Onko kukaan laihduttanut ihan vaan itsekseen?

Täytyy myöntää, että ilman apuvälineitä en pystynyt paljonkaan pudottamaan ja mikä pahinta: sain kilot takaisin ennen kuin ehdin kissaa sanoa :( Ja sentään luulin tietäväni ravinnosta, kulutuksesta ym vaikka ja kuinka...



Tein sen ratkaisun, että ostin vuodeksi Kalorilaskuriin aikaa ja käytin sitä tukena ensmmäiset kuukaudet. Siten sain kokonaiskuvan kulutuksesta ja annoskoista sun muista tärkeistä jutuista ja oikeastaan puoli vuotta tuosta ajasta minulla oli tunnus ihan turhaan käytössä kun en sitä käyttänyt. Pudotin alkuun reilut 10kg ja tuon puoli vuotta olin " lomalla" laihiksesta kun en löytänyt kipinää uudestaan.



Nyt syksyllä aloitin udestaan ja ensimmäisen kk:n aikana pudotin 3,5kg siten, että ensimmäisen viikon käytin Kalorilaskuria ja sitten minulla loppui maksettu aika ja yritin itsekseni. Nyt mennyt useampi viikko itse, ilman apuja, ja hitaasti mutta varmasti paino putoaa. Metodeina on liikunta, kaksi lämmintä ateriaa päivässä, aamupala on kunnollinen (puuroa/ruisleipää) ja paljon kasviksia. Syön paljon kalaa, kanaa ja ajoittain rahkaakin. Proteiinien määrää olen lisännyt siitä, mikä " luontainen" hiilarisyöppötyylini oli ja se kannatti: nälkä pysyy kauemmin poissa enkä enää himoitse keksejä ja pullaa :)



Herkkuja syön silti viikottain, en koskaan syö päivässä alle 1500kcal vaan hankin liikunnalla lisää ruokaa :) Liikuntana juoksu, kävely ja kuntosali.



Emo, matkaa tavoitteeseen n.10kg

siis en oo keventäjissä tai missään painonpudotus ryhmässä.En laske kaloreita ,en tietenkää syö mitään suklaata ja makkaraa,ja muuta kaloripommia...mut en siis laske et kuin paljon tulee päivän aikana kaloreit tai vastaavaa.Syön vain vähemmän ja katon pikkasen mitä meinaan suuhun pistää.Vihanneksia olen alkanut syödä enemmän ja vettä juon tosi paljon(olen aina juonut vettä tosi paljon).Sauvakävelyllä yritän käydä joka päivä reilu tunnin lenkki,mut aina en jaksa käydä.Painoa on ihan kivasti lähteny pois,enemmänkin ois voinu lähteä mut hiljaa hyvä tulee=)=)

Yksin siis laikkaroin......hyvää tukea ja tsemmppistä saan SISUNAISISTA.Siellä on jos jonkinlaista tsemppaajaa ja innostajaa ku meinaa epätoivo iskeä!!!

Tuo veden juominen on minulle iänikuinen kompastuskivi. ei vaan kertakaikkiaan uppoa. Mutta pakkohan sitä on yrittää.

Olen nyt vähentänyt herkkuja, ne ovat minun pahin viholliseni. En syö isoja ruoka-annoksia tai rasvaista ruokaa, mutta napostelen ja napostelen ja vielä vähän napostelen :(

Olin raskaaksi tullessani hieman pyöreä ja raskausaikanakin kiloja kertyi muutamia. Päätin tosissani alkaa huolehtia itsestäni ja ensimmäinen juttu oli syöminen. Rakastan herkkuja (pizzaa, karkkia, suolapähkinöitä jne. lista on loputon) Syön näitä edelleen, mutta vähemmän kerrallaan kuin ennen ja vain viikonloppuisin. Koko perheen sapuska on melko kevyttä, mutta ei mitään askeettimunkin menua noudattelevaa. Paljon kasviksia ja hedelmiä ja syön välipaloja, niin ei tule hinkunälkää jonka kuittaa perhepizzalla. Lisäksi liikun paljon. Käytän jumppavideoita ja pyöräilen (3-v. tyttö istuu istuimessaan mukana lenkeillä) ja kävelen työmatkat aina kun voin. Jumppavideoista on ollut iloa, sillä niitä voi tehdä kun ehtii (kun lapsi nukkuu) ja kotimaiset pätkät on aika laadukkaita ja tasapainoisia. Tämä on toiminut, sillä BMI:ni on nykyisin 20 ja siinä se on pitkään pysynyt.