Kuinka herkästi sairaslomalle??

ilman mitään ongelmia. Eikä sitä itse päätetä, että jäädään sairaslomalle... itse tein seisomatyötä, asiakaspalvelussa myös kuorman purkuja. kyllä täällä kotona ehtii tympääntyä moneen kertaan. että syntyis jo.

möhköläinen:

Olen suunnitellut, että jos kaikki menee hyvin, eikä tarvii aiemmin jäädä niin jäisin pois viikkoa ennen.

Hei, minä jäin jo vkon 23 alusta sairaslomalle supistelujen takia. Jokaisen kohdalla tilanne katsotaan tapauskohtaisesti, onko oireita, millainen työ, äidin vointi ja jaksaminen.. Minulla raskas työ, jossa joudun nostelemaan ja olemaan jaloillani lähes koko työvuoron, joten supistelujen takia lääkäri ei uskaltanut enää töihin laittaa. Eipä olisi ollut hinku enää mennäkään, yöt tahtovat mennä välillä harakoille, uni hyvin pätkikkäistä.



-Eikka ja nöpönenä 22+5-

Esikoisen odotusaikana olo sen kuin parani loppua kohden, joten olin ihan äitiysloman alkuun asti töissä ja vielä paljon paremmassa kunnossa kuin esim. alkuraskaudessa, jolloin loma olisi ollut kyllä välillä tarpeen. Äitiyslomalla olin tosi hyvässä kunnossa ihan synnytykseen saakka.



Nyt mennään toista raskautta rv 23+5 ja olo on menossa parempaan päin koko ajan. Äitiyslomalle olisin jäämässä maaliskuun alussa, mutta pitää tietty katsoa tilanteen mukaan. Jos ei mitään kummempia tule, niin loppuun asti oon töissä. Toisaalta, jos vaivoja alkaa ilmetä, jään ihan mieluusti myös kotiin. Työmotivaatio on kyllä kadonnut jo positiivisen raskaustestin ja ekojen pahoinvoinnin hyökyjen myötä :o) Vai olikos se jo edellisen raskauden aikana... ;o)



A.A.

vaan pahalta näyttää ettei pysty.

Maatalouslomittajana olen ja kyykkiminen tuottaa tuskaa - lehmän alle ei enää taivu, kantaminen ja työntäminen ja kaikki muu kurottelu jne aiheuttaa suppareita..jotka jatkuvat vielä seuraavan yönkin iltanavetan jälkeen.

Mielelläni olisin töissä pidempäänkin, ehdin takuulla tulla hulluksi pitkän sairasloman ja äitiysloman aikana, mutta minkäs teet.



Tappert ja Puksu 28+2

Voin koko ajan mainiosti, tein liikunnallista työtä vielä kolme-neljä viikkoa ennen synnytystä. Tietenkään askel ei kovin kevyt enää siinä vaiheessa ollut ja varovasti piti ottaa. Ei tullut mieleenkään jäädä " lomalle" ennen äitiysloman virallista alkua.



Nyt toinen odotus menossa, mutta päivä kerrallaan mennään. Yksi keskenmeno on takana, mutta silti elän normaalia elämää tulevia etukäteen murehtimatta.



Tosiaan siis tällaiset sairasloma-asiathan punnitaan lääkärin kanssa tapauskohtaisesti.

Heips!



Mulla varmasti raskaampi työ kuin monilla teistä. Navetallinen lehmäsiä ja vasikoita. Eli työ sen mukaan. Ensikko syntyi vuonna 2005. Ja samana päivänä kun lähdin synnyttämään olin vielä tekemässä töitä navetalla. Niitä kevyempiä, mutta kuitenkin. Eli vois sanoa että loppuun asti tehtiin töitä.

Raskaus meni ihan hyvin. Ja synnytys varmaan sen vuoksi kohtuu helppo, että kunto oli töiden ansiosta pysynyt hyvänä.



Nyt tulossa pikkukakkonen rv 12+5 ja just nt-ultrassa lääkäri totesi, että paremmin ei vois asiat olla, että kaikki jutut on kunnossa, ja kroppa tottunut työhön mitä teen eli ei mitään estettä töiden tekemiselle.

Äitiysloma nimittäin pitää aloittaa viimeistään 30pv ennen laskettua aikaa. Se, onko ennen äitiysloman alkamista tarpeen jäädä pois, on hyvin yksilöllistä, eikä syynä ole välttämättä vain sairaus tai hankala oireilu. Toiset siirtyvät erityisäitiyspäivärahalle heti raskaudesta kuultuaan, esim. tarjoilijat, joille ei voida tarjota savutonta työympäristöä (siis vaikka olisivat itse tupakoitsijoita, eikö olekin vinoutunutta). Kaipa tämäkin on ensisijaisesti asennekysymys, ei ainoastaan lääketieteellisesti perusteltu juttu.



kirsi-mama rv32

Vaikka tuossa kirjoitin, että aion olla töissä äitiysloman alkuun asti, oon varma, Tappert ja muut samassa tilanteessa olevat, että et ehdi sairas/äitiyslomalla ikävystymään. Kotona oleminen on oikeastaan ihan kivaa varsinkin jos ei ole määrättynä mihinkään vuodelepoon :o) Tekemistä löytyy yllättävästi ja kevättä kohti mennään, joten sitenkin on kiva ulkoilla ja muuta. Itselläni on konttorityö, jossa kyllä pärjää äitiysloman alkuun saakka, jos ei mitään muuta terveydellistä ongelmaa tule, mutta leppoisin mielin jään myös koska vaan pois, jos tilanne sitä vaatii. Esikoista odottaessa äitiysloman alussa hirvitti, että miten tässä keksii tekemistä vauvan syntymään asti, mutta se aika meni oikeasti kuin siivillä. Sitten on tietty hankalampaa, jos on esim. selkä- tai muita kipuja, jotka vaivaa myös silloin kun on levossa.



A.A. rv 23+6

Ei pidä yleistää!



Toki aion olla töissä äitiysloman alkuun asti, jos ei tule mitään erityisiä ongelmia. Ehkä Möhköläisen tapauksessa olisi kannattanut kannattanut aloittaa äitiysloma aikaisin, jos mikään tietty terveysongelma ei estä työntekoa. Tämä taitaa kyllä olla jo jälkiviisautta.

Ompas tämä aihe puhututtanut... Minulla ehkä siinä mielessä eri tilanne, että saan päivittäin kuulla työkavereilta, että etkö jo jäisi sairaslomalle.. Työ on vaarallista, potilaat aggressiivisia. Siirto muualle ei ole mahdollinen. Sijainen olisi turvallisempi työkaveri kuin raskaana oleva kömpelö ja hidas pallero. En voi osallistua enää kaikkiin työtehtäviin. Viime raskaudessa tilanne oli vielä hankalampi ja jäin kuukautta ennen pois. En tietenkään halua jäädä 50 päivää ennen äitiyslomalle, sehän on loppupäästä pois.

Tavallaan haluan terveydellisen syyn jäädä sairaslomalle, kun tilanne on kuitenkin juuri ja juuri siedettävä. Supistelut lisääntyneet kyllä jo ja stressikin on melkoinen, mutta sinnittelen.

Tämä ei tosiaan ole niin yksiselitteinen juttu, kun moni ajattelee. Jos työ on fyysistä, voihan aina levätä. Mutta jos aggressiivinen potilas hyökkää kimppuun, ei voi sanoa, että odotas vähän kun muut tulee apuun. Tai no voi sanoa, mutta hyötyä siitä ei ole.

Minulla on korkea työmoraali ja sairaslomalle jääminen on aina viimeinen vaihtoehto. Nytkään en haluaisi jäädä pois kun omasta terveydellisestä syystä ja puntaroin sitä että milloin kuntoni " sallii" sairasloman.

Täällä jäätiin sairauslomalle viikolla 30 supistusten takia. Työ ei ole mitenkään raskasta, ihan toimistotyötä, mutta maha ei näytä kestävän pitkiä työmatkoja. En olisi ikinä uskonut, että joudun jäämään sairauslomalle, mutta kai tää on pakko, kun lääkäri niin sanoo.

rv 30 paikkeilla olen jäänyt molemmissa edellisissä sairaslomalle. Esikoista odottaessa jäin sairaslomalle 32+2 kun ei ollut enää kohdunkaulaa ja kohdunsuu 1cm auki :) Eli aikas pitkälle sai edetä kivuttomilla supistuksilla ennenkuin lääkäri totesi olevan mahdotonta työskennellä enää (istumatyö, 1h suuntaansa autolla töihin). Kakkosen aikana jäin sairaslomalle 31+2 kun en terkkarin tutkimuspöydältä päässyt enää ylös (tarvittiin toinen terkka apuun nostamaan)-> paha iskias vei sitten lopulta peräti jalat alta kokonaan.



Nyt kolmannen kohdalla hoitelenkin kotona lapsia ja olen tehnyt vain satunnaisia keikkioja oman voinnin mukaan (tyyliin 1-2krt/kk pari tuntia kerrallaan). Tavoitteena olisi säilyä kävelykuntoisena loppuun asti kun on 2 lasta ennestään kotona (1,5v ja 3,5v).

jään aikaistetulle äitiysvapaalle 42 pvää ennen laskettua aikaa juuri sen takia, että ennakoin vointiani. Eihän sitä niin voi taktikoida, että hakee saikkua alkuun jottei olisi lopusta pois?! Minusta kuulostaa vähän asiattomalle. Lopusta voi sitten vaikka olla muutaman päivän palkattomalla vapaalla jos on niin tarkkaa. Sairaslomaa haen, jos olo on sellainen ettei esim. työmatkat onnistu (pitäisi kävellä osa matkasta kun julkiset eivät kulje), työssä tulee kipuja tai alkaa supistella " oikeasti" . Harjoitussupisteluthan (lue: kovettelut ym kivuton aktiviteetti) kuuluvat normaaliin raskauteen eikä niiden vuoksi pois tarvi jäädä. Minusta ei myöskään riitä syyksi se, että työmotivaatio on laskenut. Haloo...

Mä olin sairaslomalla alkaen rv 17 lähihoitajan työstä ja siihen asti kun äippäloma alkoi. Selkä ei kestänyt, vatsaan sattui ja vertakin tuli. En ollut valmis ottamaan mitään riskiä vauvan suhteen joten pyysin neuvolasta sairaslomaa. Aika monta kertaa hain sitä myös yksityiseltä koska neuvolalääkäri ei suostunut kirjoittamaan vaikka olin jo siinä kunnossa etten selvinnyt omin avuin bussipysäkille(rv24).

...piti lisätä se että kotona oli ihanaa. Ei tarvinnut tehdä mitään vaan sai 100% keskittyä vauvaan ja uusien asioiden opiskeluun.



Täytyy myöntää, että välissä oli jaksoja jolloin olisin pystynyt olemaan päivän tai pari töissä. Vaan kun tätä ei koskaan etukäteen tiennyt vaan vasta aamulla oli asia helpompi hoitaa näin jo siksikin ettei siitä tullut työpaikalle ongelmia. Irtisanoinkin itseni lopulta ettei niiden tarvinnut odottaa milloin tulen takaisin.