MAALIsten välipäivät

Missä kaikki ooo-ooonnn?? Kumma, kun ei pinoakaan vielä ollut ja minä se täällä jo oisin ollut valmiina lukemaan muiden juttuja.. ;)



Joulu tuli ja meni. Lapsena se tuntui kestävän ikuisuuden, nyt vain hetken. Onneks on lapset sentään lomalla vielä niin saa itsekin herätä ilman kellonsoittoa. Mies kun raasu jo paineli pakkaseen aamukuudeksi ja suuntasi töihin. Mut onneks se kohta sieltä sitten jo tuleekin taas. :) Laitan raatajalle lettuja valmiiks tänään (on tot maitoa vähän jäänyt joulunjäljiltä, kun lapset päättivät kaikki ryhtyä vesilinjalle!)..



Meillä oli mukava aatto ja syömingit on kyllä olleet mitä parhaimmat. Tänä vuonna käytiin sekä mun että miehen vanhemmilla syömässä ja kotona sitten kans koko ajan mätetty jouluruokaa. Hih, tuli mulla yks ilta hurja halu syödä jotain muuta ja laitoin sitten purkkihernekeiton meille iltakymmenen aikaan ja sitä autuaasti miehen kanssa puputettiin. :D



Huomenna on sairaalakäynti, siellä sitten taas tutkaillaan paikkojen kiinniolot. Vähän jänskättää, mutta johan tuohon on tottunut, että joko niitä muutoksia on taikka sitten ei. Hermanni on oppinut nukkumaan ja tässä oon ootellut, josko viitsis nousta pikkuhiljaa. Outoa, kun ei potki hurjana..



Mutta mua huudellaan tonne barbie-leikkien keskelle, joten taidan liueta. Hyvää päivänjatkoa tänne. Palailen asiaan tuonnempana. :)



Papu ja Hermanni 28+5

Joulu on ohi...jessss.



Kauheita säikähdyksiä on toisilla ollu..hrr, onneks vaan säikytti! Siis noi mokomat verenvuodot ja koira-jutut. Kai kaikki on nyt hyvin? Molemmilla?



(.) oma napa vaikuttaa tänään terveemmältä, ei enää kivistä ylävatsaa (ainakaan vielä), eikä ole supistanukaan vielä kertaakaan :) Puksulla sen sijaan tuntuu olevan lystiä kun koko masu hyppii puolelta toiselle..

Täytys lähtee ostamaan jotain muuta (ihan mitä tahansa muuta) ruokaa kun noi joulusafkat tökkii aika pahasti..inhottaa valmiiks läheä kaupunkiin kun tietää että kaikki muutkin haluaa jo muuta ruokaa kinkun sijaan, kauhee ryysis odotettavissa - yäk.



Eilen itkin kun pikkukakara illalla kun meinasin tehdä sitä riisipuuroa että saisin edes jotain syötyä. Mies tuli kotiin maitopurnukan kanssa ja mä keittelin jo riisitkin vedessä..lisäsin maidon ja tajusin että siinä riisissä oli niitä - niitä pienen pieniä ötököitä jotka on vallannu mun jauhokaapit..periaatteesta mä en syö mitään ötökkä-puuroa joten..nälissäni olen vieläkin, ja vähänkö itketti kun olin niin jo ajatellu saavani sitä ihanaa samettista paksua puuroa :( Täytyy varmaan siivota uudestaan nuo kaapit ja ostaa joka jauhoille oma tiivis purkki..nyt siellä ei ole mitään käyttökelposta..enkä mä tiedä edes mitä ne ötökät on! Ei ole jauhokoisia eikä riisihäröjä - netistä katoin, sellasia ihan pieniä, max. pari mm pitkiä, kuin lyijärillä piirrettyjä pikkuviivoja, mutta ikävä kyllä ne liikkuu jalkoineen (ei siis ole mitään matoja vaan ihan ötököitä).



Ääh, nyt täytyy mennä..mies tuli hakemaa



Tappert ja Puksu 29+3

Nyt on joulun hulinat sitten ohi..vuoden päästä sitten taas kahta kovemmat kun on lapsukaisia yksi lisää :) Tai meidän suvussa oikeastaan kaksi lisää että kyllä on melkoinen lahjakasa ensi vuonna kun nytkin niitä yhteensä kolmelle pienelle oli aivan mielettömästi vaikka sopimus oli että tänä vuonna ei " yliammuta" vaan pysytään kohtuudessa mutta niin niitä vain tulee kun kummitkin laittaa jne..



Kinkku pursuaa jo sananakin korvista :/ Mut on se jouluruoka vaan niin hyvää, onneksi sitä tulee syötyä vain joulunaikaan ei muuten uppoaisi!



K@tjulla ainakin oli ollut vauhdikasta, onneksi nyt kaikki koiruuudet ok, tuo suklaa on kyllä niille loppasuille paha kun pienikin määrä on vaaraksi! Onneksi koira sai oksennettua ne pois, jostain luin silooin kun meillä oli koira että suolasta jos tekee pallon (vettä ja reilusti suolaa) ja sen puottaa koiralle kurkusta alas niin johan oksentaa! Jos ei muuten onnistu..



Papulla supistellut, toivottavasti helpottanut.. Mulla myös supistellut ja nyt olenkin lähdössä lääkärille näytille..



Tappertin kans vähän samanlainen olo mutta ei mun maha ainakaan sekaisin ole taikka mahatautia tms. luulen siis että ne liittyy tuohon supisteluun nyt :( ..mulla siis..



(.) Vilskettä ja vipinää ja sekös supistaa! Kaikki supistaa, pienikin liikkuminen. Katsotaan nyt mitä tuo lekuri tuumaa!



Sinna 29+5

Täällä ollaan, joulu ohi ja aatosta selvitty :) Lapsille pukki toi paketteja aika hurjat määrät, ensi vuonna sitten vieläkin enemmän kun on lapsiluku kasvanut. Oltiin miehenkin kanssa oltu kilttejä, muutama paketti oli meillekin ;)



Masussa mennään entiseen malliin, supistelee kovin, varsinkin kävellessä. Edelleen tiitäinen istuu eikä minun olo siitä helpotu. Ahdistaa hengitystä ja potkut osuu kohdunsuun ja virtsarakon tienoille. Kova on kaveri liikkumaan, varsinkin illasta. Taitavat useimmat vauvat ollakin iltavirkkuja, tiedossa valvomisia keväällä :O haukottaa jo ajatus.



Pitää mennä laittamaan pullat uuniin, vieraita odotellaan lasten kanssa. Heillä on vielä 1,5 viikkoa joululomaa.



Zeldatar 29+4

Luin juuri äsken viestisi koirastanne ! Halusin vain kirjoittaa, että viekää koira ihmeessä lääkäriin. Meidän 14v nartulle tapahtui samanlainen muutama vuosi sitten, eli oltiin ulkosalla ja yhtäkkiä koira lopetti kävelyn, ja alkoi raahautua .. Toinen puoli halvaantui, isäni joutui kantamaan koiran kotiin. Koira oli todella levoton, ja sairas. Lähdettiin lääkäriin ja autossa koiran olo koheni eli lekuriin käveli jo omin jaloin, mutta edelleen oli sellainen ' sekavahko' lääkärille kerrottiin mitä tapahtui, ja hän sanoi, että uusi halvauskohtaus tulee olemaan muutaman päivän sisällä, aivan kuten ihmisillekin käy. Meidän veteraani lopetettiin sillä reissulla, ja se oli sydäntäsärkevää .. Onneksi kotona oli toinen karvaturri odottamassa. Mutta viekää koira lääkäriin näytille, jos vaikka olisi ihan sellainen vaiva mihin saa asianmukaisen hoidon eli vaikkapa lääkkeet.



Täällä kaikki hyvin ! Palaan kirjoittamaan myöhemmin iltasella, kun ollaan kotiuduttu. t. emmi rv-27+3

porukka alkaa palailla



K@TJU;

suosittelen samaa kuin EMMI, vie ihmeessä koiruus tarkistettavaks - voipi olla ettei kohtaus ollut ollenkaan niistä suklaista kiinni! Ja siitä suolasta muillekin koirallisille jotka joskus (toivottavasti ei joudu) siihen joutuvat turvautumaan - suositus on että suolalla oksennutetaan kerran tai pari - siis vaan ne max.pari suolapalloa..ja sitten joutuin tohtoriin, liika suolakin kun tappaa..vaikka luulis sen tulevan oksun mukana ulos, niin silti.



SIN-NA (olitko se sinä);

luulen ettei mullekaan vatsatautia ole tulossa kuitenkaan, tänää on ollu parempi olo, kunnes äsken supisti ja taas tuli kivistävä tunne ja öklö olo..johtunee sitten kai niistä - liekö normaalia? jos se tulee tätä olemaan loppuun asti ni mä kyllä hajoan!!



Tappi yrittää nyt vaan mennä sinne citylle

Alkuun jo kerron et tulee tosi itsekästä tekstiä,en siis jaksa kommentoida muiden tarinoihin vaik ne läpi luinkin...tai siis käsi ei jaksa kommentoida...(selkenee myöhemmin miksi)



Meillä piti olla ihana joulu. Aatto Porvoossa ja sit Kymenlaaksoon mun vanhempien luo loppu pyhiksi.



Eletään perjantai-lauantai välistä yötä tai oikeastaan myöhäistä perjantai-iltaa. Isäntä nukkuu jo,mulla pyörii päässä aatonaaton jäljellä olevat askareet ja niskaa jumittaa hiukan. Vauva liikkuu normaalisti masussa. Lämmitän kaurapussin ja laitan sen jumin päälle niskaan. Katson telkkaria ja olen unen rajamailla.



Havahdun vihlaisuun niska-hartiaseudulla ja nousen ylös makuulta. Vihlaisu jatkaa matkaansa ollkapään yli oikeaa kättä pitkin sormiin asti. Minulle ennen kokematon polttava kramppimainen kipu ei hellitä. Pahenee liikkeistä ja pystyssä olemisesta. Tätä jatkuu noin puoli tuntia,jonka jälkeen herätän miehen.



Yritetään helpottaa kramppia hieronnalla,ei tulosta. Laitetaan kylmää lämpimien lihasten päälle ,jos se läm,pö ei ollutkaan hyvästä... ei hyötyä. Otan panadolia...ei hyötyä. Krampit on epäsäännöllisiä ja niiden välillä on kokoajan tasainen kipu. Itkettää ja missään asennossa ei ole hyvä olla.



Soitan viideltä aamuyöllä Kätilöopistolle ja kysyn mitä voin tehdä. Neuvotaan kuuma ja kylmä-kääreet,jotka on jo kokeiltu. Ohjeistetaan ottamaan vielä toinen panadol. Jos ei auta,niin olisi mentävä omaan terkkulapäivystykseen,joka meillä on siis öisin ja pyhinä Peijaksen sairaalalla.



Kello 7.10 päätetään lähteä sairaalalle,uneton yö,jatkuvat krampit ja hillitön kipu on imenyt minut ihan kuitiksi.



Käyn vessassa ennen lähtöä,ja totean etten saa itseäni pyyhintä asenetoon...siis mies apuun. :(

Kengät jalkaan myös miehen avustamana.



Sairaalalla yöpäivystys pursuu asiakkaita. neuvovat siirtymään jo valmiiksi aamupäivystykseen rakennuksen toiseen osaan,jossa on vain 5 asiakasta ennen minua. Haastatteleva hoitaja sanoo, ettäon hyvä ettäolen jo loppuraskauden puolella,että on helpompi löytää kipulääke nyt kuin hieman aiemmin. Ja että hän yrittää hoputtaa lääkäriä ottamaan minut sisään enne jotain toista..siis pikaisesti.

Kaikki 5 minua edeltävää hoidetaan ja sitten lääkäri poistuu kahville,on poissa 43,5 minuuttia.



Kutsu käy sisälle,mies tulee mukaan,en luota omaan muistiini tässä tilassa jos saan hoito-ohjeita. Ovella lääkäri-nainen nappaa käteni vuosisadan puristuklseen...parahdan ja lääkäri sanoo" Onko käsi kipeä?" Kerron että on,siksihän täällä ollaan...johon hän sanoo,että luki haastattelusta minun olevan raskaana-en käsipotilas. Selitän olevani raskaan joo,mut käden takia nyt täällä.Saan kommentin" Oi,niinhän tuossa lukeekin..en huomannut" .



Hän kyselle ja minä kerron. Hän kysyy uudestaan toistamiseen samoja juttuja ja vielä kolmannen kerran. Puhelin soi,lääkäri selostaa jollekin miksi hän on määrännyt jollekin potilallle tietynlaisen lääkityksen..ja sanoo:" Ai, eikö se annostus olekaan sama...?"



Puhelu päättyy. Lääkäri kertaa koneeltaan 3 kertaan läpi käydyt asiat väärin ja korjaan jälleen asian. Mies puuttuu asiaan ja kysyy,miksi hän kirjoitti juuri koneelle potilaan ottaneen kipuun panacodia vaikka olin juuri sanonut panadolia? Lääkäri hämmentyy ja ottaa lääkeoppaan käteen ja siirtyy lääkkeen määräämiseen. Hän ei ole koskenut lihaksiini lainkaan, ei katsonut edes minuun päin kun olen näyttänyt mihin sattuu. Sitten hän ilmoittaa ettei sellaista kipulääkettä ole jota minulle voitaisiin määrätä tässä raskauden vaiheessa ja joka auttaisi kipuihini.



Pyydän häntä konsultoimaan Kätilöopiston lääkäriä. Lääkäri kertoo ettei voi,koska heillä on sopimus Naistenklinikan kanssa päivystysajan potilaista. Hän aikoo soittaa sinne,mutta minä en enää luota häneen lainkaan vaan haluan lähetteen Kätilöopistolle...Näin minua yöllä puhelimessa neuvottiin. Että jos Peijas ei osaa/voi hoitaa..lähetteellä omalle synnytyssairaalalle. Lääkäri sanoo, että lähete onkin loistava idea,mutta ei Kättärille...heillä kun on se sopimus Naistenklinikan kanssa. Minä selostan taas olevani Kättärin " kirjoilla" ja mitä puhelimessa oli kerrottu. Hän kirjoittaa lähetteen ja sanoo, varmasti käännyttävät sinut sieltä pois,meillä on se sopimus......



Ajamme Kätilöopistolle ammulla hiukan ennen kymmentä aatonaattona. Mies lähtee töihin ja sanoo että pitää soittaa heti jos tuntuu vakavalta. Menen päivystykseen. Saan ihanan vastaanoton. Kätilö lukee lähetteen,kuuntelee kertomukseni ja korjaa lähetteeseen väärin kirjoitetun lääkkeen jota olen ottanut yöllä kipuun. Ihmettelee miksi minun olisi pitänyt mennä N-klinikalle lääkärin mielestä kun minun kaikki tietonikin on Kättärillä jne. Saan lääkettä ensialkuun ja pääsen makaamaan huoneesee. Minulle avataan telkkari ja tuodaan juotavaa. Lääkräi on keisarinleikkauksessa,mutta tunnin välein joku kurkkaa ovesta ja kysyy miten menee.Nukun koko yössä ensimmäisen kerran kokonaiset 10 minuuttia..ihanaa..vaikka olikin van torkahdus.



Lääkkeiden vaikutus vähenee,kipu on taas mahdoton. Lääkäri saapuu lopulta..ja on aurinkoinen ja sympaattinen. Hän pahoittelee lääkärin toimintaa Peijaksessa vaikka en ole kertonut vielä mitään, sanoo olleensa hänen kollegansa joskus ja on ilkein hänen tntemansa lääkäri,en saisi välittää mitään vaikka olisikin sanonut pahasti. Ajattelen etten välitäkään,että ei taitanut olla ilkeä vaan taitamattoman oloinen..



Puhutaan vaivastani ja hän tutkii niskoja ja kättä. Niska on pahsti jumissa, hän sanoo ja käsikin tuntuu kireältä. Kipupisteet tuntuu kuumottavalta. Saan reseptit lääkkeisiin ja ensiapulääkettä heti hoitajalta.



Katsotaan että vauvalla on kaikki ok..ja on. Hän on poikittain masussa,mutta kaikki arvot ja mitat ja sykkeet yms on hyvin. Saan joululahjaksi epävarman arvion sukupuolesta,jota emme ennen tienneet.



Kiittelen ja poistun.



Tkais matka on tuskaa,kun pääsen omaan sänkyyn, kipu hieman hellittää mutta ei katoa,kuten ennekin makuulla on helpompi olla.



Mies tulee töistä ja käy apteekissa.



Ilmoitamme vanhemmillemme ettemme matkusta nyt mihinkään. Vauva on levoton ja minä vä' synyt.



Nukun seuraavana yönä huikeat 2 tuntia pieninä pätkinä,mutta särky on yhä kova. Vessassa tarvin apua yhä,kenkiä en ole pukenut päälle sitten lääkärireissun.



Aatto menee kipuillessa. Illalla on hiukan parempi olla,yöllä kipu taas yltyy. Sama joulupäivänä ja tapanina.Käsi on voimaton. Voin istua maksimissaan 30 minuuttia ja yöllä kipu yltyy helvetiksi. Minä en nuku,vauva ei nuku,mies ei nuku.



Tänään menen erikoislääkärille,jos löytyisi syy ja hoito. En haluaisi syödä vahvoja lääkkeitä vauvan takia ja vaikka nyt olen syönyt- ei vaiva tunnu parevan kuin hetkeksi.



Että tällainen joulu minulla.



Masu-mamma 28+3

Huh, kaikkea täällä onkin joulunseutuun tapahtunut!



Koirista ja suklaasta. Varsinkin maitosuklaa on suht vaaratonta koiruuksille, huomioitava tietysti koiran koko ja syöty määrä. Neljä vuotta sitten meidän koira vetäisi kans 1,5 rasiallista konvehteja ja ell:lle soitettiin. Sanoi, että jos jotain muutosta koiran käytöksessä tapahtuu, niin näytille. Jos kyseessä olisi ollut tummasuklaa, olisi tullut jo kiire oksennuttaa ja viedä koira eläinlääkäriin.



Toissakesänä koira hotkaisi nurmikolle pudonneen makkaran. Makkara putosi tarjottimelta, jota äitini kantoi grillinurkkaukseen. Koira ehti syödä makkaran ennen kuin kukaan ehti mitään tekemään. Noh, meni varmaan 15 min kun koira alkoi huutamaan, kaatui kyljelleen, vapisi, jalat ei pitäny alla. Luulin sitä ensin lämpöhalvaukseksi, koska oltiin juuri matkustettu vanhempieni luo autolla kuumalla kelillä (koiraa oli kuitenkin kasteltu ja ulkoilutettu matkan varrella). Käärin koiran märkään, kylmään pyyhkeeseen ja koira näytti ihan kuolleelta. Sitten se alkoi oksentamaan, oksensi toisen ja kolmannenkin kerran. Jahas, makkara (iso) oli sit pitäny mennä nielemään kolmessa osassa. Ei ollu koira ehtinyt ahneuksissaan pureskelemaan herkkua enempää. Vähänkö säikäytti! Koira toipui ennalleen 5 min oksentamisen jälkeen.



Joulu meni hyvin. Käytiin molempien vanhempien luona, syötiin jouluruokia (joita ei enää tee mieli) ja saunottiin. Aattona poika kaatoi kuusen. Kiva kun vettä meni kirjahyllyn taakse... Ai että ärsytti. Niin monta kertaa kun olin kieltänyt repimästä kuusta ja sen koristeita. Poika jäi kuusen alle, mutta eipä tuo juuri sitä hätkähtänyt. Kun kuusi oli jälleen vesineen koristeineen paikallaan, poika oli jo heti uudelleen puuta rämpimässä. Eli, ei oppinut siitä mitään. Sanoin jo tänä vuonna, etten kuusta halua. Mitenkähän käy ensi vuonna?



Vauva liikkuu nyt rauhallisemmin. Liikkuminen on enemmänkin semmoista kääntyilyä ja tönimistä, kuin kunnon potkuja. Tila alkaa vissiin käymään jo pieneksi.



Poika sai niin paljon lahjoja, että olin pyörtyä. Mieluisimpia näytti olevan puinen xylofoni ja leikki-imuri. Kiitos uusien lelujen, joulukuusi on saanut vähemmän pojan huomiota...



Jahas, kai se on tehtävä jotakin hyödyllistä nyt kun poika nukkuu. Mies meni käymään kaupungilla ja kaupassa, on viimeinen lomapäivä hällä...



Kauhea lumimyräkkä muuten...



rimma 29

Mie tossa kipasin ruoka kaupoilla kun ei täälläkään enää joulusafkat uppoa! Meinasin tehdä jotain kana ruokaa illalla. Tuntuu, et mikään pihvi tai muu liha ruoka ei nyt oikee uppois :)



Eläinlääkäristä kyselin ja olivat sitä mieltä et koira sitten näytille, jos mitään epänormaalia käytöksessä tms. ilmenee. Nyt ollut kyllä oikeen pirtee ja riehakas ittesä. Rauhottui kummasti kun vääns ne kamalat läjät tonne pihalle sillo illalla. Arvelivat, että varmaan joku suolitukos sillä saattoi olla. Analirauhaset näyttäs olevan kanssa ihan kunnossa ja kohtuhan tuolta on poistettu... ettei mitään sellaista voi olla... Tuosta kyllä huomaa helposti, jos sillä mikään on hullusti. Se ei kamalasti peittele ja kun on vasta 5 vuotias, niin on aika eloisa vielä luonteeltaan.

Ihan limakalvot, kirsu ja muutki normaalit... eli nyt sitten saurataan ettei mitään erikoista ilmene.

Vanhempien koirakin ihan kunnossa vaikka herkuttelikin omin lupineen makealla :( Se on kyllä sellanen ahneuden huippu, se niiden koira et kaikki pitäs nostaa suunnillee katon rajaan!!! Se vei ihan pokkana korkeelta tiskipöydältäkin keinolla millä hyvänsä leipäpussit tms. mitä sattuu jäämään... Onneks tuolla mei koiralla sentäs vähä enempi käytöstapoja ;)



Masussa taas vissiin venytellään, kun tuntuu et kylkiluut kohta paukkuu. Mie oon saanu tosi inhan vaivan... sellasen mitä ei aikasemmista raskauksista ole ilmenny... Suonikohjuja meinaa :(

Siis ei ne nyt viel kamalan pahan näköse ole, mutta sellaisa sinisiä suonia jalat täys... varsinki vasen jalka ja niitä on reidestä ihan nilkkaan saakka ja enempi tässä sisä syrjässä ja jalan " päällä" . Eli ei tuolla pohje puolella niinkään...

Kohollaan vähän ovat ja tosiaan, ei mitään kauniin näköisiä. Neuvolassa viimeksi mainitsin ja tukisukkia neuvoi käyttämään, varsinkin jos alkavat olla kipeän tuntuiset. Mutta ei niihin onneksi koske!



Mutta nyt lähden kahvin keittoon ja jos pari suklaata napostelisi :)

Siis kerrassaan järkyttävän paljon tekee kokoajan mieli makeaa, suklaata varsinkin! Tuntuu että sillä vois elää, mutta eipä auta kun mahdollisimman tiukkaa linjaa vetää, kun noita sokereita joutuu mittailemaan...



T. K@tju rv: 30 *poks*

Ei onneksi ollut kohdunsuu auennut enempäänsä tms. tapahtunut siellä vaikka olo on ollut ihan hirveä välillä..



Ja joo Tappi kyllä lekuri meinasi että supistelut tekee sen oudon olon mahaan ja sen pahan olonkin. Toki muistan synnytyksistä että olo tulee siinä hieman huonoksikin niistä kovista supistuksista mutta nyt ei kuitenkaan nämä supistukset ole ollut lähelläkään niitä joten tiedä sitten mutta sellainen " mahasekaisin-olo" on ollut!



Hurja tarina masu-mamma..ko? se oli se sun nimimerkki.. Toivotaan että tuo helpottaa, inhottavalta kuullostaa kyllä ja jos ei edes kunnon lääke auta. Pakkohan se on ottaa jos kipu noin voimakasta, alkaa vauvelikin siitä sinun tuntemasta kivusta stressata sitten :( että ole ihan huoleti ja luota siihen mitä sieltä kättäriltä on sinun määrätty ottaa lääkkeksi, kyllä he tietävät!



Tuosta koiran oksettamisesta suolalla, että joo, se oli tosiaan vain 1 suolapallo mitä sai antaa ja toki sinne lääkäriin pitäisi sitten soitella..mulla on sellainen käsitys että maitosuklaata levyllinen on pahasta ja tummasuklaa on se kaikkein pahin mutta maitosuklaakin noin isona määränä on kohtalokas eikä sitä saisi antaa edes pieniäkään määriä..



Mua närästää taas niin vietävästi että pakko lähtee kaiveleen Rennie-varastoja ;)



sinna

Joulu siis on tosiaan ohi kun mä taas täällä roikun..



MASU-MAMMA;

Hrr, kylläpä saitkin varsinaista palvelua - voi jestas, tulee ihan oma s.loman anelu mieleen. Joiltain pitäs ottaa lääkärin oikeudet kokonaan pois. Toivottavasti löydät jonkun joka saa sut kuntoon pian ettei tartte niitä rohtoja napsia.



SINNA;

Kiitos, arvelinkin että masun kummallinen olo vois johtua noista supistuksista. Tänään ei oo enää ylämasua kivistäny, ja Hesen kerrosateriastakin osa uppos jottei mitään, eikä tullu edes paha olo. Autossa kivisti vähäsen ja heti tuntui " vatsasekaisin-olo" - eli varmaan siitä johtuupi, tosin mun masu on niin herkkis että ei olis ihme vaikka ihan sekasin vielä meniskin - varuilta nappasin parit maitoh.bakut.

Hoksasin sitten eilisestä senkin ettei tullu juotua tarpeeks - ei tarvinu edes yöllä nousta vessaan, ja eikös just juomisen vähyyskin aiheuta supistuksia? Tänään hörpin sitten eilisenkin edestä :)



K@TJU ja muut koiralliset;

Se suklaa, tosiaankin - levyllinen fazerin sinistä ei ehkä isolle koiralle ole vielä kohtaloks, mutta esim.mäykyltä se voi viedä hengen. Sen sijaan tummaa suklaata levyllinen voi tappaa suuremmankin hurtan. Konvehdeissa on se " hyvä puoli" että ne on täytettyjä joten sitä suklaata ei loppujen lopuksi siinä yhdessä konvehdissa ole kauheen paljoa - pelkät kuoret.

Seuraava varotus koskee sitten lähipäiviä kun se kirottu kinkku alkaa olla finaalissa..olkaa niin kilttejä ja hävittäkää se luu samantien - poispois, kauas pois. nimimerkillä; toissajoulu oli painajainen kun koira veteli sen paistetun kinkunluun, onneks selvittiin säikähdyksellä.



Te, joilla on jo äitiyspakkaus..minkä kokonen on se peitto? (onko siinä edes peittoa?) Haluisin alkaa ommella noista yksinäisistä pussilakanoista pienempiä vauvansänkyyn, mutta se koko on hukassa..entä tyyny? Kuuluuko vauvalla edes olla sellasta ens alkuun? Ja minkä kokonen tyynyliina siihen kävis? Jos niistä pussilakanan rippeistä tekis tyynyliinoja..sais ees jotain aikaseks, kun musta tuntuu että mä vaan nukun ja nukun..



Tappertti ja Pukkeliini lähtee nyt laittelee kanaa..

Päivä juostu neuvolassa ja lääkärissä ja kelaltakin soittelivat..

Neuvolassa kaikki ok, hemoglobiini noussut ja vauvakin on kkäntynyt raivotarjontaan, niin kuin olen tuntenutkin. Sainoin vain, että toivottavasti ei enää kääntyisi perätilaan, terkka tuohon totesi, että voipi olla ettei käänny kun pää on tiukasti kiinni lantiossa, joten tää taitaa alkaa laskeutumisen yhtä aikaisin kun isoveikka, jonka päätä ei näkynyt oikein ultralla rv 37 :), maha roikkui polvissa jostain rv 30 tienoilta.

Pojan käytin lääkärissä, ei mitään tulehdusta ja nyt muutenkin paremmassa kunnossa, nyt vain sillä maha sekaisin...

Kelalta soittelivat, että ovat sössineet mun äitiyspäiväraha-hakemuksen kanssa ja hävittäneet siitä sen viimeisen sivun, joten pitää se uudelleen täyttää.



Huomenna on miehellä synttärit, pitää tänään täyttää kakku ja huomenna sitten koristella, varmaan tulee sukulaiset kuitenkin kahville!



Kaikilla on ollut tapahtumarikas joulu. Masumammalle jaksamista kipujen kanssa, oletko kokeillut kylmägeeliä? Kannattaa tosiaan mennä uudelleen lääkäriin, jos vaikka pääsisit fysikaalisiinhoitoihin, että saisi kivun kuriin!



Nyt mentävä, ukko oottaa koneelle pääsyä...



möhkis ja tiitiäinen 27+5

Käytiin asioilla, ja ei mennyt kuin koko päivä, käytiin kyllä moikkamassa yhtä tuttuakin samalla. Mua kanssa väsyttää aivan kamalasti, joulupäivän nukuin, siis koko päivän vain nukuin, kävin välissä vain syömässä ja taas unta kupoliin .. Olin niin peloissani silloin aatto-joulupäivän yönä siitä verestä, etten edes nukkua uskaltanut :-//

Mulla on alkanut olemaan olokin aika raskas ihan viime päivinä, tuntuu että masu painaa, ja kävely on huonoa ja hidasta ..valivalivali.. Nyt kun vielä jaksaisi olla työssä sinne helmikuun alkuun ja sitten saisikin alkaa odottelemaan kotosalla kaikessa rauhassa-mulla on välillä jo hirmu kiire päästä vauvaa hoitelemaan, varsinkin joulun jälkeen, kun sain sylitellä koko aaton aivan ihanaa 4kk tyttöä :-))



K@tju: hyvä, että haukku voi paremmin .. Noh teidän koira onkin nuori vielä, kun meidän haukulla oli ikää se 14v. Saattaapi hyvinkin olla jotakin teke. ruuansulatuksen kanssa, mutta tarkkaile koiraa muutaman päivän ajan. Meillä kävi nuorimmaisen koiruuden kanssa sellainen vahinko, että mun B-vitamiini purkki, täysinäinen avaamaton oli jäänyt pöydälle-siis keittiön pöydälle ja koira oli yksin ollessaan ottanut purkin pöydältä ja saanut vieläpä kannen auki siis popsinut kannen auki, ja tietty kaikki ne hyvän makuiset pillerit. Kun tulin kotiin töistä koko huusholli haisi aivan vitamiineille ja koiran oksennusta ja ' sitä toista laatua' oli huoneet täynnä. Silloin menin aivan paniikkiin, kun koira oli aivan pentu about 5kk ja olin varma, että se kuolee, soitin lääkäriin ja siellä sanottiin, että hyvä että koira oli oksentanut ja ulostanut, ja käskivät antaa hiilitabuja, koska ne sitoo myrkyt itseensä, ja sitten vielä lekuriin ja sai jonkin piikin, en nyt muista että minkä .. Mutta koira oli muutaman päivän päästä jo oma itsensä.



Masu-mamma: Olipas sinulla kamala tarina !!! Onneksi nyt vointi parempi.



Sin-na: Toivottavasti sielläkin vointi olisi pian parempi ..



Masuli: Missäs sinä oikein olet ja miten olet voinnut ?



Täällä kaikki mallillaan .. Napa paukkuu .. Mua huvitti kun Tappi kirjoitti että napa alkaa olemaan (-) tuollainen, niin itseni täytyy sanoa, että oma napa alkaa olemaan ( ) tälläinen eli ei napaa lainkaan, mieskin ihmettelee, että kokonaanko se napa meinaa hävitä tuonne sisuksiin .. Ruokahalu hieman parantunut, ja kalaruokia tekee mieli oikeastaan koko ajan .. Nyt telkkua tuijottamaan t. emmi rv-27+3

Hurjia joulutarinoita yhdellä jos toisellakin.



Me vietettiin aattoa ihan kotosalla, ja kyllä pukki oli taas meitä muistanut.

Joulupäivänä käytiin sit anopilla syömässä, ja sieltä sit ajeltiin muutamaksi päiväksi mökille. Tänään tultiin sit takas kotiin, ja pyykkivuorta oon nyt yrittäny vähän saada pienennettyä, vaan tuntuu toivottamalle. No onneks on tää ja ens viikko on lomaa, ehkä ne pyykit loman aikana saa vähän vähenemään.



Masussa ei ihmeitä, pikkanen siellä kovasti mönkii, ja autossa kotimatkalla tuli muutama kipakka supistuskin, mut en jaksa niistä huolestua, kun ei ne tähänkään asti oo mitään saaneet aikaiseksi. Perjantaina olis mullakin aika naistenklinikalle, verenpainekontrolliin, ja kovasti oon pohtinu pitäisikö sitä pyytää jo sairaslomaa. Voinnissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, töissä vaan tuntuu ettei jaksa eikä saa mitään aikaiseksi, on kuin olisi jostain hidastetusta filmistä meikäläisen touhut.



No koittakaahan nyt jaksella kaikki :)



t Petriina 29+2

Minäkin ajattelin pinoutua muutaman päivän hiljaiselon jälkeen. Tosin eilen kävin lueskelemassa muiden jouluiset kuulumiset, mutten jaksanut kirjoitella mitään... Olin niin rättiväsynyt matkan jälkeen, et kaaduin yhdeksältä jo sänkyyn!! :)



Aattona lähdimme Keski-Suomeen. (Eikä sitä lunta satanut vaikka säätiedotus niin vähän lupaili) Kävimme serkkuni synttäreillä ja söimme kevyemmän joululounaan siellä. Kyllä kinkku ja riisipuuro maistuikin niiiin hyvälle pitkästä aikaa!! Tai no riisipuuoa söimme kylläkin muutaman kerran kotona, mut kuiteskin... :) Sieltä ajelimme sitten iltapäivällä isovanhemmilleni. Sielä oli niin rauhallinen tunnelma. Siinä sitten illansuussa saunottiin ja söimme maailman parhaita jouluruokia!! Kyllä se mummon kasvattama kinkku olikin hyvää, jälleen kerran! :)(Tänä vuonna olinkin viisas enkä syönyt kertaakaan itseäni ähkyksi!! Se oli todella fiksu teko... En syönyt edes herkkuja mielettömiä määriä; vain muutaman joulutortun ja konvehdin. Jotenkin tuntuu et vatsalaukku on pienentynyt puolella. Hyvä niin! )

Pukki kävi myös tuomassa lahjat. Poika ei vielä ymmärrä yhtään mitään pukeista ja lahjoista... Katseli vaan silmät ymmyrkäisinä mielttömän suurta lahjamäärää!! Lahjoja tuli niiiin paljon, vaikkemme itse ostanut kuin muutaman lahjan. Minäkin olin ollut kiltti; sain hartaasti toivoman mankelin mieheltäni (itse asias olin aika varma lahjasta, kun minua kiellettiin menemästä autotalliin) ja sitten suurena yllätyksenä sain vielä kosmetologille lahjakortin. Ajattelin mennä jalka- ja kasvohoitoon sitten vasta synnytyksen jälkeen. Silloin kaipaan varmaankin sen tasoista rentoutumista... Kyllä minulla on sitten ihana mies!! :)

Joulupäivänä sitten äitini kaikki sisarukset perheineen tuli isovanhemmilleni syömään! Kyllä oli niin kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia... :)

Eilen sitten kotiuduimme iltapäivällä ja loppuilta menikin sitten olla möllöttäessä! Oli niin väsynyt olo ja liitokset niin turkasen kipeät lattialla nukkumisestas.



Nyt on sitten joulu ohitse. Kylläpäs menikin aika nopeasti! Mulle ei kylläkään tullut yhtään jouluinen fiilis, kun lunta ei ollut kuin n. 1 cm verran... Jouluruokia ei tullut syötyä yhtään liikaa ja voisin syödä kinkkua vieläkin, jos sitä vaan olisi. Mummo laittoi matkaan pienen rasian vielä porkkanalaatikkoa, hän kun tietää et se on mun suuuurinta herkkua. Sitä ajattelin syödä huomenna. Mutta kyllähän tuo ihan arkinenkin ruoka alkaa maistua jo niin hyvälle. Olimme tänään vierailulla isäni perheen luona niiden vuokraamalla mökillä ja siellä oli keitettyjä pottuja ja jauhelihakastiketta. Nam!!



Ennen mökille menoa kävin pikaisesti alennusmyynneillä!! Pojalle löysin muutaman paidan ja itselleni takin (ihanaa kun on takki joka ei ole kuuma eikä ahdista). Ainut takkin mikä mahtuu hyvin kiinni on untuvatakki ja se on vähän liian turhan kuuma näille plussakeleille... Lisäksi ostin BabyBelt- tukivyön. Ajattelin jos se edes vähän helpottaisi liitoskipuja. Lisäksi vatsalihakseni ei todellakaan kerennyt palautumaan edellisestä raskaudesta, niin mahanikin painaa ja samalla käy vähän alaselkään!! Sitä vyötä voi pitää ja siis kannattaa pitää koko ajan... Tosin nyt yösi otin sen pois, kun tuntui vähän et ahdistaa. Tänään ei ole sitten ollut minkäänlaista kipuilua tai kolotusta missään. Eli siitä on näköjään hyötyä... :) Suosittelen!!!



Masu-mamma: Harmi et sait niin huonoa ja välinpitämätöntä palvelua ja vielä joulun kunniaksi. Mä olisin kyllä näyttänyt närhen värkit sille lekurille!!! Toivottavasti se sun käsikipuilu ei uusiudu. On varmaan niin inhottavaa, että...



K@tju: Harmi et tuollaista kävi hauvvelin kanssa. Kaikkea sitä voikin tapahtua jouluna!! Kyllä varmasti säikäytti?! Mieheni koiralta meni viime vuonna jalat alta useamman kerran ja se pelästytti... Tosin koira oli jo niin vanhakin ja sitten se jouduttiinkin lopettamaan, kun ei enää itse pissalle kyennyt. Tosin teillä se on ihan eri juttu, kun koira ei ole niin vanhakaan. Ajattelin vaan kertoa, et tiedän et se säikäyttää... :)



Emmi: Mulla on ihan sama juttu et maha painaa, ahdistaa ja kävelykin tekee tiukkaa... Tänään tosin tukivyön kansa kaikki edellä mainitut vaivat helpottivat sen tukivyön ansiosta... Tuo verenvuoto oli mullakin ihan yleistä esikkoa odottaessa. Sitä tuli aina vähän varsinkin aktiivisen makuuhuone-elämän jälkeen... :) Ei ole mitään vaarallista, jos ei mielttömästi ala vuotamaan...



Mutta nyt ajattelin sammuttaa koneen ja kääntää kylkeä!! Kauniita unia kaikille... :)



Huomenna arki koittaa, kun mieskin palailee taas töihin. Mälsää!!

Hanna

Se on sitten torstai ja koko päivä toivoa täynnä. ;)



Meillä on sitä aikaa mammapolille. Taas maksulappua kouraan (höh), mut ehkä sieltä niitä vastauksiakin saa. Päätettiin ottaa eskarilainen mukaan, kun on ainoana tässä kotosalla ja kovasti neiti sitä odottaa, että pääsee veikkaa kurkkimaan. Enemmän innoissaan on tästä tapahtumasta mitä jouluna oli lahjakasasta! :) Kyllä siis on meidän Hermannilla hyvät oltavat, kun ootetaan koko perheen voimin.



Poju oli eilen niin vaisuna koko päivän, että mä olin huolesta sykkyrällä täällä ja välillä piti masua töniä. Kysyinkin sit vielä mieheltä, että jos mä näin muutaman kerran tönäsen tohon masun kylkeen niin kun sieltä kerran tönäistään takasin niin onhan se Hermanni eikä niinkö kohtu, joka toimii vähän niinkö kaiku, että vastaa..? Mies nauroi, silitti mun hiuksia ja sanoi rauhottavalla äänellä, että Rakas, on se meidän Hermanni. Jotenkin tuo tuntu paremmalta, kun sen sanoi joku muu. :) Illalla alkoi sitten hurja moukarointi ja mä vaan tyytyväisenä kestin kaiken kivun ja hymyilin ajatellen, että Nyt ei parane valittaa..



Just jäin pohtimaan, että missäs tuo kuopus mahtaa olla. Eilen tähän aikaan juoksi veskiin ja siihen heräsin. Tänään nousin, kun kello oli jo mukamas niin kamalan paljon (ei siis tippaakaan huvittanut vielä nousta) ja neitiä ei näy missään, vaikka tässä oon jo kolistellut keittiössäkin. Yleensä kun on niin pirteänä huutelemassa huomenia, vaikka muilla vielä silmät ihan ristissä. :D Noh, nukkukoot, kun loma on!



Enpä tässä nyt sitten viitsi millään koko päivää tarinoida. Paitsi niin.. TAPPI: Pakkauksen peitto on 74x117. Tyynyä ei ollut, mutta mä ostin itse peiton ja tyynyn (sellai vauvakoko-pakkaus) ja se tyyny on kokoa 25x45 (ja pari senttiä korkea). Että koita noilla nyt sitten tehdä. :)



Papu ja Herppu 28+6

joulu tuli ja meni... samoin on mennyt monta viikkoa siitä, kun olen täällä käynyt viimeksi. töissä on ollut kiirettä ja iltaisin en ole koneella jaksanut olla. en siis ole laisinkaan tietoinen mitä kaikille kuuluu. olen pahoillani siitä...



töissä on siis kiire, ja se stressaa. kollega on sairaslomalla. ja se totisesti tuntuu meikäläisen päivissä. saa nähdä minkä aikaa vielä jaksan.



jaksamiseen vaikuttaa erityisesti se, että yöunet alkavat olla tosi surkeita. nukahdan kyllä ihan hyvin, mutta joka yö herään aivan turhan aikaisin. tänään heräsin 4.15. se on nykyään aika tavallinen aika. saa nähdä missä vaiheessa väsymys pahasti iskee..



tänään on kuitenkin töiden jälkeen tarkoitus mennä elokuviin. ja jos vaikka jotain pientä tälle vaaville alennusmyynistä hakisi. jos siis jaksaa. se leffa on nyt kuitenkin pääasia.



ja viime neuvolassa muuten vahvistetiin se, että meille on tulossa poika. se kyllä jännittää. pienten poikien maailma on ihan vieras. mutta nyt päästään siis siihenkin tutustumaan...



oikein hyvää loppuvuotta kaikille!



ruusunpiikki rv 30+2

Tänään kuopus herättikin taas niin aikaisin, että ollaan ehditty jo painua takaisin pikku aamutirsoille ja nyt juuri uudelleen heräiltiin sitten! Taitaa nyt päiväunet jäädä väliin tai siirtya ainakin tuonne iltapäivään..



Tappi: Meillä ei ole ollut tyynyä vauvalla koskaan käytössä, en tiedä mikä on oikea " ohje" tässä mutta sitten kun vauva on sen ikäinen että osaa nostaa päätään hyvin ja liikkua niin on laitettu se ensityyny joka on tosi mini ja littana.. Nuo peiton ja tyynyn mitat tuossa tulikin papulta..

Mutta siis tyynyliinaa ollaan käytetty siinä pään alla jo vauvalla, että voithan niitä tehdä valmiiksi vaikka ette sitä tyynyä ihan alkuun tarvitsisikaan.



(.) Tuo navan malli on tosiaan joo mullakin aikas hauska, pullistunut ja niin..venynytkin varmasti jos vaikka mihin suuntaan :) liekö koskaan enää palautuu normiin. Ja nuo raskausarvet tuossa masussa näyttää sen kun vaan lisääntyvän vaikka niitä onkin jo noin miljoona niin silti joka aamu näyttää että niitähän on tullut ainakin sata aina yön aikaan lisää ja jotenkin tuntuu ettei tuosta masusta jää jäljelle muuta kuin noi arvet :( Mä inhoon niitä! Ei mua haittaa nuo navan alla olevat ja tuolla alamasulla ja sivuilla mut noi mitkä nousee tuosta navan päältä niin..ei kivat ollenkaan!



Sinna 29+6

Minä tosiaan lomailen lasten kanssa edelleen, mies on töissä. Jotain puuhaa pitäisi keksiä ajankuluksi. Kävelylle tekisi mieli ja lapsetkin tykkäisi mutta tapaninpäivän tunnin kävely sai aikaan aikamoiset tuskat liitoksissa illalla. Joten jätän liikkumisen pieneen käpyttelyyn... kurjaa. Onneksi mies lenkkeilyttää koirat. Miten siitä synnytyksestä selviää kun kunto rapistuu kevääseen :(



Tein pari hankintaa vauvaa varten. Ostin sellaisen lämpöpussin joka laitetaan turvakaukaloon ja myöhemmin sitä voi käyttää rattaissakin. Olen sitä miettinyt ja kun olen vain positiivista kuullut niin hankin vihdoin sen itselle. Helpottaa lähtemistä kun vauvan voi sisävaatteissa tyrkätä kaukaloon ja pussi lämmittää :) Eikä hintakaan ollut paha 31,90 ¿. Ostin fleeceä olevan, untuvapussi on kevätvauvalle turhan paksu.

Toinen hankinta oli villapuku, ihan pieni. Siltä varalta, että on vielä kylmää. Minulla on mummin esikoiselle kutomat housut+paita mutta halusin kokopuvun ja sellaisen nyt sain.



Tässä ihmetellään ja koitetaan keksiä puuhaa välipäiviksi, hyviä ideoista pääkaupunkiseudulle puuhasteluun?



Zeldatar 29+5

Esikoinen on taas jo päiviksillä ja voin taas vähän aikaa istua koneella... Tai no, olisihan sitä muutakin hommaa (pyykin pesua, järjestelyä jne), mut jos nyt kuitenkin kirjoittelisin ekana.



Yö oli aika levoton. Poika heräsi kahdelta syömään, ihan outoon aikaan. Hänelle ei oikein maistunut eilen ruoka ja söikin vain yhden lämpimän aterian, joten rassukka heräsi varmaankin kiljuvaan nälkään. Mies oli kuitenkin kiltti ja syötti pojan. Minun kuitenkin piti samaan aikaan nousta ja käydä vessassa... :( Sitten heräsinkin neljältä ja en meinannut saada enää unta. Loppuyö olikin sitten pyörimistä! En löytänyt sopivaa asentoa ja taistelin liitoskipujen kanssa. Olisi sittenkin pitänyt pitää yölläkin sitä tukivyötä!! No ensi yönä sitten pidän sitä aivan varmasti... Virheistä oppii! :)



Ajattelin lähteä kävelylle pojan päiviksien jälkeen. Siellä on niin ihana ilma. Aurinko paistaa ja on pakkasta! Toivottavasti siellä ei ole kamalan liukasta! Kaupassa pitäisi käydä samalla reissulla, kun kylmiössä on vain valo... Emme eilen käyneet kaupassa, kun olimme siellä mökillä ja saimme siellä syödä itsemme taas ähkyyn! Heh!!



Tappert: Tulin kertomaan sulle niitä mittoja, mut Papu olikin ollut sukkela ja ehti ensin!! Mä ostin esikolle muutaman pussilakanan ihan kaupasta ja osan löysin kirpperilta. Olin niin laiska, etten jaksanut enää rueta niitä ompelemaan... Ne lakanat olivat kooltaan 75x120 ja oikein passeleita!! Tyynykin hankin silloin ennen pojan syntymää, mutta otin sen käyttöön vasta pari kuukautta sitten. Se on sellainen littana vauvojen ensityynyt. Kokoja en nyt valitettavasti muista (toisen siis ostin Lastentarvikkeesta ja toinen on minun vanha). Hinnaltaan se tyyny on noin kuutisen euroa...

Oletkos muuten ajatellut hankkia petauspatjan?? Mä en ajatellut sitä ostaa, mutta jokin takoi sitten järkeä mun päähän ja ostin sen!! Hyvä niin, sillä meillä oli esikon synytmän jälkeen vaikeuksia löytää pojalle sopivaa vaippaa ja hän oli aina herätessään pissistä märkä... Toinen ns. yökastelu vaihe oli n. 7 kuukauden iässä, kun hän nukkui aina kyljellään ja pissi tuli aina vaipan sivusta läpi. Sille ei mahatnut mitään, vaikka kokeilin montaa eri merkkiä! Loppujen lopuksi käytin hänellä vähän aikaa tavallista vaippaa ja housuvaippaa päällekkäin... :) Tämä oli siis ainut keino. Pojilla tämä taitaa olla yleisempää kuin tytöillä, poikien pissi kun saattaa suihkuta ihan minne vaan... :) No olisin ollut pulassa ilman petauspatjaa!! Helpompihan se tietenkin on pestä se petari, kuin patja. Lisäksi meidän patja on laadukas (ei mikään superlonipatja) ja se olis ollut jo pilalla ajat sitten...



Ruusunpiikki: Minä olin koko raskauden ajan aivan varma, et poikahan sieltä syntyy ja niin teki. Aluksi olin aivan pihalla, kun olin vaan hoitanut pieniä tyttövauvoja. Olen kuitenkin itse ollut pikku tyttönä aika poikamainen, joten olen huomannut et poikien kanssa onkin aika helppoa olla... Nyt en osaisi kuvitellakaan, et esikoinen olisi tyttö. Lisäksi olen kuullut että pojat ovat paljon tyytyväisempiä vauvoina kuin tytöt!! Nooh, en kylläkään tiedä pitääkö tämä alkuunkaan paikkaansa. Taitaa vaan olla sanonta!! =) Mutta meidän esikoinen on kyllä todella kiltti ja super tyytyväinen. Tilauksessa olisi siis toinen samanlaiset luonteenpiirteet omaava... :)

Kyllä se siitä sitten rupeaa luoonistumaan, sen alkukankeuden ja kömpelyyden jälkeen. Älä huoli!! heh...



Nyt varmaan pitäisi kaivella tuota kaappia ja etsiä jotakin syötävää... Pitää varmaan keittää puuroa, muttei sekään hyvää ole kun ei ole maitoa!!



Hanna rv 28+3 (Edes joskus minäkin olen perillä viikostani...)