Miten isompien lasten sopeutuminen ulkomaille on teillä sujunut?

serkkuni oli 10v. Oppi enkun vuodessa.

Muutti takaisin 14 vuotiaana ja se oli hänelle iiiso kulttuuri shokki.

Heti kun pystyi muutti takaisin ulkomaille takaisin ja ei ole sen jälkeen suomessa asunut.

Olemme mahdollisesti muuttamassa Puolaan (on se sitten tänä päivänä Keski- tai Itä-Eurooppaa). Komennuspaikasta olen saanut hyvinkin positiivisen kuvan, ja olemmekin pian menossa paikan päälle itse sitä katsastamaan. Eli matkakohde ei niinkään mietitytä vaan ylipäätään lasten sopeutuminen täysin uuteen kultuuriin ja ympäristöön, oli se sitten missä päin maailmaa hyvänsä.

Jokainen lapsi ja hänen kykynsä sopeutua muutoksiin on niin erilainen , ettei lasta tuntematta voi mitään varmaa sanoa. Itse olin kaukoidässä ala- ja ylä-asteen vaihteessa vajaa pari vuotta. Maahan ja ulkomaalaiseen yhteisöön soputuminen kävi suht kivuttomasti (suomalainen koulu). Vaikeudet alkoivat kun palasin Suomeen. Tulin koko yläasteen ajaksi koulukiusatuksi, kun luokan muutama heikompi oppilas (ja ilm. heikommalla itsetunnolla varustettu) alkoi kiusauksen, johon luokka yhtyi. Eivät ilmeisesti 70-luvun lopulla kestäneet, että joku toinen oli kokenut enemmän kuin he. Eli kohdemaahan sopeutuminen voi onnistua OK, mutta miettikää kuinka turvata lapsen sopeutumien takaisin Suomeen. Miten myös pitää yhteyttä parhaisiin kavereihin ja sukulaisiin matkan aikana. Nythän se onnistuu helpommin kuin ennen internet aikaa. Mitä mieltä lapsi itse on muutoksesta?

Olemme asuneet viimeiset viisi vuotta todella mukavalla asuinalueella ja ehdimme rakentaa tänne oman talon. Kodistamme emme missään nimessä halua luopua, palaamme tänne takaisin komennuksen loputtua. Luulen että se osaltaan helpottaa ajatusta muutosta, tieto siitä että koti ja kaverit (ainakin valtaosa heistä) ovat vielä tallella parinkin vuoden päästä. Toki kaverisuhteet elävät ja muuttuvat poissaollessamekin, mutta kaveripiiri on onneksi niin laaja että aina joku vanhoista ystävistä on ottamassa vastaan. Lapset eivät ole muutossa mitenkään erityisen innoissaan eivätkä ole vastaankaan. Luulen että se on heille vielä hankala hahmottaa. Mutta harrastuksista täytyy pitää kiinni, se on niin tärkeä osa elämää, etenkin juuri esikoiselle. Ja tosiaankin, netti on onneksi helppo keino pitää yhteyttä ystäviin Suomessa. Matkakaan ei niin hirvittävän pitkä ole, joten toivomme että ystäväperheitä käy visiitillä luonamme. Meme, kun palasitte Suomeen, menitkö täällä uuteen kouluun vai palasitko vanhojen kavereiden keskelle?

Lähdin ala-asteelta, joita pienessä kunnassa oli useita ja palasin yläasteelle vähän ennen joululomaa, johon kaikkien ala-asteiden oppilaat oli kerätty. Luokat oli hämmennetty ja uudet kaverisuhteet ja ryhmäytyminen syntyneet. Joten jos mahdollista palatkaa Suomeen ennen yläastetta, jotta lapsi pääsee heti ryhmäytymään uuteen luokkaan. Harrastuksista kiinni pitäminen tuo lapselle jatkuvuutta ja turvaa. Miten kuolu kohdemaassa; kotiopetus, paikallinen vai kansainvälinen? Kansainvälistä melkein suosittelen.



Osia on esimurkkuikäisen kanssa lähtiessä monitahoinen, mutta jos pysytte Euroopassa lomamatkat kotiin on helppo järjestää.

.. on varmasti meidän vaihtoehtomme. Olemme jo sopineet esittelykierroksista kv kouluissa kun menemme kaupunkiin tutustumaan. Siellä lapset oppivat englannin, josta varmastikin enemmän hyötyä suomalaiselle kuin puolan kielestä. Toivottavasti puolaakin tarttuu matkan varrella jonkun verran. Kotiperuskoulusta olen ajatellut " tilata" suomen kielen opetuspaketin, etteivät lapset jää kovasti jälkeen sen suhteen. Mutta muuten en pidä kotiopetusta meidän kohdalla kovin fiksuna vaihtoehtona. Lapset tarvitsee ehdottomasti sosiaalista kanssakäymistä, ja kv yhteisö on luultavimmin se luontevin ympäristö, koska tarkoituksena on viipyä maassa vain max 2 vuotta.

Voisit tutustua kirjaan Matkalaukkulapset; Ann-Christine Marttinen. Kirjoittaja on 5 tytön äiti, joka on perheensä kanssa ollut töissä ulkomailla. Kirkassa on perheen oman tapaiksen lisäksi muita tapauksia eri-ikäisenä ja eri tilanteissa ulkomailla olleista lapsista ja nuorista. Julkaisia Suomen Lähetysseura / Kirjaneliö

Olenkin jo pari kirjaa ehtinyt lukaista, mutta tähän en ole vielä törmännyt. Pitääpä ehdottomasti etsiä käsiin!!!

Löytyykö vielä muita isojen lapsien vanhempia, joilla kokemusta expatti elämästä???

perheen joka perui 2 v komennuksen Mosanbikiin kun 10v tytto oli niin lahtoa vastaan.



Voisit ottaa yhteytta Gdanskin merimieskirkkoon, he varmaan osaavat neuvoa Puolaan muuttamisesta jos sinulla on siitakin kysymyksia. Varsovassa ainakin on suomalainen seurakunta.

Me muutimme elokuussa Ruotsista Australiaan. Meillä on kolme lasta, joista vanhimmat koululaisia, 9- ja 7-vuotiaat pojat. Nuorimmainen on vasta 1-vuotias, joten hänelle muutto ei tuonut suuriakaan mullistuksia.

Isommat lapset ovat sopeutuneet uuteen ympäristöön mielestäni yllättävän hyvin. Molemmat tykkäävät koulusta todella paljon, uusia kavereita on löytynyt kiitettävästi (yksi juuri meillä kyläilemässä) ja kielikin alkaa luistaa vähitellen melko mukavasti. Mielestäni sopeutuminen on ollut vanhimmalle pojalle jopa helpompaa kuin keskimmäiselle, koska hän on omaksunut englannin nopeammin.



Välillä tietysti tulee ikävä kotia ja kavereita ja keskimmäinen onkin muutaman kerran sanonut, ettei olisikaan halunnut muuttaa tänne ollenkaan. Meillä on tarkoitus viipyä reissussa 2-vuotta ja koti ja sama koulu odottavat paluuta.



Me päätettiin jo ennen lähtöä, että yritetään pitää yhteyttä lasten kavereiden kanssa mahdollisimman paljon. Pojat puhuvat parhaiden kavereidensa kanssa Skypen välityksellä viikottain - joskus saattaa mennä parikin tuntia jutellessa ja samalla Internetissä pelatessa. Meillä tämä välimatka on valitettavasti niin pitkä, että vieraita ei paljonkaan ole odotettavissa, vaikkakin molempien poikien parhaiden kavereiden perheet ovat luvanneet harkita lomamatkaa tänne.



Teidän matkakohde on sen verran lähellä, että vieraita saattaisi hyvinkin tulla, tai voitte vaikka kutsua jonkun parhaan kaverin esim. kesäloman aikana viikoksi ilman vanhempia vieraaksi. Kannattaa tosiaan yrittää pitää ystävyyssiteitä yllä, jos kuitenkin on tarkoitus palata kotiin.



Suurin hankaluus sopeutumisessa on ehkä ollut se, että etenkin vanhin poika pystyi kotona jo kulkemaan itse kavereiden luokse ja soittamaan kavereita kylään. Täällä on vielä tapana sopia vanhempien kanssa tapaamisista ja lapsilla tuntuu olevan valtavasti harrastuksia lähes viikon jokaiselle päivälle, joten spontaanille leikkimiselle ei jää niin paljon aikaa. Toivon kuitenkin, että sekin tilanne ajan kanssa hieman helpottuu, emmehän ole olleet täällä kuin vasta 3 kuukautta.



Toivotan teille onnea matkaan ja positiivisella mielellä kannattaa lähteä. Yritän kertoa lapsille, että se on ihan OK, että välillä on koti-ikävä ja kavereita ikävä, mutta muistutan samalla, että tämä on meille ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä muuta maailmaa, oppia uusi kieli ja saada uusia kavereita.

Olipa mukava kuulla positiivisia kommentejasi. Teillä siis juuri vastaavanlainen tilanne, lapsetkin lähes saman ikäisiä. Meitä kylläkin helpottaa tuo lyhyempi välimatka, tarkoituksena on löytää riittävän suuri talo, johon mahtuu niin mummit kuin kummitkin kyläreisuillaan.

Luulen, että juuri tuo tieto, että koti ja vanhat kaverit säilyy ennallaan, on edesauttanut lapsia jo etukäteen sopeutumaan ajatukseen muutosta. Lähtö ei tunnu niin " lopulliselta" .

Kävimme juuri tutustumassa paikkoihin Puolassa ja aivan saman huomion tein, mistä sinäkin puhuit, eli lasten omassa liikkumisen vapaudessa häviää. Mutta niinpä se taitaa olla melkeinpä missä vaan muualla maailmassa, paitsi täällä pohjolassa. Tämä kirpaisee eniten juuri näitä vanhimpia lapsia, jotka ovat jo tottuneet menemään ja tulemaan omine neuvoinensa. Toisaalta koulupäivät on pidempiä ja jos päälle tulee vielä after-school activities, niin eipä siinä arkisin kovasti vapaa-aikaa taida jäädä. Vastapainona taas toivon, että perheellä olisi viikonloppuisin sellaista yhteistä tekemistä, mihin Suomessa ei ole mahdollisuuksia. Kuten esim patikointia vuorilla tai pikavisiittejä naapurimaihin.

Toivon teille hienoja hetkiä siellä down under!

Nauttikaa kokemuksista :)