Ahdistaako muita työt vaikka vasta puoliväli?
Taas on yksi yhdeksän tunnin päivä jalkeilla ja asiakkaiden kanssa takana. Normaalisti mulla on 6-9 tuntisia päiviä ja sanotaanko, että siedän ne ihan hyvin vaikka en todellakaan ole unelma työssäni ja vaihdosta olen haaveillut jo pitkään. Nyt kuitenkin päivä päivältä motivaatio sevähäinenkin häviää kuin tuhka tuulee eli EI KIINNOSTA!!
Ihan kauheeta kun joka päivä väkisin vääntäytyy töihin ja miettii vaan että tulis jo se äippäloma vaikka siihen on ikuisuus.
Lisäksi mulla on selkä ollut tosi kipeä niin seisominen ja ravaaminen todella rasittaa, mutta ei vielä " tarpeeksi" että hakisin nyt jo saikkua. Ja kun teen viikossa yhden näitä pitkiä päiviä niin siitä palautuminen kestää useita päiviä, että saa virtaa kerättyä. Niin ja meidän puljussa se ei näköjään ole mahdollista tasoittaa tekemääni tunti määrää tasaisesti, mikä hieman auttaisi jaksamaan!!! Mieli tekisi liikkua enemmän siis esim mennä uimaan, mutta väsymykseltä ei enään jaksa miettiä sellaista...
painiiko muut tällaisissa ongelmissa? näin jo viime yönä untakin että tein ja tein vaan töitä enkä saanut sanottua että en mä jaksa!! tai halua!!
Esikoinen masussa köllöttelee, tytöksi juuri paljastui ja kolme vuotta tätä ihanuutta olemme toivoneet. Nyt sitä vaan haluaisi rauhassa nauttia raskaudesta, laitella vauvan huonetta ja käydä vähän uimassa.... mulla taitaa olla näin perus kukkarolle liian suuret haaveet:)
Kommentit (10)
Päinvastoin, ahdistun kun ajattelen, että pian täytyy jäädä pois töistä ja mitenkäs sitten saan ajan kulumaan:) Monesti lomillakin kaipaan takaisin työelämään. Jotenkin tykkään arjesta, on semmonen säännöllinen elämänrytmi. Toki kaikkeen tottuu, ja varmaan äitiyslomalla ajattelen, että miten jaksoinkaan sitä työelämää monta vuotta ja jopa nautinkin siitä.
Asun vähän syrjässä ja tykkään siinäkin mielestä työssä käynnistä, että sitten pääsen kaupunkiin, kaupoille ja muutenkin ihmisten ilmoille. Pelkään, että sitten kun lopetan työelämän, jämähdän tänne neljän seinän sisälle.
Vaikka pakko myöntää, että kyllä välillä ajattelen, että ihan kiva jäädä äitiyslomille niin ei enää tarvitse stressata töistä. Mutta suurimmaksi osaksi fiilikset on kyllä sellaset, että kivaa kun saa olla vielä töissä:)
Minusta on ihanaa vielä olla töissä vaikka toisinaan väsyttääkin - tiedossa on kuitenkin pitkä tuleva aika kotona laps(i)en kanssa. Oma työni on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja koulutustani vastaavaa, ja omien projektieni loppuunsaattaminen ennen äitiyslomaa tuntuu tärkeältä ja mielekkäältä. En haluaisi missään nimessä olla sairaslomalla vaikka pieniä vaivoja varmaan vielä raskauden edetessä ilmaantuukin.
Ymmärrän toki niitä äitejä, jotka ovat fyysisesti raskaassa työssä eivätkä siksi jaksaisi kantaa samalla tulevaa lastaan ja työtaakkaansa.
Artemis
Olin ulkomailla töissä ja tein 12 tuntisia päiviä 6 päivänä viikossa. En nukkunut öitä kahteen kuukauteen kun olin niin stressaantunut. Mahakipuja,oisko ollut niitä supistuksia päivittäin,ja mua henkisesti painostettiin jättämään ne työt. Jätinhän mä ne sitten, ja heti ensimmäisen yön nukuin Suomessa kuin tukki ja mahakivut hävisi 90% ja loppuraskauden olenkin voinut mainiosti. En ole kyllä katunut kertaakaan, vaikken mitään tukia saakaan äitiyslomalla Suomessa. Eli töihin vaan heti synnytyksen jälkeen ;)
Nyt rv 38.
mulla nyt siis rv 19+5 vaikka tytö huitelee jo maanantaisen ultran mukaan rv 21 tasan:)
Tuttu tunne varmasti monille juuri tuo, että työt ei kiinnosta raskausaikana. Aikalailla varmaankin puolivälin jälkeen alkoi tuntua, että haluaisi jäädä jo pois. Elämä oli vain yhtä työtä, illat ja yöt meni nukkuessa, kun työ väsytti niin paljon. Useana aamuna ajattelin, että nyt haen sairaslomaa, mutta en sitten hakenut, koska en tuntenut itseäni " tarpeeksi" kipeäksi. Jostakin sain voimia ja sinniä olla loppuun asti töissä. Nyt olen ollut muutaman viikon äitiyslomalla ja tuntuu aivan ihanalta.
Ajattele vaikkapa niin, että aika käy pitkäksi jos jo nyt jäät pois töistä. Ainakin itselläni raskaus on edennyt hurjaa vauhtia kun olin loppuun asti töissä ja jäipähän paljon rästi/kotihommia nyt loppuajaksi, että vieläkin menee aika hurjaa vauhtia!!!
Mä ainakin olen ihan puhki töissä. Mulla on ainakin kerta viikkoon työmatkoja ja päivät kuluvat palavereissa ja muutenkin on aika kova kiire. Mulla on ollut jonkin verran myös sairaslomia. Illat menevät aika lailla ohitse, torkun vaan, enkä jaksa tarttua asioihin.
Mä ainakin yritän päästä mahdollisimman nopsaan eroon näistä pahimmista kiireistä ja siirtyä hiukan sivuun loppuraskaudeksi. Lokakuun alussa se näyttääkin todennäköiseltä. Mä en ainakaan suostu tuntemaan yhtään huonoa omaatuntoa siitä, että en väännä koko raskautta niskalimassa duunia.
Kannattaa muistaa sekin, että tuskin sille lapsellekaan kovin hyväksi ole se, että äiti puolikuollut stressistä ja työpaineista.
Riikka79: onko sulla mahdollista järjestellä työpaikalla töitä niin, että paineet olisivat pienemmät? Onhan se työnantajankin etu, että jaksat käydä töissä mahdollisimman pitkään etkä joudu ennenaikaiselle sairaslomalle.
wannabemummy rv 22+6
teen osa-aikatyötä iltaisin. odotan kolmatta lasta ja vaivojakin on jo.tai ne ilmenee sitten just iltaisin töissä kun on jo koko päivän ollu jalkojen päällä.
ja väsyttää.
teksii vaan meili olla kotona ja hissukseen tehdän keväällä kesken jäänyttä remppaa, leipoa jotain pakkaseen, siivoilla paikkoja. Ennenaikainen pesänrakennusvietti, vai pakoa työ-arjesta? Olen ihan onnessani siitä, että olen jo ajat sitten päättänyt aloittaa äitiysloman varhennettuna, eli " vaan" 3 kuukautta töitä (josta viikko kesäloma!) ja sit äikkäri alkaa. No ehkä tää menee ohi, ja jos ei, niin voi voi ;-)
Ei olis millään viitsinyt enää koulussa olla... Oon nyt ollut kotona ihan tuosta toisen kolmanneksen alusta asti ja täytyy kyllä sanoa etten millään olis jaksanut / pystynyt olemaan töissä. Joten hatunnosto vaan teille jotka jaksatte...!
Sintagma 25+2
Jos pitäisit kaikki lomat ennen äippälomalle pääsyä niin voisit ehkä päästä huomattavasti aikasemmin pois...
Jos oikein tuntuu, että ahdistaa niin puhu ihmeessä lääkärille. Ei kaikkien oireiden tarvitse olla fyysisiä, ei ne henkisetkään paineet ole vauvan kannalta hyvä juttu...