Mihin elämä johtaa...?
Tällä hetkellä tuntuu todella vaikealta, kun ei tiedä mihin tämä elämä on oikein menossa..., oli vaimoni kanssa ISO riita tänään ja keskustelimme erosta. Asun paikkakunnalla missä minulla ei ole hirveästi tukiverkostoa, meillä on jälkikasvua kertynyt kahden lapsen verran. kaikki asiat painaa niskassa tällähetkellä:
- lapsien hyvinvointi, vaimon hyvinvointi, asunnon myynti, huoltajuus, ero, tuttavien/sukulaisten hyväksyntä
Voi kun tämä asia ratkeaisi jotenkin??? mutta en tiedä miten?
Kommentit (6)
... mutta sitä ennen on vaellettava aikamoinen taival. Ihminen itse voi aika paljon vaikuttaa siihen millainen taipaleesta tulee. Esim. valitsemalla " hyvää matkaseuraa" ja olemalla itse sellainen. ;)
Jokaiselle tulee kuoppaisia polkuja vastaan, välillä ollaan vallan eksyksissä ja joskus on jalat haaruksista asti suossa. Mutta voimme itse vaikuttaa siihen millaisia ratkaisuja teemme. Otammeko apua vastaan vai jäämmekö suohon makaamaan? Autammeko toisemme taas helpompikulkuiselle tielle vai jäämmekö eksyneinä harhailemaan?
No, se kielikuvista. Sinulla on ilmeisesti paljon asioita mietinnän alla. Ensimmäisenä tuo lasten hyvinvointi. Minulle ja miehelleni on kerran eräs viisas neuvolantäti sanonut nämä sanat: " PARAS LAHJA MITÄ VOIT LAPSELLESI ANTAA ON HYVÄ PARISUHDE PUOLISOSI KANSSA" .
Tätä olemme vaalineet koko yhteisen taipaleemme ajan. (naimisissa 7v. lapsia 2)
Minusta tuntuu siltä, että kaikki ongelmanne ratkeavat sillä, että saatte parisuhteenne toimimaan. ( ainakin melkein kaikki ongelmat... toisten hyväksyntää on joskus vaikea saada. Mutta jos vilpittömästi parhaasi teet perheesi eteen, niin on sen henkilön oma häpeä joka ei sinua hyväksy)
Olet varmaankin hyvä mies ja isä. Et sinä muuten asettaisi lastesi ja vaimosi hyvinvointia kaiken edelle. Ainakin ajattelet heitä ja olet tullut tänne ongelmistanne kirjoittamaan.
En tiedä mistä vaikeutenne ovat lähtöisin ja miten syviä suhteenne haavat ovat. Mutta teidän on tehtävä päätös jatkatteko yhdessä vai ette.
Epävarma tilanne rassaa teitä kaikkia jatkuvasti. Jos suhteessanne edelleen on rakkautta ja välittämistä, niin en näe syytä erota. Silloinhan molemmat kai ovat valmiit antamaan kaikkensa?
Tehkää päätöksiä, jotka ovat lopullisia. Ei mitään -kokeillaan-nyt-pari- kuukautta- tyyppisiä ratkaisuja.
Nyt mun täytyy lopettaa tämä analysointi, kun tuo oma köörini tuli ulkoa sisälle iltapuuron tekoon!
Toivon teille kaikkea hyvää!!!
Mitä jos menisitte yhdessä ja/tai erikseen perheasiainneuvontaan? Meillä päin sellaista saa seurakunnan taholta, ja itse sain hurjasti apua kun oma suhde oli karilla. Menimme ensin kumpikin erikseen ja purimme rauhassa mikä meidän mieltämme painoi. Sitten jatkoimme yhdessä ja se auttoi meitä näkemään " ulkoapäin" missä mentiin. Tosi hyvä juttu - tuntui että elämä oli hallinnassa!! Oli lopputulos mikä tahansa, ei ole ihan tuuliajolla vaan tietää miksi asiat tapahtuvat...
" PARAS LAHJA MITÄ VOIT LAPSELLESI ANTAA ON HYVÄ PARISUHDE PUOLISOSI KANSSA" .
Tai sitten paras lahja mitä voit lapsellesi antaa on hyvä parisuhde jonkun muun kanssa, jonka kanssa se suhde toimii paremmin. MInun lainalauseeni on tänään, että " Kun erosta on kerran puhuttu yhdessä, se on sitten aina vähän mielessä."
Toivon että parisuhdeterapiasta on apua, ulkopuolinen voi nähdä syvemmälle kuin itse kykenee. Jos molemmat haluaa jatkaa suhdetta, ei pitäisi olla niin paljon huolta.
Elämään kuuluu aina ristiriitoja, suuria ja pieniä. Omassani on ollut paljon suuria, ja erokin on ollut kaksi kertaa jo melkein paperilla. Olen tullut siihen tulokseen, että parisuhde on elämän vaikein ihmissuhde. Siinä liikutaan jatkuvasti syvien perustunteiden vesillä; hylätyksi tuleminen, itsetunto, häpeä, rakastetuksi tulemisen tarve ja hyväksynnän kokeminen. Samoja asioita siis´, kuin mitä lapsi tarvitsee kokemusmaailmaansa kasvaakseen aikuiseksi. Oma 30 :n kriisini johon liittyi myös lyhytkestoinen ulkopuolinen suhde, lievää fyysistä väkivaltaa, toiseen takertumista jne. opetti että vain itseään voi muuttaa. Oman itsetunnon vahvistaminen ja asioiden keskustelu niiden oikeilla nimillä ja konkreettisten ratkaisuehdotusten ehdottaminen ristiriitoihin, auttavat. Kun alkaa ymmärtää, että olemme jokainen yksilöitä omine sisäisine kriiseinemme ja ristiriitoinemme, opimme ymmärtämään että ihmisen käytökselle on aina jokin syy. Syiden ymmärtäminen taas auttaa näkemään tilanteiden yli.
Omalla kohdallani puhuminen ja omien tunteiden kertominen (pelot, haaveet, pettymykset) ovat helpottaneet tilanteita. Kun ymmärtää ihmisen kokonaisuuden, on helpomi ottaa vastaan puolison vaikeudet, koska ne voi tällöin nähdä ulkopuolisen silmin. Kannattaa myös lukea paljon parisuhde- ym.kirjallisuutta. Ne valottavat ihmiselämän realismia melkoisesti. Elämä on vaikeata, ja eroamalla ehkä voi hetkeksi paeta tätä todellisuutta, mutta samat ongelmat tulevat eteen uusissakin suhteissa, jos jatkaa elämää kehittymättömänä ja vaalimatta omaa itsetuntoaan. Jos /kun on itse tarpeeksi vahva, tuntee oman minänsä, eikä tarvitse projisoida sisäistä maailmaansa toiseen, kykenee myös olemaan humaani ja antamaan anteeksi toiselle. Elämä jatkuu ja eilisen vuoret näyttävät jo pienemmiltä. Se on elämän perspektiiviä.
" Kun erosta on kerran puhuttu yhdessä, se on sitten aina vähän mielessä."
En todellakaan voi yhtyä lainalauseeseesi. Itse en ainakaan haluaisi elää parisuhteessa, jossa jokin puheenaihe olisi tabu, kielletty. Tietenkään n kannata uhkailua, kiristystä, jne, mutta viisaampaa eroajatuksistakin on puhua kuin hautoa niitä yksinään.
....vaikkei aina jaksais uskoa.
avioeroonkaan ei kuole, vaikka se siltä voikin välillä tuntua
nim' been there, done that, seen it'