Kaksosten np-ultrasta kokemuksia?
Hei!
Meille on tulossa ensi kesänä kaksoset ja eilen ultrassa viikkoja oli 9+2. Lääkäri mainitsi np-ultran kun minulla on ikää 30-v. Kertoi kuitenkin että verikokeet ei ole kaksosten kohdalla luotettava tapa, koska voi olla että toisella on todella hyvät arvot ja toisella poikkeavat ja tulos ei näin ollen ole luotettava. Eli keinoksi jäisi siis pelkkä ultraaminen.
Miehen kanssa eilen illalla mietittiin asiaa ja tuli mieleen asioita joista ei tajuttu kysyä.. olisko teillä tietoa?
Eli kuinkahan luotettavaa on ne ultralla otetut mitat, kun esim. nytkin lääkäri sanoi että toinen kaksonen oli vaikeaa mitata kun ovat päällekkäin ja joutuu ultraamaan " toisen ohi" . Voiko tulla mittavirhettä tuon vuoksi?!
Entä sit jos toisella kaksosella olisi jotain poikkeavaa niin eihän sitä vain voida abortoida?? Ja jos voidaan niin sehän varmasti kasvattaa riskiä siihen että toinen abortoituu sitten itse pois?
Me ollaan ajateltu että ei mentäis koko tutkimukseen, ei olla esikoisenkaan kanssa käyty. Mites te, oletteko käyneet?
Epponen
Kommentit (6)
Tuossa edellä tulikin jo paljon asiaa. Tuota verikoettahan np-ultran yhteydessä ei edes käytetä/tarjota läheskään kaikkialla Suomessa. Täällä meillä käytetään, mutta itse silloin paikan päällä kysyin että onko kaksosraskauteen omia raja-arvoja - ei ole, joten en minäkään sitä verikoetta sitten halunnut. Np-ultraan en mennyt niinkään niskapoimujen mittauksen vuoksi vaan sen yleisen tarkastelun vuoksi (sikiöiden koot ja muut siinä vaiheessa nähtävissä olevat asiat), ja jotta selviäisi mikä on meidän kohdalla kaksosraskauden " tyyppi" (istukoiden määrä ja kalvot jne.,) koska sillä on tavallaan aika paljon merkitystä. Kyllä ne niskapoimutkin sitten mitattiin. En tiedä miten olisivat suhtautuneet, jos olisin pyytänyt, että ne jätetään mittaamatta. Sekin kävi kyllä mielessä.
Sinuna menisin tuohon rv 12 tienoilla olevaan ultraan kyllä, juuri noiden muiden olennaisten seikkojen takia, kaksosraskautta on tosiaan hyvä seurailla yksösraskautta tarkemmin. Mutta voithan kysyä, voiko ne niskapoimut jättää mittaamatta, jos se on sellainen asia, jota et halua tietää? Tuossa tietysti varmaan vaikuttaa sekin, onko kyseessä julkisen terveydenhuollon " tarjoama" np-ultra vai käytkö mahdollisesti yksityisellä.
Mietinnän alla on vielä. Meillähän raskauden " tyyppi" on jo selvillä näiden kahden jo tehdyn ultran perusteella eli molemmat vauvat on omissa pusseissa ja heillä on omat istukat.
Olin np-ultrassa, mutta en halunnut kuulla tulosta. Halusin vain tietää, että molemmat ovat hengissä. Lääkäri sanoi, että tämä on harvinaista, että joku muu kuin lestadiolainen yms. pyytää olla kertomatta tietoa. Ajattelin, että haluan tietää vasta vähän myöhemmin, jos joku vikana on, selektiivistä aborttia (ja lääkäri sanoi sen olevan mahdotonta) en olisi voinut harkita. Kannattaa kuitenkin miettiä vähän vaihtoehtoja , mitä sieltä voi tulla, usein myös vääriä hälytyksiä ja ylimääräistä stressiä, mutta myös oikeita ongelmia.
Korostan kuitenkin, että ultraus on mielestäni erityisesti tuplaraskauksissa elintärkeää, ei vain seulontamielessä. Olin rakenneultrassa ja sieltä lähdin lähes " kuolemantuomion" kanssa. Toinen oli kolmanneksen pienempi, sanottiin olevan mahdollinen kehityshäiriö, todennäköinen kohtukuolema tiedossa. No, silloin tiesin alkaa lepohoidon, jota kotona kesti sitten 5vk. Sairaalaan sisään noin 24 viikolla ja koko erosta tuli lopulta (eri istukat) yli puolet. Sairaalassa olin synnytykseen eli rv 33 asti. Molemmat ovat jo yli 4v, reippaita ukkoja. Meidän tapauksessamme voidaan ajatella ultrauksen ainakin osittain pelastaneen pojat. Vaikka minulla olikin paljon supistuksia en olisi tiennyt niin pahasta ongelmasta ja makuutuksella pienempikin sai vähän paremman mahdollisuuden tähän maailmaan eli tutkimuksiin menoa kannattaa tosiaan miettiä, ei vain seulontamielessä vaan myös kenties lapsen mahdollisuuksien parantamisena. Meillä se todella kannatti.
ja olen tyytyväinen että kävin. Aluksi en ottanut todesta, kun jatkuvasti muistuteltiin, että kakosraskaus on riskiraskaus. Ajattelin vain mielessäni aikaa kun oma äitini odotti minua ja kaksoissiskoani ja kävi vain yhdessä loppuajan ultrassa. Kaikki meni tuolloin hyvin ja synnyimme täysiaikaisina ja terveinä.
Kaksosraskaus kuitenkin on RISKIraskaus, eikä sitä pidä unohtaa. Meillä oli yhteensä n. 5-6 ultraa ja muutenkin seurattiin tyttöjä tarkkaan. Aina ei ollut helppo mittailla tyttöjä ja mittojen luotettavuus oli pieni kysymysmerkki, mutta ainakin nähtiin, että vauvat voivat hyvin ja kasvoivat omilla käyrillään. Tarkkailtiin myös napanuoravirtauksia, joiden kanssa voi usein olla ongelmia kaksosraskauksissa.
Meillä sitten kaikki ei mennytkään aivan täydellisesti, vaan lopulta tytöt syntyivät raskausviikkoihin nähden hyvin pienikokoisina 1,5kk ennen laskettua aikaa. Synnytys tapahtui kiireellisellä sektiolla vaikean raskausmyrkytyksen vuoksi ja A-vauvan sydänäänten laskun takia.
Aikaa sairaalassa vierähti kuukausi ja sitten saatiin noin 2 kiloiset vaavelit kotiin. Pian vietellään 1 v.-synttäreitä ;)
Ja ehdottomasti kävimme np-ultran. Tiedämme toki, että npturvotusta ei välttämättä ole vaikka kyseessä ei olisikaan terve lapsi ja mitään ei olisi tehty vaikka toiselta turvotusta olisi löytynytkin. Halusimme käydä ultrassa raskauden seurannan kannalta. Me kävimme myös alkuraskauden ultrassa, jossa kaksosraskaus huomattiin. Onnea!
letti (kera masuasukeiden 22+0)
Verikokeet ei tosiaan anna kaksosraskauksissa luotettavia arvoja.
Mulla kaksosraskaus todettiin vasta np-ultrassa. Tottakai mittauksen luotettavuus on jossain määrin kiinni sikiöiden asennosta ja sijainnista, myös toisiinsa nähden, mutta useimmiten ovat kai sen verran väljästi vielä noilla viikoilla että suht luotettava tulos saadaan.
Sikiöseulontoihin osallistuminen on aivan omasta valinnasta kiinni. Niitä pidetään nykyään itsestään selvyyksinä, mutta eivät ne pakollisia ole. Itse tuskin olisin harkinnut aborttia mistään muusta syystä kuin että vauva olisi ollut joka tapauksessa elinkelvoton (esim. aivot puuttuu), joten oma motiivini käydä näissä tarjotuissa tutkimuksissa oli vain se, että osaisi varautua mahdollisiin ongelmiin. Joissain tapauksissahan voidaan tehdä toimenpiteitä jo raskausaikana tai tarvittaessa käynnistää synnytys.
Tuosta luotettavuudesta vielä, niskapoimumittaushan kertoo vain suurentuneesta riskistä. Niissä kotiin annettavissa papereissahan kerrotaan siitä tarkemmin. Mutta jotenkin näin: jos on tietynasteinen niskaturvotus, riski että sikiöllä olisi sydänvika tai kromosomivika, on esimerkiksi 7-15%. Toisin sanoen vain 7-15 sadasta joilla on tämä löydös on sairaita ja 85-93 terveitä. Kaikille sadalle äidille kuitenkin tarjotaan mahdollisuutta kromosomitutkimukseen punktiolla. Punktiossa keskenmenoriski on kai alle yhden prosentin luokkaa, ja täysin tervekin sikiö voi abortoitua. Niistä papereissa olevista luvuista voi jokainen itse laskeskella sitä riskiä, minkä haluaa ottaa, pitääkö lapsen kromosomiston selvittämistä niin tärkeänä että riskeeraa mahdollisesti terveen sikiön.
Lisäksi vain reilu puolet kromosomivikaisista löytyy niskapoimumittauksella, lopuilla niskapoimuturvotusta ei ole. Myöskään kromosomitutkimuksissa ei kaikkia mahdollisia vikoja selvitetä, ainoastaan yleisimmät.
Selektiivisiä abortteja eli vain toinen abortoidaan, voidaan tehdä. Ymmärtääkseni vain jos on kyse erimunaisista lapsista. Toki se lisää sen jäljelle jääneen keskenmenoriskiä.
Kaksosraskautta kannattaa joka tapauksessa seurata yksösraskautta tarkemmin. Niin monenlaisia ongelmia voi tulla, ja osaan voidaan siis tarjota ajoissa hoitoa. Siksi kävisin itse edelleen tarjotut tutkimukset läpi.