaan (niistä harvoista) ruuista mitä osaan laittaa. Jotkin kultturierot on myös haastavia, tosin niitä on melko vähän.

jenni_117:

Jotkin kultturierot on myös haastavia, tosin niitä on melko vähän.

Eli noita eroja on niin vähän ja ne on niin pieniä, etten nyt taas osaa niitä eritellä (kun ei niistäkään ola hetkeen mitään isompaa vääntöä ollut ;) ).

seka asuminen " ei kummankaan maassa" (Englannissa). Nama asiat saavat huomattavasti enemman painoarvoa, kunhan esikoisemme syntyy alkuvuodesta.

vai suhteesta lasten vanhempina.

Parisuhteessa kovin haaste on ollut suvun merkitys. Eli minulle on vaikea sulattaa sita kuinka paljon sukulaiset vaikuttaa kaikkeen. Varsinkin mieheni aidilla on mielestani liikaa valtaa ja oikeuksia.

Seksi on myos ollut ja tavallaan edelleenkin haaste. Toisen kulttuuri on hyvin pidattaytynyt ja estoinen. Varsinkaan oman vaimon kanssa ei ole " luvallista" kokeilla mitaan lahetyssaarnaja-asennosta poikkeavaa (sita varten on maksulliset naiset).

Alastomuus on ollut miehelleni vaikeinta oppia. Eli se etta voi omassa kodissa kulkea vapaasti vaikka esim. suihkusta makuuhuoneeseen ilman vaatteita. Aluksi luuli minun jotenkin haluavan naytella omaa vartaloani kaikille kun en ole niin estoinen oman vartaloni suhteen. En siis tosiaankaan kulje muiden aikana alasti mutta voin saunoa muiden naisten kanssa alasti :)



Lasten kanssa on sitten paljon muutakin missa kulttuurit " taistelee" . Suurin on kuitenkin ehka se etta lapset saa elaa ilman etta joku koko ajan vahtii ja kulkee perassa. Ja etta vauvat voi opetella syomaan itse eika lapsia syoteta 5 vuotiaaksi asti. Mieheni ei oikein vielakaan hyvaksy sita etta lasten kanssa keittio ei aina voi olla tip-top.

Suku-Laku:

Toisen kulttuuri on hyvin pidattaytynyt ja estoinen. Varsinkaan oman vaimon kanssa ei ole " luvallista" kokeilla mitaan lahetyssaarnaja-asennosta poikkeavaa (sita varten on maksulliset naiset).

.

Täh? Eikö seksiasentoja saa muutella? Tämä olikin uutta. Ja ponko maksullisissa naisissa käyminen suotavaa? Meillä ainakin mies innokas kokeilemaan monia juttuja sängyssä, (tai muissa paikoissa, sohvalla, lattialla, pöydällä....) siis minun kanssani. Muslimeille kuulemma anaaliseksi ei ole sallittua, eikä se haittaa minua yhtään...

Mistä maasta miehesi on? Asutteko jossain muualla kuin Suomessa (näin päättelin)? Minulla on arabimies, ja hän on muslimi. Hänellekin oli aluksi outoa esim. saunominen poika- tai tyttöporukoissa alasti, mutta hän on tähän oppinut. Alussa hän saunoi poikien kanssa uimahousut jalassa, mutta nyt menee saunaan jo ilkosillaan.

Kieli ei enää ole niin akuutti haaste. Ollaan molemmat opittu toistemme kieliä ja kommunikaatiota. Joskus harmittaa, että täytyy selittää niin paljon saadakseen toisen ymmärtämään jonkin jutun, kun ei ole yhteistä kokemuspohjaa.



Yksi haaste on ehdottomasti se, etä perhekeskeisestä kulttuurista tulevalla miehelläni ei ole Suomessa ollenkaan sukulaisia. En todellakaan olisi halunnut asua saman katon alla anopin kanssa, mutta silti monesti tuntuu jotenkin vajaalta. Ja toisaalta, siinä suhteessa varmaan eroamme suomi-suomi -pareista, että olemme laajasti vastuussa miehen sukulaisista, joskin tiedän, että tarvittaessa meitäkin autetaan vastavuoroisesti.



Vaikea sanoa, mikä johtuu " vain ja ainoastaan ulkomaalaisuudesta" ... Syrjintäkokemukset ovat kipeitä. Miehelläni on yhä edelleen jonkin verran irrallinen olo Suomessa, vaikka ulkoisesti on hyvin sopeutunut. Pakolaistausta on tuonut omat kipukohtansa, mutta en sanoisi, että se enää niin vaikuttaisi suhteessamme.



Lomiin ja matkasuunnitelmiin miehen taustalla on vaikutusta, ja sitä myötä myös rahojen käyttöön.



Ruokapuoli ei ole ongelma. Mies ei erityisemmin välitä suomalaisesta ruoasta, mutta mä teen välillä itselleni ja tytöllemme vaikka maksalaatikkoa, jos mieli tekee. Mies kokkaa mielellään, ja hyvää tulee.

- ei kieliongelmia (mies osaa ihan ok suomea, mutta kummatkin kommunikoidaan paremmin englanniksi keskenämme). Sukulaisteni kanssa suomea siis.



- ei sänky/intiimiongelmia: meillä saa pissiäkin ovi auki, tosi jees juttu, heh! ;)



- ei sukulaisuusongelmia: mies tulee hyvin toimeen mun sukulaisten kanssa ja minä hänen. Noh, voisi olla eri asia, jos asuttaisiin miehen kotimassa tietenkin!



- ei ruokaongelmia: Syö mitä kokkaan, ei tosin tykkää possusta. Mutta enpä sitä syö minäkään. Kaikki perusjutut ja possu makkaran muodossa maistuvat.



ei koulutus/työongelmia: ainakaan vielä, opiskelut sujuvat hyvin ja uskon hänen saavan työtä heti kun valmistuu, koska sitä on jo tavallaan tarjottukin.



Mutta jos nyt jotain pitää keksiä, niin ehkä se sitten on se aiemmin valittamani putkiaivoisuus, eli riidellessä jää junnaamaan jotain mun mielestä täysin epäoleellista yksityiskohtaa tai tekee ihan vääriä johtopäätöksiä siitä mitä minä oikeasti tarkoitan. Tämä kuulemma voipi olla joku yleinen miessuvun ongelma, mutta en kyllä muista, että suomalaisen exän kanssa olisi moista ongelmaa ollut.



Samoin sanoisin, että rasitteena suhteessa on miehen pitkä" muistisuus" ja jääräpäisyys tässä. Eli kun joku juttu on joskus kaksi vuotta sitten jäänyt harmittamaan, niin jos joku sen tyyppinen juttu sattuu uudelleen, niin sitten harmittaa kahta kauheammin. Ihan normaaliahan tuo, mutta kun joskus nuo harmitukset perustuvat siihen että on alunperinkin ymmärtänyt väärin mun pointtini. Ja sitten se väärä mielikuva istuu LUJASSA. Esim kun mä olen hieman ärähtänyt myöhäisestä kotiintulosta ja liiallisesta hiprakasta silloin harvoin kun jossakin käy, niin se on ymmärretty niin, että ei saa juoda ollenkaan, enkä tykkää kavereistaan = ei juo, eikä tapaa kavereitaan. Vaikka en minä todellakaan sitä halua... Mutta enpä tiedä onko tämäkään mikään kulttuurijuttu, vaan ihan vaan mun mieheni.

Lapsien kasvatuksesta: Mies on silminnähden helpottunut sen jälkeen kun jäbä alkoi syödä muutakin kuin tissiä. Kun hän saa paremmin osallistua pojan hoitoon. Nyt varsinkin kun poika on jo 1v 8 kk ja voivat tehdä tosi paljon juttuja ihan kahdestaan isän kanssa, niin mies tykkää. Aiemmin ajatteli, että hän ei saa osallistua kasvatukseen ollenkaan. Ja onhan ne aika usein äideillä vahvassa ne " oikeat tavat" hoitaa lasta.



Miehelle nousi jossakin vaiheessa punaiseksi vaatteeksi kun vahingossa sanoin jotain tyyliin, että kun " meillä Suomessa tehdään näin" . Eipä se kovin fiksua minulta ollutkaan aina olla omien opittujen kasvatusmetodieni kannalla. Niitä on kuitenkin yllättävät paljon sellaisia suomalaisille itsestäänselviä juttuja, mitkä muualla tehdään eri tavalla. Paras oli seuraava " keskustelu" odotusaikana:



Minä: Vauva voi ihan hyvin nukkua ulkona vaunuissa pienellä pakkasellakin kun vaan pukee oikein päälle. Ulkona monet nukkuvat paremmin.



Mies: " kauhistunut ilme" Oletko tosissasi?



Minä: Niin siis tarkoitan parin kolmen tunnin päiväunia. En yöunia.



Meillä kun on kaksi koiraa, niin mies hieman pelästyi vaimoaan joka on laittamassa lapsen ulos yöksi kun koirat nukkuvat makkarissa! :)

Koitan jotenkin valaista tätä meidän ongelmaa.

Emme asu tällä hetkellä ulkomailla (olemme asuneet ulkomaillakin, muttei miehen kotimaassa). Meillä vaan on kotona kone jossa ei ääkkösiä :-)

No siis miehen kulttuurissa avioliitot perustuu yleensä kumppanuuteen, sosiaaliseen statukseen ja sitoutumiseen. Eli kumppani valitaan usein niin että on taloudellinen turva sekä lasten asiat turvattu. Seksiä harrastetaan yleensä miehen toiveesta tai lasten hankkimiseksi. Yleistä miehen maassa on se että miehillä on vaimon lisäksi tyttöystävä ja tämän lisäksi maksullisiakin käytetään. En tiedä kuinka paljon vaimot tietävät toisista naisista ja kuinka paljon on sitä että ummistetaan silmät kun ei haluta tietää. Esim. anoppini hyväksyi sen että appiukko kävi vieraissa kun häntä ei seksi kiinnostanut. Miehet siellä harrastavat yleensä kotona sitä tavallista seksiä ja käyvät sitten vieraissa hakemassa jotain villiä. Mieheni ei tätä tietenkään tee, mutta hänelle on jotenkin vierasta että seksi olisi avointa ja että oman vaimon kanssa voisi " hullutella" . Tottakai hän on kanssani oppinut paljonkin, mutta tämä estoisuus on tuonut suhteeseen myös ongelmia.

Mies on aasilainen, uskontonaan katolilaisuus. Hän on sanonut että hänelle meidän seksielämä on loistavaan, on kuin olisi naimisissa pornotähden kanssa. Eli hänelle meidän seksielämä on jo villiä, kuulemma paljon villimpää kuin mitä " tarvitsee" . Minä taas haluaisin parannusta meidän makuuhuoneeseen, kun minusta siellä on vähän " tylsää" . En jaksa enää panostaa uusiin juttuihin kun tuntuu ettei toisella ole mitään himoa asiaan. Eli tulee kyllä juttuihin mukaan muttei ole " palavasti" mukana. Ei meidän seksi mitenkään huonoakaan ole mutta sen merkitys suhteessa on erilainen. Minulle se on suhteellisen tärkeä kun mies voisi olla kanssani naimisissa vaikkei seksiä saisikaan.



Ja kun itse kirjoitit tuosta anaalista niin se on yksi niitä asioita joita minä kaipaan, mutta mieheni ei ole koskaan kokeillut eikä halua.

Kuten muistanet minullakin on aasialainen mies :-)) Ja hyvä ja ihana mies onkin, mutta hirmu ' ujo' kuten sinunkin miehesi. Meillä nuo makuukammarin asiat kuitenkin ovat onnistuneet hyvin, mutta välillä mies selvästi ahdistuu, jos minä naisena teen aloitteen, ollaan 7 vuotta oltu yhdessä mutta edelleen häpeilee ns. alastomuutta eli jos käy suihkussa, saunassa tmv niin aina pyyhkeeseen kietoutuu, kun on minun lähettyvillä, ja välillä selvästi hätkähtää jos minä ilmaannun eevan asussa hänen silmiensä eteen :-)) Muutoin hän on hyvin avoin seksin suhteen ja valmis kaikkeen. Hän myös pitää minua jonkinlaisena seksin papittarena, ja se huvittaa ..



Aasiassa siveyskasvatus on päin vituraa. Tytöistä kasvatetaan kilttejä kotityttöjä ja pojista kunnon poikia. Siellä ihmiset ovat aivan samanlaisia, mutta seksuaalisuus tavallaan kielletään tai sen olemassa oloa ei myönnetä. Se on väärin. Muistan kun seurustelin mieheni kanssa, ja tapasin aina välillä hänen ystäviään, maamiehiään, niin ajattelin aina, että ovatpa he kunnollisia ja vaikka mitä muuta siihen päälle. Eräällä kolmikymppisellä oli kotimaassa vaimo valmiiksi valittuna ja heidän oli tarkoitus avioitua, mutta mies asusteli ulkomailla ensin muutaman vuoden rahaa tienaamassa. Ajattelin aina pelkkää hyvää hänestä, mutta kerran olin viikonloppua viettämässä mieheni luona ja nämä kaksi kaverusta asuivat yhdessä, ja silloin silmäni todella avautuivat. Hän soitteli kaikenmaailman ilotytöille, harrasti seksiä alakerran Rvan kanssa, lueskeli pornolehtiä jne .. Minä jo kysyin mieheltänikin, että onko hänen ystävänsä jollakin tapaa sairas-vai muuten vain outo. Mutta tämä on juuri heidän maassaan tavallista, miehillä on siveä vaimo kotona lasten kanssa ja he itse tapailevat kaiken maailman naisia ilman huonoa omaatuntoa. Ja kaikki tämä, koska heidän seksuaalikasvatus on täysin peestä kotoisin. Unelmoidaan villistä seksistä ja naisista, mutta avioidutaan kuitenkin aivan päinvastaisen naisen kanssa, koska yleensä vanhemmat järjestävät nämä liitot.



Kun käymme mieheni kotimaassa lomilla niin harva aasialainen tyttö/nainen pukeutuu uimapukuun saati bikineihin. Ja paikalliset miehet notkuvat rannoilla turistityttöjä katselemassa. Luulisi, että näiden miesten vaimot/tyttöystävät olisivat tuohtuneita asiasta, mutta ei, koska se oikeus miehille kuuluu ja naisten täytyy vain olla hiljaa ja hyväksyä.



Jomarin kirjoitus oli hyvä ! Kyllä huvitti tuo lapsi pihalle nukkumaan ja koirat sisälle :-)) Mutta näinhän se täällä menee. Mieheni tuli kerran ihan pakahtuneena kotiin ja oli aivan sen näköinen kun olisi suurikin juoru tulossa. Eli hän oli nähnyt miten eräs nainen oli laittanut vauvansa pihalle nukkumaan vaunuihin, ja se oli niin kamalaa, että hengästyneenä tuli kotiinkin ..



Meillä ei ole ollut juurikaan kulttuurista johtuvia eroja, ehkä sen takia koska mies oli jo asunnut niin kauan länsimaassa ennen kuin tavattiin ja muutenkin ajatusmaailmaltaan enemmän länsimainen kuin aasialainen. Kun tulimme Suomeen viime vuonna on kieliero ollut se suurin ongelma täällä. Mutta mies on oppinut kieltäkin kiitettävästi. Tietenkin täällä joudun häntä auttamaan, mutta onneksi omatkin aivot toimivat ja osaa myös käyttää niitä.



Ruokakulttuurissa ei juurikaan eroja. Molemmat syödään mitä on tarjolla ja kotiruokaa tehdään. Mies laittoi ruokaa enemmän kun tavattiin, mutta nyt se on pikkuhiljaa siirtynyt minulle.



Hän on buddhalainen ja minä ev.lut. mutta sekään ei ole ongelma, koska olemme uskontojenkin suhteen kaikki ruokaisia eli kaikki käy.



t. emmi

Minäkin olen yrittäny miettiä niitä ongelmia, mut ei tullu mitään muuta mieleen, kun jotkut lastenkasvatuksen asiat. Senkin muistin vasta, kun luin ton Jomarin jutun.



Meillä mies tuli ihan alusta lähtien mukaan tytön hoitoon. Välillä oli pakko tarkempaan katsoa, mitä nää kaksi touhuaa, kun kerran sain miehen kiinni siitä, että oli tytölle syöttämässä suklaata... tytöllä ikää kuukausi-puolitoista. Miehen sukulaisissa olivat heti syöttämässä kaikkia vahvoja ruokia, mutta olen saanut kieltäytymiset selitettyä sillä, että meillä on paljon allergioita ja siksi täytyy vähän varoa, mitä tytölle syöttää.



Mies meinasi saada myös hermoromahduksen, kun odotusaikana kerroin, että sit vauva tulee nukkumaan parvekkeella päiväunet myös talvella. Hänen mielestään olin melkeimpä tappamassa lasta, mutta neuvolassa terveydenhoitaja kerran sanoi, että muista sitten nukuttaa lasta myös ulkona ja siitä mies rauhoittui. Niin, mieheni järjesti aina työnsä niin, että pääsi mukaan neuvolaan, jo odotusaikana ihan kuin nytkin.



Kyllä meilläkin tietysti joskus on jotain sanaharkkaa, mutta en pitäisi sitä niinkään eri kulttuurista johtuvana, vaan ihan mieheni luonteesta ja omasta itepäisyydestäni johtuvana.

että meilläkin mies tuli kerran kotiin ihan tohinoissaan että oli nähnyt mielestään hulluimman teon maailmassa. Joku mielipuoli oli talvella mennyt järveen uimaan :) Koitin sitten selittää että olen minäkin käynyt ja että mun vanhemmat tekee sitä ihan joka talvi. Se oli ehkä shokeeraavin uutinen mitä mun mies kertoilee muille ystävilleen. Ja siis tajusi tämän asian vasta asuttuaan monta vuotta Suomessa :)



Emmin kommenteihin lisäisin että aikoinaan kun ei vielä seurusteltu mieheni kanssa (tunnettiin toisemme jo ennestään), niin mies sanoi ettei koskaan antaisi tyttöystävänsä kulkea sellaisissa vaatteissa kuin mitä minä kuljin (shortsit ja toppi). No on antanut :) Miehen kotimaassa shortseissa kulkee vain turistit tai maksulliset naiset. Ja siis uimarannoilla miehen sukulaiset ja ystävät (naiset) on aina vähintään joku pitkä paita uimapuvun päällä, muttei koskaan pelkissä bikineissä. Yleisissä uimapaikoissa normaali naisten uima-asu on shortsit ja t-paita.

1) Kieli - kotikielemme on kolmas kieli, ei kummankaan äidinkieli

2) Naisen asema - väkisin mies vertaa minua sukunsa naisiin ja se saa niskavillat pystyyn. Heistä, avioituneista naisista, ei ole kukaan tehnyt päivääkään töitä kodin ulkopuolella.

3) Muiden ihmisten vaikutus elämäämme - suku, kulissit jne

4) Olimme joutua lasten kanssa pommien ruoaksi viime kesänä (tuskinpa olisin suomalaisturistina siellä ollut)

Toinen on se, miten usein lapsi pestään ja että lapsi pestään sitten saippualla. Shampoo ja saippua sekä hammastahna ovat olleet alusta asti käytössä.



Toinen on se, että olen oppinut puhumaan vähän epämääräisesti. Tässä eräs miehen kaveri oli meillä auttamassa. Hänen puhelin soi ja kun hän ei pystynyt vastaamaan, minä vastasin. Sanoin miehen vaimolle, joka soitti näin:" Miehesi on tekemässä jotain tärkeää, eikä pääse juuri nyt vastaamaan." Miehen vaimo, joka itsekään ei ole suomalainen ei kysynyt tarkempia tietoja. Vähän aikaa kävimme How are you - keskustelua ja sen jälkeen suljin puhelimen. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin suomalaiselle pitäisi selittää juurta jaksaen, mitä mies on juuri nyt tekemässä ja miksi juuri minä vastaan puhelimeen, eikä mies.