Kaksikielisen 3-vuotiaan kielitaidon taso?
Ei ole lähipiirissä muita kaksikielisiä lapsia ja kaipaisin jotain vertauskohtaa. Meillä vähän yli 3v tyttö alkoi puhua lauseita aika myöhään eli päälle parivuotiaana. Nytkin erottaa kielet tosi hyvin kyllä ja sen, kenelle puhutaan mitäkin kieltä. Mutta minkä verran tämänikäisen noin keskivertoskaalalla " tulisi" osata? Tyttö yrittää kyllä paljon selostaa juttuja ja me vanhemmat tietenkin ymmärrämme, mutta tarhassa (englanninkielinen) jossa on ollut jo useamman kuukauden, puhuu yhäkin vain yksittäisillä sanoilla tarvitessaan jotain (toilet, water...) - oletan, että kun hän yrittää kertoa/selittää jotain pidemmin, häntä ei välttämättä ymmärretä, koska ei lausu sanoja ihan oikein, joten hän luovuttaa. Usein jää kirjaimia pois sanoista, ja suomen sanoissa vaihtuu tavujen konsonantit, esim. painavasta tulee paivana, kainalo on kailano jne. Myös lauserakenteet ovat aika erikoisia ja sanat missä järjestyksessä vaan - suomessahan se ei niin paljon vaikuta kuin sitten juuri englannissa. En nyt vielä huolestu mistään, mutta olisi kuitenkin kiva tietää mihin tässä olisi hyvä pyrkiä taidoissa, ja jos on jotain keinoja, millä voisi pienen puheen kehitystä tukea. Kokemuksia?
Kommentit (6)
Ymmarsin etta se olisi jo kolmas, mutta ehka ymmarsin vaarin... Meilla on 3 v 3 kk ikainen " kolmekielinen" , tai siis ei :-( ja ihan omaa syytani. Siis lapsi puhuu hyvin (ja kuulemma ihan hyvin jopa yksikielisiin ikatovereihinsa verrattunakin) kahta kielista, eli ympariston/paivakodin kielta j
.. ja isan kielta, joka on myos minin ja isansa yhteinen kieli, siis se vahvin kotikieli. Suomi sujuukin sitten paljopn huonommin: kokonaisia oikein rakenneutja lauseita tulee tosi vahan ja harvoin. Sanoja tulee kylla vaikka kuinka, mutta lauseet ovat hassusti rakennetuja ja aantaminen on ' ulkomaalaisen' . Tiedan taman olevan ihan oma vikani, koska en ole koskaan pystynyt puhumaan vain suomea lapselleni. Ehka uudistan nyt taas tassa aikomukseni, ja pyrin viela paremmin ja tiukemmin siita pitamaan, mutta ei ole helppoa!
Mutta siis vastauksen kysymykseen, uskoisin etta lapsi osaa niita kahta vahvempaa kielta kutakuinkin kuten yksikieliset ikatoverinsa. Tassa iassa on viela niinpaljon kehityksellisia eroja, joten ' tavallistenkin' 3-vuotiaiden keskuudessa on tosi erilaisia taitoja. Lisaksi meidan poika on selvasti kiinnostunut kielista ja ilmaisusta, ja ehka tuokin vaikutta positiivisesti. Joskus tulee rakennevirheita tai semmoisia ' false friends' , kun han tavallaan kaantaa vaarin kielesta toiseen ilmaisuja, rakenteita tai yksittaisia sanoja.
Minulle jäi hämäräksi millä tapaa lapsenne on kaksikielinen? äiti ja isä puhuvat eri kieliä, vai toinen kieli tulee vain päiväkodin kautta (ei ole kuullut syntymästään saakka)?
Meidän tyttö on myös reilut 3 v (synt 11/2004) ja on kaksikielinen koska äiti puhuu suomea ja isi, koulu ja asuinmaa puhuu ranskaa. Ranska on yhteinen kielemme, mutta isi ei ole (valitettavasti kielen monipuolisuuden kannalta) natiivipuhuja. Omaa kieltään hän ei kuitenkaan halua lapsille puhua.
Meidän tyttö on vahvasti ranskankielinen, puhuu sitä äidinkielenomaisesti ja on ikäisiään edellä koulun mukaan. Suomea tyttö ymmärtää erinomaisesti ja puhuu 4-5 sanan lauseita, mutta sanat menevät todellakin hassuun järjestykseen eli ranskan rakenne vaikuttuu selvästi. ääntämisestäkin tarkkakorvainen kuulee ettei kyse ole suomessa kasvaneesta lapsesta.
Puhumaan lapsi alkoi aikaisin, myös suomeksi. 1v4kk vanhana hän samoi 2-3 sanan lauseita suomeksi. Viimeisen vuoden aikana eli esikoulun myötä ranska on ajanut ohi.
Anteeksi, selitin vähän epäselvästi. Lapsella on kaksi kieltä, syntymästään. Itse puhun hänelle yksinomaan suomea, isä puhuu englantia, kotikieli on englanti ja ympäristön kieli englanti. Suomalaiset sukulaiset käyvät paljon kylässä, joten lapsi kuulee paljon suomea muiltakin kuin itseltäni ja suomi tuntuu tällä hetkellä olevan jonkin verran vahvempi.
No jos englanti on se toinen kieli (ja paljon sita kai kuulee jos on isan, kodin, paivakodin ja ympariston kieli), niin ehka silloin voi vain sanojen sanominen (siis ei lauseiden) tuntua vahan vahalta, mutta ei sita kannata sen enempaa miettia, kylla ne lauseetkin alkaa sielta tulla pian. Olen kuullut taysin terveista (ja myohemmin hyvinkin kielitaitoisista) lapsista, kahdestakin jotka alkoivat puhumaan edes sanoja (!!!) vasta liki neljavuotiaana! Se on niin tosi yksilollista, ettei vertailut oikein kai ' auta' ...
Sitä paitsi sekä meidän tytöllä että eräällä tutulla pojalla oli niin, että vaikka kotona luistivat molemmat kielet, päiväkodissa/leikkikoulussa he puhuivat tuskin mitään.
Varsinkin jos itse olet paljon lapsen kanssa ja hänellä on suomi tässä vaiheessa vahvempi, on ihan normaalia, jos toisessa kielessä hänellä on - varsinkin vähän vieraammassa ympäristössä kuin kotipiirissä - jonkin aikaa " hiljainen kausi" . Puhe saattaa ruveta sitten yhtäkkiä sujumaan kuin vettä vaan. Ainakin meidän tytön päivähoitajat olivat sitten kuin ällikällä lyötyjä, että hei, J:han osaa puhua!