Millä perusteella kotimaassa(ei Suomi) naitu vaimo saa oleskeluluvan??
Siis tilanne tämä, eräs tuttava (arabi) on juuri kotimaassaan käymässä, koska oli vaimoke siellä perheen avulla löytynyt, eli menee pariksi viikosi kotimaahan, häät pidetään, mies Suomeen ja hakee oleskelulupaa vaimolleen! Millä perusteella vaimo tämän saa? Eivät tunne toisiaan, ei asuttu päivääkään yhdessä ym. Tämä jos mikä näyttää maahantulosäädöksiä kiertämään tarkoitetulta avioliitolta, vai mitä!? Mutta eikö tämä naimistapa ole kuitenkin aika tavallista ko. maista tuleville miehille? Miksei näitä katsota ns. lumeliitoiksi?
Kommentit (8)
Ilmeisesti uvi suhtautuu myötämielisemmin tuollaisiin hakemuksiin, tai sitten heidän on yksinkertaisesti vaikea todistaa, etteivät osapuolet ole tuntenut toisiaan kauaa ennestään. Onhan hakemukseen helppo kirjoittaa heidän olevan vaikkapa lapsuudenystäviä, joiden suhde on vasta nyt roihahtanut lomalla täyteen hehkuun. =)
Harmittaa vain kaikkien niiden suomalaisnaisten puolesta, jotka tuovat ulkomailta miehen, ja joiden täytyy todella taistella oleskeluluvan puolesta. Samoin niiden, joita käytetään törkeästi hyväksi, että mies saa luvan tulla tänne, ja sitten muutaman vuoden kuluttua erotaan ja tuodaan omasta kotimaasta sydänkäpynen tänne. =(
oman kokemukseni mukaan puolison tuominen maahan on heilläkin erittäin hidasta, joskaan ei lainkaan niin mahdottomalta tuntuvaa kuin joskus meillä suomi-muut maat-pareilla...
4 läheistä tuttavaa meillä on, jotka ovat joko suomalaisesta puolisosta erottuaan tai kasvettuaan täysi-ikäiseksi (koko perhe Suomessa) hakeneet puolison kotimaastaan ja heillä avioliiton solmimisen jälkeen on kulunut aikaa 8kk-2 vuotta. Nopeimmin sai eräs tuttavaperheen 19-vuotias tytär miehensä tänne, 8:ssa kuukaudessa. Miehillä on mennyt tietääkseni kauemmin ja kauiten eräällä miehellä, joka heti avioeron tullessa voimaan (suomalaisesta naisesta) avioitui uudelleen kotimaassaan - hänellä kesti 2 vuotta ja kävi läpi kyllä hallinto-oikeuden yms. valitusprosessit. Muiden kohdalla en tiedä millainen prosessi oli ja mitä se sisälsi (haastattelut? todistelut? valituksia?), ainoastaan tämän viimeisen kohdalla tiedän melko tarkkaankin miten homma sujui (tai ei sujunut) ja se oli hyvin verrattavissa monikulttuuristen parien kokemuksiin (tosin oli tilanne sen verran hämäräperäinen, että oli vain oikeus ja kohtuus, että joutui todistelemaan pitkään).
on erilaiset suositukset päätöksiin, jotka koskevat samanmaalaisten ulkomaalaisten naimisiinmenoa. Joidenkin maiden kulttuuri ja uskonto vaikuttavat päätöksiin. Esim. avioliitot joissain maissa solmitaan yleisesti sukujen kesken. Tai jos on pakolaisena täällä on turvallisuus otettava huomioon eli puoliso ei voi mennä toiseenn maahan mennäkseen naimisiin ja odottaa siellä puolison oleskelulupaa.
Näin samanmaalaiset saattavat saada paljon helpommin oleskeluvan kuin jos on kyse suomalaisen kanssa naimisiin menneestä.
Meillä kolme tuttua on mennyt naimisiin pikaisesti ja kaikissa ovat saaneet luvan juuri tällä perusteella, että järjestetyty avioliitot ovat yleisiä. Yksi heistä oli jo vuonna 1996 eli erittäin vanhan lain mukaisesti. Toinen oli vuonna 2003. Kolmas avioliitto olisi ollut vuonna 2004, mutta siinä kävi siten, että puoliso menikin takaisin kotimaahan ja he erosivat.
vaimon kotimaastaan. Ystävä siis asuu Suomessa ja omistaa ravintolan. Vaimo löytyi ja menivät naimisiin Bangladeshissa. Kuuden kuukauden kuluttua häistä vaimo pääsi Suomeen. Ja pienenä sivuhuomautuksena se, että suomalainen pitkäaikainen tyttöystävä sai kenkää kun vain bangladeshilainen nainen kelpasi vaimoksi.
asiaton viesti" . Näköjään ilmoitin oman viestini asiattomaksi =)
...enkä ehtinyt lukea koko ketjua, mutta semmoinen huomautus vain, että ainakin miehen kavereilla on ollut vaikeaa saada kotimaasta vaimo luokseen tänne suomeen, vaikka molemmilla tapauksilla ketkä tiedän on jo pari- kolme vuotias lapsikin. toinen on saanut lopulta monen monen jälkeen vaimon ja lapsen suomeen, toinen on odottanut jo kolme vuotta ja odottaa edelleen. tosin käsittääkseni asia on nyt heidänkin kohdallaan etenemässä.
!