@ ~ @ SYYSkuisten perjantai @ ~ @

Tänään jo parempi mieli, johtuu varmaan osin siitä, että olo on pahempi... *virn*. Yököttää ja mahaa kolottaa. Maha on ihan mielettömän turvonnut, jo aamusta lähtien.

Ollaan menossa viikonlopuksi kaveriperheelle kylään, saa nähdä pystynkö pitämään tiineyden salassa... En toisaalta vielä haluaisi kertoa. Mutta tällä turvotuksella vaikea salata plus varmaan ihmettelevät, kun meikäläinen, vanha punaviinisieppo, ei juokaan edes saunasiideriä.

Mutta siis, hyvät viikonloput kaikille!



Tuutis rv 4+5

Ja kaikille ultrassa hyviä uutisia kuulleille onnittelut!

itselläni on vasta 29.1 ensimmäinen ultra, ei jaksaisi millään odottaa vielä yli viikkoa..



ja turvotuksesta, mulla on jo kanssa niin iso maha että ei kyllä paljon enään piilotella. Olen menossa koko viikonlopuksi kursseille ja mietin että mitä ihmettä sitä päälleen laittaa. Kivahan sitä mahaa olisi näytellä mutta eihän kukaan usko että saan " vasta" syyskuussa vauvan kun maha on kun olis jo pitemmälläkin! Mietinkin että onkohan sieltä tulossa enemmänkin kun yksi tai olisinkohan jo pitemmällä kun luulenkaan.

edellisessä raskaudessa oli yhdet menkat ja en tiennyt odottavani ennen kuin olin jo 8. viikolla raskaana niin tiedä sitten, noh kohtahan tuokin sitten selviää.

Oletteko muuten kullut tai lukeneet täältä että olis clomeilla tullut herkästi kaksosia?

Se vois olla aika huikeeta, jos niin kävisi..



ja kukas se kyseli siitä että koska kertoo sisaruksille, meillä on jo isot pojat ja ajattelimme kertoa sitten ultran jälkeen niin on ehkä vähän varmempi asia, vaikka taitaa nuo jo jotain aavistella ; )



no, tällaista tänään. Kuulemisiin taas



hassel ja pähkinä rv 5+3

Töissä ollut ihan kauheaa kiirettä niin, että kyllä tässä jo levon tarpeessa on tosissaan. Jotenkin pysyy pahoinvointi ja väsymys kurissa päiväsaikaan, mutta illalla onkin sitten ihan puhki ja heikko olo.

Viikonlopun aion kyllä vaan levätä ja kerätä voimia ensi viikkoa varten.

Eka neuvola piti olla ensi viikolla, mutta jouduin siirtämään viikolla kun joudun lähtemään kahdeksi päiväksi työmatkalle. Vähän hirvittää miten tuosta reissusta selviän ilman, että työkaverit huomaavat mitään.. jos on ruokailun yhteydessä viiniä niin pitänee vaan ottaa lasillinen ja olla juovinaan..kääk!



Kauhean ristiriitaiset tunteet muutenkin työn ja perhe-elämän välillä. Töissä sain juuri ison ja vastuullisen tehtävän hoitaakseni, joka jatkuisi vielä ainakin puolentoista vuoden verran, mutta mutta..Tietysti otin tehtävän vastaan, mutta poden huonoa omaatuntoa kun en sitä voikaan loppuun asti tehdä. Tyhmää, tiedän, ei pitäisi olla niin tunnollinen ja ajatella tuollaisia, mutta minkäs sitä itselleen voi. Pitäisi osata ajatella, että nyt on oikea aika panostaa perheeseen ennen kuin se iänkin puolesta on jo myöhäistä ja töitä taas ehtii vielä tehdä..

Esikoisen kanssa oli vähän sama juttu, projekti jäi kesken kun jäin äippälomalle..

Onko kellään muulla vastaavia ajatuksia?



Vähän positiivisempiin aiheisiin: ihanaa, että moni oli saanut ultrista hyviä uutisia. Lepäilkäähän muutkin viikonloppuna!!



Jondeliini 7+2

siellä pikkuinen köllötteli, sydän sykki ja yritti pieni jo liikuskellakkin:) kyllä oli helpottavaa ja ihanaa, että kaikki näytti olevan kunnossa ja hyvin, kuitenkin sitä ekaa ultraa aina jännittää, että mahtaako sieltä edes ketään löytyä... mutta nyt asia konkretisoitui ja tuntuu aivan ihanalta! :) töissäkin asiasta ilmoitin ja pomo otti asian hienosti halausten ja onnittelujen kera:)

ainut mikä asiassa nyt muuttuu, on se, että joudun jättämään heipat teille sisseille ja siirryn elokuun odttajiin, laskettu aika siirtyi nimittäin 27.8.:ksi!!!



ihanaa, onnellista ja ennenkaikkea onnistunutta odotusta kaikille!



t. auringonkukka ja hippu 8+4

On tämä raskausaika niin ihanaa... Musta tuntuu, että tunteet heittelee niin helposti laidasta laitaan, eilen tuli itku pelkästään siitä että mies oli käynyt ennen kotiintuloa mäkkärissä syömässä pirtelön, jollaisen minäkin tietysti olisin halunnut. Yleensä en syö makeaa juurikaan yhtään, mutta nyt sitä voisin syödä koko ajan.



Töissä sitä jännittää koko ajan, että koska tulee eteen tilanne, jolloin minun on pakko kertoa raskaudesta. Olen nimittäin sh ja töissä osastolla jossa hoidetaan keskosia ja sairaita vauvoja. Raskaana ollessa ei saa osallistua eräiden infektiolasten hoitoon, lääkkeiden antoon eikä rtg-tutkimuksiin. Joten jännityksellä odotan sitä hetkeä, jolloin minun on paljastettava vauva-asia :) Vielä kun en haluaisi siitä kertoa.



Koska muuten olette ajatelleet kertoa asiasta tutuille, ystäville tai perheelle? Entäpä töissä? Millä viikoilla? Itsellä tuntuu olevan kovin vaikeaa pitää tämä ihana asia salassa, sillä sitä on niin toivottu :)

Olen samanlaisissa tuntemisissa kuin jondeliini, siirryn uusiin tehtäviin 1.2. määräaikaisesti ja nyt jo esimies ilmoitti, että sitten tässä olisi paikka kyllä pidemmäksikin aikaa. Ja siis erittäin haastava tehtävä. Olen myös ollut vastuullisissa tehtävissä kokoajan. Kun esikoisen jälkeen palasin työhön, oli 1,5 vuodessa muuttunut hommat niin paljon, että tipahdin ikään kuin ilmaan. Nyt parin vuoden aikana olen taas luonut hyvän vauhdin uralle. Tiedän, että meillä ei yhtään tykätä, että jään uudelle äitiyslomalle mutta minkäs teet.

Mulla taas ensi viikolla työmatka, saas nähdä miten käy, arvaako työkaverit. Se on vähän vaikeaa, toivottavasti kukaan ei seuraa käyttäytymistä. En haluaisi vielä kertoa raskaudesta, kun edellinen päättyi keskenmenoon vasta viikolla 11. (Ja olin yhdelle jo kertonut)

En ole mitenkään erityisen tarkka syömisten suhteen mutta kieltämättä tämän viikkoisella työmatkalla oli vähän hankalaa. Aamupalaksi oli fetajuustolla täytettyjä rullia ja maksapatee leipiä. Puntaroin pitkään pyörrynkö aamupäivän aikana kokoukseen (tulee heikko olo jos ei syö) vai otanko riskin. Päätin ottaa riskin. Ensi viikolla tulee samoja vaikeuksia. Usein on niin, että on jotain graavikala alkupaloja, medium lihoja lämpiminä ruokina ja lopuksi jotain tuorejuustosta tehtyjä hyytelösysteemejä. Tuntuu, että ei voi syödä mitään. Ja kun on jossain niin ei sieltä voi lähteä ostamaan itselleen mitään muuta syötävää. Täytyy toivoa, että ei saisi listeriaa tms.



Mulla on raskausoireet jotenkin laimentuneet, lähinnä väsyttää. Ensimmäisessä raskaudessa oli todella, todella huono olo 24h/vrk. Tuossa edellisessä raskaudessa ei ollut juurikaan pahaaoloa, sikiö olikin kuollut jo viikolla 7. Nyt pelkään vähän samaa, kun ei okseta ja vähän vain väsyttää. Siksi en osaa kauheasti vielä hehkuttaa enkä kuvitella, että saisimme lapsen. Ehkä sen vuoksi suhtaudun vähän hälläväliä asenteella koko raskauteen.

Ajattelin varailla myös ultran ehkä viikolle 8, silloin jo näkyy paremmin. Sen jälkeen soitan vasta neuvolaan, en jaksa käydä siellä turhaan ja kun se ensimmäinen kerta on vain verikokeet jne. Mitään uutta tietoa ei varmasti tule.

Paljon voimia kaikille, miten useimmat meistä ovatkaan niin epävarmoja tilanteestaan.

ihanaa että on perjantai ja saa levätä.Luksusta tähän viikonloppuun tuo myös se että mies tulee huomenna kotiin viikontyömatkalta:)))



pirpsu kyseli että milloin sitä on kerrottu raskaudesta muille,no vaikka niin piti pitää asia salassa ekaan ultraan asti niin asiasta tietävät jo kaikki.Äidilleni kerroin samana päivänä ja työ kavereille myös heti,pomolle maltoin olla keromatta ekat 3 työpäivää ja lapsille kerroinme kun raskausvikkoja oli 6,nyt niitä on 8.

Ensin ajattelimme että sitten ekan ultran jälkeen mutta kun tätä on toivottu 1 1/2 vuotta niin vaikeata iloita salaa ja lapsetkin jo varmaan ihmettelivät kun vauvalehdet ym alan julkaisut tursuilivat muiden lehtien seassa.

Nyt tosiaan kun viikkoja on plakkarissa huomenna 8,ei voisi tätä edes peitellä mun maha on TOSI turvokssa ja äitiyshousutkin jo kehissä (sama juttu aiempien lasten kohdalla)en ole pullukka joten mahan tosiaan huomaa.Olen päiväkodissa töissä joten vanhemmat kyllä !

...siis vanhemmat kyllä huomaavat ens viikolla,ei oo kiva vieraille myöntää kun ei ole itsekkään vielä päässyt masuun kurkkaamaan.



Mukavaa viikonloppua kaikille:)