Onko odotus-puolella usean keskenmenon kokeneita?

mutta nekin tulivat peräkkäin ennen ensimmäistäkään onnistunutta raskautta. Tunteet kyllä oli hirmuisen latteat kolmannella kerralla plussatessa. Kävin ihan alussa yksityisellä ultrassa pariinkin kertaan ja raskaus jatkui normaalisti. Tuloksena oli terve poikalapsi, joka on nyt 1v 3kk.



Ikinä ei sitten otettu ehkäisyä takaisin, kun edellisellä kerralla jouduttiin yrittämään kuitenkin keskenmenojen takia puolitoista vuotta. Uusi plussa tärppäsi sitten muistaakseni toisesta varsinaisesta yritys-yrityskierrosta ja tässä ollaan viikkoja kasassa 29. En taaskaan uskonut ekalla kerralla onnistumiseen vaan odotin keskenmenoa siihen saakka kunnes pääsin ultraan.



Mutta eikös jotain tutkimuksia seuraa, jos on kolme peräkkäistä keskenmenoa takana?

Vietän tässä vesisadepäivää sisätiloissa. =/



Mulla on takana kolme keskenmenoa. Kaksi vuodelta 2004 (rv 9+6 ja 8+0) ja kolmas 2007 (rv 11+1). Nyt toistaiseksi onnellisesti raskaana. Lapsia ei siis vielä ole siunaantunut. Noi kaksi pisimmälle kerennytta keskenmenoa oli keskeytyneitä keskenmenoja, 8+0 keskenmeno oli spontaani keskenmeno. Tutkimuksissa käytiin, mitään syytä ei keskenmenoille löytynyt ja meidät miehen kans todettiin terveiksi.



Onhan tässä pää ollut useamman kerran kovilla, ja helpolla en vielä tässä raskaudessa ole päässyt. Koko ajan miettii että " miksi tämä onnistuis kun aiemmatkaan ei ole onnistuneet" . Pelkää pahinta eikä uskalla iloita raskaudesta. Mitään " apukeinoja" ei siis tässäkään raskaudessa mukana ole, koska lääkäri ei mitään antanut, kun tutkimustulokset oli ok. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin.



jonttu rv 19+6

Eli eipä mulla ainakaan ole mitään vinkkejä antaa.. =/ valitettavasti!



Itse luulin kahden keskenmenon jälkeen, että kolmas kerta toden sanoo, mutta en muistanut sanontaa " ei kahta ilman kolmatta" . Me siis ollaan " yritetty" jo kohta 5 vuotta! onhan se " yrityskin" kerennyt vähän laantumaan, ei jaksa enää välillä edes toivoa että koskaan lasta saatais. Itse uskoin, kun tämä raskaus alkoi, että kesken sekin menee. Kun kävin alkuraskauden ultrassa kaksi kertaa (rv 8 ja rv 11) ei se helpottanut oloa juur lainkaan, koska vaikka sykkeen näkisikin ultrassa, niin kesken raskaus voi silti mennä. Np-ultrakaan ei tuntunut erikoisemmalta, pääasia että syke näkyi (en edes muistanut että myös kaikki jalat ja kädet yms oli paikallaan..). Itse ajattelin, että raskausaika olisi helpompaa, mutta ei se sitä ole ollut. Olen käynyt ylimääräisiä kertoja kuuntelemassa sydänääniä neuvolassa. Nyt sentään tunnen jo vähän liikkeitäkin, mutta aina huolestuu jos illalla nukkumaan mennessä ei potkua tunne (kuten eilen, mutta onneksi taas aamulla tuntui). Eli päänuppi joutuu aika koville! Iloita en uskalla tästä raskaudesta, miehen perheelle ja omalle olemme asiasta kertoneet, sukulaiset ja muut ei tiedä vielä mitään. Paljon helpompaa ois jos takana ei ois yhtään keskenmenoa, mutta elämä on joskus... =/



Uskon melkein jo siihen, että jos tässä raskaudessa tapahtuu jotain, niin enää sen jälkeen en uskalla edes raskautta yrittää ja pää hajoo lopullisesti. En osaa iloita kavereiden raskauksista, kun omassakin on " tarpeeksi kestämistä" .. Nyt kun se alkuraskauden keskenmenoriski on mennyt ohi, on tullut pelko että sikiö syntyy keskosena eikä sitä voi pelastaa, tai että viimeistään synnytyksessä tapahtuu pahin.. =/ Tai kätkytkuolema.. (ei sais sanoo edes ääneen...) =/ Ja ajatuksena on että kun aiemminkaan ei ole onnistunut niin miksi nyt onnistuis.. =( toisaalta välillä hiipii ajatus mieleen että kun olen niin monta epäonnistumista kokenut, niin oiskos se jo minun vuoro onnistua.. =]



Mutta toivon sulle voimia tulevaan, mitä sitten päätätkin tehdä! Ei tää ole missään nimessä helppoa aikaa useamman keskenmenon jälkeen, mutta uskon että sullakin niitä voimia on! =]



jonttu

Ensimmäinen raskauteni meni kesken rv5+. Uutta plussaa ei sitten alkanutkaan kuulua, joten esikoisemme sai alkunsa ensimmäisestä inssistä. Sen jälkeen saimme vielä ongelmitta kolme lasta lisää. Aloimme toivoa viidettä lasta ja pian tärppäsi. Np-ultrassa rv12+ todettiin keskeytynyt km (edellisenä päivänä lorahti verta, muuten oli kaikki mennyt hyvin). Sikiö oli kuollut rv7+. Parin kierron jälkeen olin taas raskaana ja ajattelin, että nyt se varmaan jo onnistuu. Hyvillä mielin menin np-ultraan rv12+, mutta sikiö todettiin kuolleeksi rv8. Taas kaavittiin. Sitten meni n. 9 kk ennen kuin uusi plussa tuli. Menin alkuraskauden ultraan rv8, mutta heti heräsi tuulimunaepäily. Reilun viikon päästä tuulimuna varmistui ja taas kaavittiin. Muutaman kierron jälkeen tulin taas raskaaksi, mutta vuoto alkoi rv6 ja viikon päästä kohtu todettiin tyhjäksi.



Neljännen km jälkeen lääkäri sanoi, että jos te lapsen vielä haluatte, niin aloitetaan km-tutkimukset. Minulla todettiin tukostaipumus. Samaan aikaan tulosten tulon kanssa olinkin jo raskaana ja kun tuo tukostaipumus vielä uusintatestillä varmistettiin, aloitettiin hepariinipistokset (rv8 taisi olla silloin) ja ASAa olinkin jo ottanut ihan alusta lähtien. Se raskaus onnistui, mutta jännityksen ja stressin täyteiset oli kyllä ensimmäiset 18 viikkoa, kunnes liikkeet alkoi säännöllisesti tuntua. Nyt on jo toinen Klexane-ASA-raskaus menossa viikoilla rv20+1.



Toivottavasti teilläkin raskaus vihdoin onnistuisi!!!

Meillä ei ole ollut selittämättömiä keskenmenoja, vaan jokaiseen on ollut " syy" . Enkä pelkää alkuraskautta vaan koko raskausaikaa; meillä pisimmälle mennyt raskaus 19+. Toisaalta pelko estää edes yrittämästä, mutta silti on se kaipuu. Näin ei-raskaana ei tarvitse olla peloissaan. Täytyisi vain uskaltaa...

Eikö tiedossa olevaa syytä voida hoitaa...? Vai onko syy ollut joka raskaudessa erilainen?



Meillä takana neljä tuulimunaraskautta kolmen vuoden aikana, sen jälkeen PLI-hoito ja onnistunut raskaus, lapsi nyt reilun vuoden. Tältä keväältä yksi kemiallinen ja nyt olen raskaana rv22+.



Toivotaan, että teillekin se oma pieni sinne syliin asti suotaisiin!



-Allu ja Pupu rv22+