Kaksoset samassa sikiöpussissa - kohtalotovereita?
Iltaa! Ekaa kertaa tälle palstalle kirjoittelen. Odotus-puolella olen jo liittynyt toukotuhisijoihin...
Asia on tämä: alkuraskauden ultrassa masusta löytyi kaksi elävää pikkuista, jotka olivat molemmat samassa sikiöpussissa. Mitään erottavaa kalvoa ei näkynyt. Surffailin asiasta, ja sain aika lohdutonta tietoa, eli yli puolet tällaisista raskauksista päättyisi keskenmenoon, ja jos kaikki menisi hyvin, vauvat leikattaisiin tosi aikaisin pois (32-35 viikolla).
Esikoisemme on 3-vuotias, ja tämä raskaus tuntuu olevan edelliseen verrattuna kuin yö ja päivä. Esikoista odottaessa olin niin autuaallisesti onneni kukkuloilla ilman mitään suurempia huolia.
Halusin siis kysellä, että onko täällä ketään samanlaisen raskauden kokeneita (surullisestikin päättyneistä jutuista saa kirjoittaa)? Olisi vain mukavaa jakaa ajatuksia ja kuulla miten muilla on mennyt.
Sitä tässä mietin myös, että onkohan toisella mitään mahdollisuutta selviytyä, jos toisen sydän lakkaa lyömästä? Kun eihän se toinen pääse sieltä mitenkään poistumaan kun ovat samassa pussissa... luulisi siis, että tulevat sitten molemmat kerralla :(
Yritetään nyt miehen kanssa suhtautua tähän mahdollisimman neutraalisti, odotellen seuraavaa ultraa. Kaikki on niin epävarmaa, istukoidenkaan määrästä ei vielä ole tietoa.
-alma rv 9+0
Kommentit (9)
Kiitos paljon amih tuon toisen ketjun nostosta.
Vaikka se surullinen onkin, niin jossain mielessä helpottaa lukea toisten kokemuksista. Ja olihan siellä joitain onnellisestikin päättyneitä tarinoita...
Taitaa tämä tosiaan olla sen verran harvinaista, että kohtalotovereita on vaikeaa löytää näin " reaaliajassa" .
Itse ajattelin varata ensi viikolle ultran yksityiselle, koska kaupungin ultran sain vasta kuukauden päähän (tänään oli eka neuvola, jossa aika varattiin).
-alma rv 9+2
Terve!
Kirjoittelinkin aikaisemmin tuohon toiseen ketjuun aiheesta.
Noin alkuvaiheessa raskautta virheellisen diagnoosin mahdollisuus on erittäin suuri. On mahdollista, että kalvo löytyy vielä myöhemmissä ultraäänitutkimuksissa, sillä ohutta kalvoa voi olla todella vaikea havaita. Toivotaan, että se kalvo vielä löytyisi!
Toiseksi: vaikka erottavaa kalvoa ei löytyisi, tarkassa seurannassa vauvojesi selviytymismahdollisuudet ovat varmasti paljon paremmat kuin 50 % luokkaa. Tämä lukema on vanhentunutta tietoa, älä usko sitä. Valitettavasti riskit ovat suuret, siitä ei pääse mihinkään, mutta onnistumisen mahdollisuudet erittäin tarkalla seurannalla ovat ainakin 80 % tai jopa paremmat.
Stressi on varmasti kova. Toivottavasti raskautesi kuitenkin sujuu hyvin. Raskautesi on riskialtis mutta ei missään tapauksessa mikään " kuolemantuomio" . Kaikki mahdollisuudet onnelliseen lopputulokseen ovat olemassa.
Onnea tuplaraskaudesta ja hyvää odotusta kaikesta huolimatta!
Kiitos Huldajatilda sinullekin vastauksesta. Luin kylla sen toisen ketjun tarkkaan, mutta mukava etta vastasit tannekin :)
Keskiviikkona on ultra, joten sita odotellessa...
Masukin tuntuu jo kasvavan hiljalleen.
-alma rv 10+0
Niin piti viela lisata, etta mukava kuulla toisiakin mielipiteita noista riskeista, itse olen ollut aika lailla hapuilevan surffailuni varassa.
Sairaalaseuranta 24/25 viikon jalkeen alkoikin tuntua hyvalta vaihtoehdolta siina tapauksessa, etta kalvoa ei olisi. Ensin surin jo valmiiksi sita, etta joutuisin olemaan esikoisen luota pois tuon ajan. Mutta tosiaan, kuten mieheni eilen sanoi (jonkun filosofin sanoin, suurin piirtein nain): ajalla ei ole merkitysta, vain elamalla on merkitysta. Jos noinkin pitkalle paastaan, niin on upeaa jos pystymme koko perheena antamaan osamme siihen, etta vauvoilla olisi paremmat mahdollisuudet selviytya...
Kiva jos mieli on vähän positiivisempi!
Eri lääkäreillä selvästikin on erilaisia mielipiteitä tarvittavasta seurannasta ja sen tiheydestä. Itse olin osastoseurannassa viikolta 27 ja sitä ennen viikoilla 24-27 oli tiheä poliklinikkaseuranta. Olen itse vankka sairaalaseurannan kannattaja omien kokemusteni pohjalta, mutta tästä tosiaan on monenlaisia mielipiteitä. Näistä kannattaa tietysti keskustella hoitavan lääkärin kanssa hyvissä ajoin, kuten olen tuossa toisessa ketjussa kirjoittanut.
Mutta jospa se kalvo hyvinkin siellä luuraa, pidän sitkeästi peukkuja sen puolesta.
Tsemppiä jatkoon.
Heippa!
Itse odotan kolmosia, ja tilanne oli se pitkään, että kaksi vauvoista näytti olevan samassa pussissa ja yksi omassaan, mutta nyt parisen viikkoa sitten se kalvo vasta näkyi:)
Nyt olen rv:lla 26+4. Eli tilanteet muuttuu:) Meillä lisäksi se, että kaikilla yhteinen istukka, mutta ovat kasvaneet ja kehittyneet tasaisesti:)
Niin siis eli kaikilla nyt siis omat sikiöpussit:) Toivottavasti sait selvää:)
Kirjoittelen nyt pikaisesti eilisen ultran kuulumiset....
Eli meillä ei odotellakaan enää kaksosia, vaan yksi vilkasliikkeinen kaveri sieltä löytyi. Toisesta ei näkynyt enää jälkeäkään. Päällimmäisenä ajatuksena itselläni on helpotus, kun pääsi noista riskeistä eroon. Pikkuinen vastasi täysin viikkoja ja näytti voivan hyvin :) Lääkärin mukaan kesken mennyt alkio ei haittaa siellä mitään. Itse en kauheasti osaa toista ihmisenalkua kaivata, kun se on hiipunut niin aikaisessa vaiheessa. Mies oli enemmän pettynyt siihen, että meille ei tulekaan kaksosia, ja on itselläkin toki ihan pikkuisen haikea olo.
Kiitos myös Pikku_myyn_äiti vastauksesta. Tsemppiä teille jatkoon :)
Tämäkin lääkäri sanoi, että joskus hän on löytänyt tuon kalvon vasta 28-viikolla!
Mutta täten poistun monikkoperhepalstalta. Onnellista odotusta kaikille odottajille!
-alma rv 10+5
Onnea odotukseesi. Stressaavaa varmasti tulee olemaan vaikka kaikki menisikin hyvin.