Kaksikielisen lapsen puheen kehityksestä

...ja tytöllä ikää 3v. On aika lailla selvää, että isän kieli jää nyt aika lailla paitsioon, koska isä on tällä haavaa meilläkin ainoa, jonka suusta toista kieltä kuulee. Jos vanhemmat puhuvat keskenään lapsen isän äidinkieltä - en tiedä kuinka teillä - niin silloinhan kieltä kuulee enemmänkin kuin vain silloin, jos isä on tosiaan ainoa, joka ilmaisee itseään kyseisellä kielellä. Meillä kun käytössä on vielä kolmaskin kieli.



Kirjojen lukeminen, lasten elokuvat ( jos niitä sattuu isän kielellä olemaan vaikkapa DVD:nä) ja musiikki ( lastenlaulut) ainakin käyvät meillä kielellisistä virikkeistä. Tyttösen aktivisesti käyttämä sanavarasto on varsin suppea, passiivisesti ymmärtää pamjon enemmän. Suomen sanoja alkoi tapailla 8kk iässä ja 1-vuotiaana pitikin jo varsin pitkiä puheita. Isän kielellä noita puheita ei ole vielä kuultu. Eiköhän ne vielä jossain vaiheessa kuulla.



Onko teillä tuttuja Suomessa, jotka käyttävät isän äidinkieltä? No maailmalta kenties ainakin löytyy kontakteja, jos vaan nettiyhteydet toimivat. Jossain vaiheessa tekisi varmaan terää (ainakin kun lapsi kasvaa hieman), että lapsi saisi huomata jotakin kautta, että on niitä maailmassa tosiaan muitakin ihmisiä kuin isä, jotka puhuvat kyseistä kieltä. Kuulin juuri yhdeltä maailmalla asuvalta tuttavalta, että lapsen tultua ikään, joilloin hän pystyi jo ilmaisemaan itseään varsin paljon, että lapsi tosiaan mielsi sen paitsiossa olevan kielen aseman sillä lailla, että maailmassa on vain yksi ihminen, joka selostaa kaikki jutut ihan eri kielellä kuin muut. Me olemme olleet joskus yhteydessä web-kameran ja mikrofonin välityksellä kauempana asuviin tuttaviin, joten sitä kautta saa ainakin jonkinlaisen kosketuksen siihen isän kieleen.



Kieltämättä joskus mietityttää, kuinka tuota toista kieltä saisi vahvistettua oikein kunnolla. Se vaatii kyllä perheen isältä aikamoista ponnistelua, että jaksaa käydä yksinpuhelua :) lapsi kun vastaa meillä usein suomeksi ja koittaa takoa isän päähän varsin lujaotteisesti suomen sanoja. Tuleepa jopa joskus sanomaan ylpeänä, että " tules äiti kuuntelemaan, minä opetin isille suomea" . Että hyvin meillä ainakin " isin" suomen opinnot edistyy :D, mutta entäs sen isän kielen...



Kuulisin kanssa mielelläni muiden kokemuksia lapsen kahden ( tai useamman) kielen kehittymisen tiellä.

Asumme Ruotsissa, minä puhun suomea ja mies omaa kieltään, bashtoa. Poika on nyt 2v 4kk.



Pojalla on juuri se puhumaan oppiminen menossa. Suomen ja ruotsinkielen suhteen hän ymmärtää tietyt asiat ja osaa sanoa tietyt asiat. Bashtoa hän ei tietääkseni puhu sanaakaa, mutta ymmärtää tosi paljon.



Jotkut ovat sanoneet että ei oo hyvää opettaa niin monta kieltä kerrallaan mutta ainaki tähän asti tuntuu että menee hyvin.

Asumme Suomessa, minä puhun lapsille suomea, isä omaa kieltään ja keskenämme mieheni kanssa puhumme englantia.



Meillä kolme lasta joista vanhimmat 4v ja 2v. Molemmat aloittaneet puhumaan suomea aikaisin joten mielestäni kolmikielisyys ei ole vaikuttanut suomen kielen oppimiseen. Miehen eli isänsä kieltä lapset kuulevat pääosin vain isältään sekä pari kertaa vuodessa sukulaisilta, kun käymme mieheni kotimaassa. Lisäksi mieheni lukee kielellään lapsille kirjoja ja heillä on myös lasten videoita sillä kielellä. Sitä kieltä lapsemme ymmärtävät kuitenkin yllättävän hyvin ja esikoinen on aivan viime aikoina alkanut myös puhumaan sitä kiitettävästi. Tosin hänen sanavarastonsa ei ole vielä yhtä laaja siinä kielessä kuin suomessa. Keskimmäisemme ei vielä osaa muodostaa lauseita isänsä kielellä, mutta toistelee kyllä sanoja.



Englantia esikoinen selvästi ymmärtää jonkun verran (tavanomaisimmat sanat/lauseet) ja on keskustellessamme mieheni kanssa hän pyytää minua jatkuvasti kertomaan mikä mikin sana tarkoittaa.

...se kolmaskin kieli, kuten meilläkin, ja kuulostaa aika samanlaiselle sen suhteen, että meilläkin tyttö koittaa olla koko ajan perillä siitä, mitä me miehen kanssa keskustellaan. Niin kiinnostaisi tietää, että käännätkö paljonkin miehen ja itsesi välisiä keskusteluja lapselle vai ainoastaan, jos hän suoraan vaatii? Vaatiiko hän paljon käännöksiä päivittäin?



Meillä on välillä varsinaisia käännöspäiviä :) kun tyttö alkaa osoittaa vahvasti mieltään, jos ei ole kärryillä kaikessa, mistä keskustellaan. Joissakin tilanteissa tyttö jopa reagoi tuolla kolmannella kielellä. Joskus tulee mieleen, että kyllä vaan kaksi kieltä olisi hivenen helpompi yhdistelmä, mutta eihän näistä kolmesta nyt mihinkään pääse :)

Asumme Suomessa, mies puhuu lapsille turkkia, joskus myös suomea (kielloistani huolimatta!).



Poika ei vielä puhu mitään (paitsi sen tärkeimmän sanan:äiti) :)



Tyttö sanoi ensimmäiset sanansa jo 8 kk iässä, suomeksi tottakai. Puhua pälpätti täysillä jo alle puolitoistavuotiaana. Vasta nyt, kun ikää on melkein 3v, alkaa tulla turkinkielisiä sanoja ja lauseitakin.

Tyttö kyllä ymmärtää turkkia (ymmärsi jo yksivuotiaana), jos on sillä tuulella, mutta vastaa isälleen edelleen useimmiten suomeksi. Joskus puhuu isälleen suomea, menee sitten omaan huoneeseensa, ja siellä höpöttää leluilleen samat asiat turkiksi. Osaa siis puhua, mutta jostain syystä ei ilmeisesti aina halua. Pikkuveljeään komentelee sujuvasti kummallakin kielellä. Usein tulee minun luokseni esim. nalle kourassa ja sanoo että se on muuten turkiksi ayi!



Tyttö aloitti jokin aika sitten turkinkielisen lastenkerhon kerran viikossa, ja siellä kuulemma ymmärtää kaiken mitä opettaja puhuu, kotona kuulo on hieman valikoivampi ;) Siksi mies usein vaihtaa kielen suomeksi, luulee että tyttö ei ymmärrä kun ei tottele, vaikka kyse on vain siitä, että tyttö ei halua totella (kirottu uhma!). Kerhon aloittamisen jälkeen esikoisemme on alkanut kovasti kiinnostua turkkilaisista lastenohjelmista ja lauluista (laulut onkin oppinut tosi nopeasti). Isä lukee muutaman kerran viikossa turkkilaisia lastenkirjoja tytölle.



Meillä lapset siis kuulevat turkkia isältään, telkkarista, ja isompi lapsi kerhosta. Toisten puoliturkkilaisten kanssa tyttö puhuu aina vaan suomea. Puhumme miehen kanssa kotona aina suomea, tosin olemme miettineet kotikielen vaihtoa turkiksi, jotta lapset oppisivat ehkä nopeammin turkkia, mutta jotenkin tuntuu vaan luonnollisemmalta puhua suomea, koska Suomessa asutaan. Uskon, että ihan kelpo kaksikielisiä noista tenavista vielä kasvaa.

Minulta suomi, isältä samoa ja isän ja minun välinen englanti. Tosin enenevässä määrin puhumme suomea keskenämme. Minä olen puhunut lapselle suomea ja tietysti ympäristö sukulaisten, kavereiden ja päivähoidon osalta suomenkielinen. Lapsen kummitäti on myös samoalainen ja sillä tavoin tytär sitten isän ja kummitädin keskenään puhumaa kieltä.



Suomi on selvästi vahvempi kieli. Puhe on tullut alkujaan suomeksi, mutta tyttö ymmärtää samoaa hyvin. Alkuun tuli sanoja ja fraaseja myös samoaksi, mutta yhtäkkiä hän ei enää suostunut puhumaan samoaa. Isä on sitkeästi puhunut kieltä, ja nyt samoan kielen puhelakko onkin päättynyt.



Englantia hän ymmärtää, ainakin reaktioista päätellen. Ja laulaa täysiä tahitinkielisiä lauluja :)



Minun nähdäkseni eri kielet ovat kehittyneet omissa vaiheissaan. Ns. heikompaa eli sitä vähemmän käytettyä kieltä kannattaa sitkeästi harjoittaa, vaikka tulosta ei kuuluvasti tulisikaan. Sadut, laulut ja lorut ovat hyvä apu kielen harjoittamiseen.

Muutama tunnusluku:



Tyttö alkoi puhua 2-vuotiaana ja neiti oli samantien aikamoinen moottoriturpa. Muutos oli outo, noin kahden viikon ajanjaksolla kehitys oli muutamasta sanasta 3-4 sanan lauseisiin. Sen jälkeen hän ei juuri ole hiljaa ollutkaan. Nyt hän on 3 v 3 kk ja n. 3-vuotiaana alkoi taas se samoakin kelvata puhutuksi kieleksi.

minä puhun suomea ja mies vain ja ainoastaan turkkia, kovan koulun jälkeen.



Tyttö on nyt 1.5v ja vasta nyt alkaa tulemaan joitakin sanoja suomeksi. Kesällä olimme anoppilassa ja siellä huomattiin, että tyttö ymmärtää myös turkkia tosi hyvin. Kunhan tyttö kasvaa, niin leffoja meillä on turkiksi ja jos telkkarista tulee turkkilaisia lastenohjelmii, niin niitä kattelee jos niissä lauletaan. Kirjoja mies lukee turkiksi. Miehen sukulaiset ja kaverit puhuvat tytölle turkkia. Hyvin tulee myös toimeen pienten pikkuserkkujensa kanssa, jotka puhuvat vain turkkia.



Se on muuten kummallista, et miehen kaverit alkavat yleensä aina puhumaan suomea ja sitten ihmettelevät kun pyydän puhumaan turkkia. Niin, puhumme mieheni kanssa suomea keskenämme.



Aleyna, missä päin asustat, olisin nimittäin kiinnostunut, jos joku tietäisi pääkaupunkiseudulla olevista turkkilaisista kerhoista ja minkä ikäisenä niihin voisi mennä.

Mulla on sellainen käsitys, että pääkaupunkiseudulla ei olisi turkkilaista lastenkerhoa. Sellaista on kai suunniteltu, mutta ei vielä saatu toteutetuksi.

Voin kysellä enemmän pk-seudulla asuvilta tutuiltani...laita postia sanna1808@hotmail.com jos asia kiinnostaa!

Tyttömme oppi ensimmäisiä sanojaan aika tasaisesti molemmista kielistä (isä oli 3 kk vanhempainvapaalla), mutta sitten suomi ajoi ohi. Tyttö kuulee päivittäin suomea niin paljon enemmän, vietnam on lähes yksinomaan isän varassa. Toisaalta 3-vuotiaamme kyllä ymmärtää " isän kieltä" ja kyselee äidiltäkin, mitä jokin sana on isän kielellä. Kielet ovat pysyneet hyvin erillään.



Meillä ensisijainen tavoite on, että isä saa puhua äidinkieltään ja lapset ainakin ymmärtävät, vaikkeivät itse tuottaisikaan paljon. Voisin veikata, että matka isän kotimaahan tekisi hyvää, mutta se ei juuri tässä tilanteessa ole mahdollista.



Meillä on vietnaminkielisiä kirjoja ja musiikkia. Leikkiseura olisi tosi hyvä juttu. Yritämme myös houkutella tyttöä puhumaan enemmän isän kieltä. Kun isä kuitenkin ymmärtää suomea, on luonnollista, että tyttö yrittää ensin sillä kielellä, joka tulee vaivattomammin.

asuttiin suomessa kunnes tyttö oli 1v.7kk, sitten muutettiin espanjaan, tyttö puhui jonkun verran suomea kun lähdettiin espanjaan, muutama espanjalainen sanakin tuli, nyt ollaan asuttu espanjassa 5kk ja puhuu hyvin sekä suomea että espanjaa, täällä ei ole oikeastaan muita jotka puhuu suomea kuin minä (äiti), mutta luemme suomalaisia kirjoja, katselemme suomalaisia ohjelmia (teletapit, fröbelit...) meillä puhutaan kolmea kieltä, se ei ole tyttöä sekoittanut, vaikka kyllä muutamia englanninkielisiäkin sanoja tulee. kyllä se sinunkin lapsesi oppii ajallaan, täytyy antaa lapselle vain aikaa, voit myös ottaa selville jos löytyy sinun miehesi kielinen päiväkoti suomesta, pyydä miestäsi lukemaan ym...omalla kielellään:)

Sen takia vähän huolettaa tuo isän kielen oppiminen, kun isä on tosiaankin melkein ainoa, jolta kuulee isän kieltä. Pitäisi varmaan alkaa vierailla enemmän maanmiesten ja -naisten luona, ja olisi hyvä, jos poika vaikka alkaisi viihtyä isänmaalaisten lapsien kanssa.



Olen huomannut saman kuin joku mainitsikin jo, että isän kaverit alkavat puhua lapselle suomea ja älyävät vaihtaa omaan kieleensä vasta, kun huomauttaa asiasta.



Kirjoja ym. ei ole miehen kielellä meillä, mutta musiikkia on, ja netistä kuulee puhetta, sieltä kun saa suoraan radion/tv:n päälle.



Halusin saada kokemuksienne kautta tietoa siitä, mitkä ovat realistiset toiveet lapsen puhumisen suhtee. Tuntuu, että suurin osa ymmärtää kieltä, muttei kovin aktiivisesti puhu vielä ainakaan kovin aikaisin.



Miehen kanssa puhutaan muuten suomea =)