MAALISmasujen LA-SU

Tere vaan kaikille. :) Tai ainakin sulle, Tappi.. ;) Mites sait nyt sen sun pasteijaongelman ratkaistua? Mua huvitti taas kovin noi sun jutut ja miehellekin sanoin, että ei kyllä mene jollain rouvalla kaikki ihan putkeen aina.

Kovasti ilahtunut olen siitä, että päätit olla menemättä töihin. Täällä niin moni on sydän syrjällään varmasti lukenut noita sun koettuja kauhunhetkiä, joten elä aiheuta meille enää päänvaivaa niillä, jookosta? :D



Meillä on ollut hurja hiustenleikkuupäivä. :) Jostain kumman syystä minä olen se ainoa, jolla on vieläkin peikkotukka.. Kukahan sen hoitais pois..? Kaikilta kolmelta lapselta lähti sitten lähes 10cm per pää. Hyvä niin. Kasvaapahan taas vähän nätimmiksi ja ei ole niin vaikea hoitaa. Keskimmäisen kanssa on se hiustenharjaaminen ollut suuri ongelma, kun itse ei tahdo saada niitä ja ois hyvä kuitenkin saada. Minä leikkelin esikoiselta ja kuopukselta pois, kun halusivat ja sitten tuleekin jo keskimmäinen ja pyytää, että josko voisin leikata. Niinpä sitten leikkasin. Ette usko miten on iloinen lapsi. On harjannut hiuksiaan pitkin päivää ja hokenut, että Ihanaa, kun ei ole enää sellai kamala takkupeikko! :) Pienestä ne lapsetkin ilostuu. Isän kanssa ollaan tässä hymyilty, kun on nyt niin nättejä lapsia, että. :)



Kaiken lisäksi keskimmäinen tosiaan täyttää vuosia juuri ja saatiin sitten superhieno synttärikampauskin. Tänään kävi vieraita ja huomenna tulee lisää. :) Täytekakunkin tein oikein omatekoiseta omenasoseesta ja kermavaahdosta ja sitä meni niin, että täytyy pohtia illalla, joutuuko sitä vielä huomiseksi toisen kakun laittamaan.



Masussa käy kova mylläys taasen. Täällä on siis myös yksi kävelyvaikeuksia omaava. Kyllä mä pystyn kävelemään suht hyvin, mutta jos liian lujaa menee niin häpyluu huutaa tuskaa. Että hitaasti, mutta varmasti. ;)

Meidän Herppu se on sitten jo siellä syntymisvalmiuksissa. Siitä se häpyluukipu johtuukin kuulemma. Herra makaa pää tukevasti kiinni synnytyskanavassa. Tätä oon tässä pari päivää pohtinut ja edelleenkin jaksaa ihmetyttää, että miten se voi mahdollista olla. Nyt sitten koitan niitä supistuksia vältellä, mutta niitähän tulee levossakin niin ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, kun kestää. Kaikkia vippaskonsteja on kohta koitettu. Ei tässä nyt hätää siis ole, mut se 7vkoa pitäis poitsun sisällä pysyä vielä.



Muuten kyllä on ollut oikein virkeä jakso taasen. Siis kaikenlainen joulupuuhastelu on aivan ihanaa ja mä oon tässä miettinyt, että voisko sitä joulua vähän aikaistaa, kun en millään malttais oottaa sinne saakka. :D Nyt on sellai jouluolo. Mitäs sit, jos se ens viikon aikana katoaa johonkin..? Sit mä oon ihan persiiseen ammuttu koko sen muiden riemusta hersyvän ajan..



Mutta palstatilaa muillekin, josko joku tänne eksyy. :)



Papu ja Hermanni 27+1



Ps. Tappi.. sulla viikkoja vasta 27 eikä millään 28.. Kun oot mua ollu aina sen viitisen päivää edellä.. ;)

Eilinen..



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9088600&p=2&tmode=1&smode…

älä kuule PAPU yhtään alota :) tungin ne saamarin pasteijat lautasilla pusseihin ja jääkaappiin, jos eivät säily niin eihän vieraille tarvi kertoa että niitä edes oli :) Vaan luulis noitten nyt säilyvän. Äsken yhden maistoin ja hengissä olen, ainakin toistaiseks. Äsken just leivoin sen maustekakun mikä piti eilen leipoa, ja kohta pitäs varmaan paistaa torttuja ja täyttää kakku valmiiks..ja imuroida (hyi, sen jätän miehelle).

Aion saada sairaslomani keinolla millä hyvänsä (no, sydäriä en osaa näytellä eikä pyörtyilykään ole viisasta joten..selittämällä). Jos sitä ei heru niin marssin sitten hakemaan ens alkuun päivän palkatonta vapaata ja hankin yksityiseltä lomani.



(.) oma napa kiva napa, Puksu potkii napakasti suoraan eteenpäin. Miten ihmeessä te tiedätte mitenpäin se vekara siellä on?? Täällä tuntuu potkuja ensin ihan ylävatsalla muutama, sitten yhtäkkiä potkastaankin jo alavatsaa tai kohdun suuta..miten se noin helpolla muka kääntyilee vieläkin?

Tänään käpyttelin koirien kanssa (tai no, koiran..ajuri paineli omia polkujaan) metsällä. Reilu 5 tuntia oltiin yhteensä, joskin mä lojuin osan aikaa mökillä lukemassa kirjaa..käytiin kuitenkin pikkupiskin kanssa muutama reilun km:n lenkki peltoja pitkin, eikä vielä ainakaan sattunu :)



Mietin tossa päivänä x, että tuleekohan Puksulla varpaat kipeeks kun se potkii..kun ajattelee, että jos itse potkis ihan vaikka vaahtokumipatjaakin joka joustaa reilusti, niin tulishan siinä varpaat helliks kun muutaman pvän potkis.....ai miten niin mulla on hulluja ajatuksia - lomalla on aikaa ajatella :)



Juuh, nyt täytyy mennä järjestelemään jääkaappiin kakun mentävä tila, ja pitää täyttää se kakku mehustumaan..koristelen sitten vasta huomenissa.



Tappert ja Puksu 27+6 oisko nyt lähempänä totuutta :)

No niin, nyt on sitten leivottu piparit ja torttuja. Tuskin riittävät aattoon mutta onpahan edes tuoksua saatua aikaiseksi :) Esikoinen meni eilen yökylään ja tässä odottelen kotiin saunomaan. Nuorimmainen on innoissaan uudesta palapelistään, iskän kanssa tuolla puuhailevat.



Minullakin on joku ihme pesänrakennusvietti, nyt jo!! Oon sisustellut, kuunannut lattialistoja myöten huushollia ja leiponut. Vauvallekin on jo tärkeimmät valmiina. Ihme juttuja nämä pakkopuuhailut.



Masussa käy kova meno, edelleen vauva on tiukasti jalat tulosuuntaan, hän siis istuu ja potkii todella inhasti virtsarakkoon. Yläkroppa on niin ikävästi pallean kohdalla, että välillä tuntuu ettei saa henkeä vedettyä. Kunpa se nyt tajuaisi kääntyä ajoissa. Olen kuunnellut kauhujuttuja käännösyrityksistä joten siihen en suostu. Toivotaan, että viikot tekee tehtävänsä.

Kovasti minullakin supistelee kaiken puuhastelun lomassa. Todella napakasti ne jo tuntuu vaikkakaan ei sillä tavalla kipeitä että tässä synnytettäisi.



Ajattelin vielä tänään kipaista kauppaan hakemaan miehelle joulupaketin, nyt kun vihdoin keksin mitä ostan. Sen kännykkä vetelee aivan viimeisiään joten jospa ostaisin uuden tilalle. Nyt on osaisi ostaa oikeanlaisen...hmmm.



Pitänee joutua, ihanan rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille.



Zeldatar 28+0 *poks*

Aamulla pesin uunin ja sitten lähdettiin kaupungille, nyt on enää kaksi lahjaa ostamatta, onneksi tiedän mitä ostan, sen jälkeen ollaan käyty kahdilla synttäreillä ja nyt mä olen aivan rättiväsynyt!

Tänään on supistellut paljon, taisi olla kaupunkireissu liian raskas...

Eilen illalla tiitiäinen keksi kääntyä poikittain, tuntuipa hassulle kun mahaa tönittiin molempiin suuntiin yhtä aikaa:). Nyt siellä massussa sitten taas istutaan, tajuais nyt kääntyä raivotarjontaan, kun vielä hyvin mahtuu. Toisaalta on hyvä ettei vielä raivaa reittiä päällään, esikoinen kun oli jo aikaisilla viikoilla pää syvällä lantiossa.

Ajatus ei kulje, joten taidan lähteä nukkumaan...



möhkis ja tiitiäinen 26+1

Taitaa olla porukka joulun teossa kun ei porukkaa näy - no, hyvä niin..enpähän jää (toivottavasti) paljosta paitsi kun en tänään enää koneelle jouda. Ei mun pitäis tässä nytkään ehtiä olemaan, mutta jos nyt vähän vaan :)

Kun kerran tortut on jo leivottu ja kakku koristeltu..hyvällä mallilla koko kahvitus-projekti. Onneks on vaan tuttua sakkia niin ei ole niin muodollista..



(.) Puksu potkii millon mihinkin, voiko olla että alhaalla tuntuvat hentosemmat tuuppaukset onkin nyrkit? Ihme on jos muksu vielä noin vaan kääntyilee ja potkii ensin ylös ja alle minuutin päästä tuuppii jo alas?! Vai onko mulla masussa joku mutaatio-Puksu joka potkii kaikkialle just sillon kun lystää..apuuva.

Eilinen tais olla mulle vähän turhan rankka :( ei se kävely metsällä sillon pahalta tuntunu, eikä kevyt siivoilu ja leipominen illalla. Olin kyllä koko pvän jalkeilla..kuitenkin yöllä supisteli jonkin verran, oikeestaan alko jo illalla..ja tuntuu että kohtu on taas arempi kun ihan luppopäivinä :( Outoa että alamasu voi olla kovettuneena jopa 15 min, ellei enemminkin, ja siihen päälle tulee sitten niitä supisteluja. Luulin että alavatsa kovettuu vaan sen supparin ajaksi. höh.



Noh, eipä tässä sen kummempia..toivottavasti kaikilla on kaikki hyvin kun on niin hiljasta.

Mä lähden nyt tyhjentämää naulakosta turhat pois että vieraiden kamppeetkin mahtuu.



Tappert ja Puksu 28+0 *POKS nyt luulis olevan jo tuon aika :)

Niin se on jo sunnuntai ja viikon päästä tähän aikaan noustaan sängystä vasta ja syyään riisipuuroa ja mantelin löytänyt saa laulaa (toiv. se ei ole mein iskä.. ;) ). On myös kolmas aurinkoinen päivä putkeen ja mieleni tekisi kovasti lähteä ulos kävelylle. Taidan olla ilkeä ja raahata tuon eilen hieman känkkäränkkää muistuttaneen kuopuksen mukaani, kun muut saavat jäädä iskän siivousavuksi. :D



Tappert: Joko siellä on kauhia keittiön sottaaminen käynnissä? ;) Kyllä ne pasteijat jääkaapissa säilyy päivän jos toisenkin, että siitä nyt on turha murehtia. :) Kiva, että sä myös noin paljon ajattelet Puksun varpaita. Mut onhan siellä se vesi, joka niistä liikkeistä ehkä tekee pehmeämpiä..? :D Ja nyt sulla ois sit se 28 pokspoks.. ;) En puutu toisten asioihin, paitsi vähän..

Mut erittäin hyvää juhlapäivää toivon teille sinne. :)



Omassa masussa nukuttiinkin koko yö niin nätisti (tai ainakin mä kuvittelen niin), että aamusella minä heräsin ennen Hermannia ja yöllä ei tarvinnut kertaakaan nousta sen takia kävelemään, että herra haluaa jumpata. Nyt on sitten menossa sitäkin enemmän tuota aamutreeniä. :)



Me ollaan ryhdytty miehen kanssa ihan vanhoiks jo.. Ollaan jo useampana lauantaina katsottu kaksistaan sohvalla saksalaisia poliisisarjoja. Alan olla jo ihan haka ja arvaamaan murhaajatkin ennenkö ollaan lähelläkään loppua. Niissä näemmä suht sama kaava. Nyt musta tuleekin isona sitten sellai rikostutkija. ;) Mut voi, mä muistan miten mun vanhemmatkin istui aina aikoinaan (kun olivat jo paljon vanhempia!!) katsoen noita sarjoja. Pelottavaa samaistumista.. :D



Nyt mie lähen tot kiukuttelevaa tenavaa raahaamaan kävelylle. Nätti virkistävä päivä tulossa, kun on niin mukavasti tot lämmintäkin. Eli vähän.. Pitäkäähän palsta pystyssä!



Papu ja Hermanni 27+2

Huomenta! Eilinen meni auttaessa omia vanhempiani ja kyläillessä jne .. ja kotona oltiin vasta klo.20 illalla, ja olin aivan väsynnyt, joten ennen klo. 23 mentiin pehkuihin. Ostin piparitalon osat, ja aattelin tehdä viikolla. Ja leipoa meinaan myös viikolla, keskiviikkona olen vapaalla .. Nyt on yläselässä sellainen inha kipu, rasitus kipu, vaikken ole rasittunut ollenkaan .. Viime yönä onneksi sain nukuttua paremmin kuin hyvin, kun kolme ed. yötä on mennyt harakoille.



Mutta sitten noihin vauvan asentoihin, mistä ihmeestä te tiedätte miten päin se pikkuinen siellä on ? Ja tiedätte vieläpä senkin, että istuuko vai seisooko vauva siellä vatsassa- huh- itselläni ei ole mitään tietoa miten päin siellä ollaan .. Ja pelotelkaas vähän tietämätöntä, eli miten se vauvan käännyttämisyritys tehdään, jos ei itse käänny pää alaspäin ? Olikos se Zeldatar, ketä kirjoitti, ettei siihen meinaa suostua .. Miksi, onko vaarallista vaiko vain inhottavaa ? Meillä sellaisia sieviä potkuja tulee vain silloin kun on uniaika eli yö, muuten vaaveli rapsuttelee, kutittelee ja muljahtelee. Eilenkin mies innostui rapsuttamaan masua, ja vaavi ei tainnut tykästyä ja teki sellaisen muljahduksen ' että'



No pian on taas lähdettävä hommiin, joten kaikille mukavaa sunnuntaita ! JA ' onkos Jouhi joutunut jäämään sille sairaalareissulle ?' Todella kurjat fiilikset hänen ja vauvan puolesta, toivotaan, että kaiki kuitenkin menee hyvin !!!!!



t. emmi rv-26+0

Mutta korjataanpas asia ja tullaan nyt sitten pitämään pinoa pystyssä :)



Serkku poika tulee tänään kahvilla poikkeamaan, ihan vaan pannaria meinasin tehdä kahvin kanssa. On tuolla tietty piparia ja sellasta kaapissa...



Eilinen menikin taas touhutessa. Siivoilin vähän kaappeja ja pyykkäsin pari koneellista pyykkiä... tuo on niitä hommia mikä ei sitten koskaan tunnu loppuvan!! Meillä asuu sellaisia sottapyttyjä, että kone saa kyllä melkein joka päivä kiepua sen kerran...

Kerkesin kyllä pienet päikkärit poikien kanssa vetässä ja illalla ulkoiltiin. Ja TÄÄLLÄ SATOI ILLALLA LUNTA :) Tosin, ihan muutama hippunen vaan... mutta silti!



Tänään pitäs viel illasta ottaa ja alkaa siivoilla vaatehuonetta. Se on tuskastuttavaa puuhaa! Miten sitä saakin siihen pieneen koppiin ahdettua niin kamalasti tavaraa ?!

Samalla ajattelin pari laatikkoa pikkuisia vaatteita ottaa alas, että saan niitä kohta alkaa hypistellä:)

Ja saa taas sinne pojille pieniksi käyneitä mahtumaan tilalle.



Massussa taas temmellys päällä. Ei vissiin tykkää jos istuu pidempään. Heti alkaa hurja teutominen. Miusta tuntuu, et tää kaveri vaihtaa asentoa ja suuntaa tuolla masussa ihan urakalla. Nyt niitä potkuja satelee millo minnekkin! Mutta kai ne viel pääasiassa tulee tonne aika alas. Tuntuu illalla nukkumaan käydessä, et olis tuolla mahassa poikittain. Kumminkin puolin kylkiä kolkuttelee.



Mutta nyt kahvin juontiin...



t. K@tju

Elikkäs kyllä minä täällä kotona vielä olen. En ole joutanut kirjottelemaan kun on ollut vieraita jne...



Kävin perjantaina siellä polilla ja paikat oli entisellään. Pääsin siis pois vielä. 29 päivä on seuraava kontrolli ja sitä taas jännitän että onko muutosta tapahtunut.



Oon itkeny lähes eilis illasta aamuun asti. Nukuin toki yöllä ja ihan hyvinkin. Mies pistää mielen vähän vaisuks. Minä kun haluan naimisiin ja mies sanoo haluavansa myös. MUTTA EI VIELÄ????!!!! En ymmärrä. Yhteinen koti, lapsi tulossa ja kihloissa ollaan. Tuntuu että se aikoo häippästä tästä ja se tapahtuu helpommin jos ei olla naimisissa. Itse kiistää äskeisen väitteen. Nyt olen sitten suuttunut hänelle ja otin jo kihlasormuksenkin pois. Mitä sitä pitämään. Se on lupaus avioliitosta ja sitä ei näköjään tule. Sitäpaitsi se puristaa kun sormet on turvoksissa.



Paska on fiilis ja itkiessä menee, mutta menköön. Eipä tässä ole muutakaan tekemistä.



Jouhi 25+1

Eilen en edes kerennyt käydä lueskelemassa muiden juttuja!! Piti käydä kaupassa ruokaostoksilla, kun jääkaappi alkoi huutaa tyhjyyttään ja sitten vielä mun isän perhe kävi... huh huh! Illalla olikin niin väsy olo. Ja sekava: Meidän esikoinen löysi eilen lattialta kuivan koivun lehden ja laittoi sen suuhunsa. Laittelin juuri ostoksia jääkaappiin, kun alkoi kamala kakominen!! Happi ei kulkenut, naama punaisena sitten kakoi ja silmistä valui vesi!! Onneksi sitten sain sen ulos hetken selkään läpsimisen jälkeen!! Kyllä säikäytti ja tuli siinä itku äidillekin. Aamulla kävin sitten meidän isommat lattialla olevat kukatkin heittämässä kompstiin, ettei niitä nyt enää syö... Hui!!



Täällä ei tunnu yhtään joululta. On kyllä kiva, kun on vähän pakkasta, mutta lunta ei vaan kuulu... No jos sitten keskiviikkona. Silloin teemme joulusiivouksen ja kaivan koristeet esille. Perjantaina raahaamme kuusen sisälle, niin avot!! Siitä viimeistään tulee joulun tunnelmaa, kun se tuoksuu niin hyvälle!! :)

Muumipiparkakkutalo odottelee enää kasaamista. Koristelin sen äsken valmiiksi... Siitä tulee varmaan todella kivan näköinen. Paitsi se ikävin ja sottaisin homma on tekemättä....Toivottavasti en polta sormia!! :)



K@tju: Muakin odottelee toi vaatehuoneen siivous. Sitä ei ole siivottukaan vuoteen. Ei se kaaos ole (siellä on niin vähän hyllytilaa, et pakko pitää jokin järjestys), mutta tulee ainakin raikkaampi tuoksu, kun ajattelin ihan pestä sen jollain yleipuhdistusaineella... Laiskottaa jo nyt!! :)



Tappert: No sullakin on näköjään alkanut olla tuota äitiysdementiaa... Heh!! Mä olin esikoista odottaessani todella laho latvasta. Unohtelin kaiken mahdollisen, vaikka muistilappuunkin olin kirjoittanut sen ylös... Eikä tää muisti ole yhtään tästä parantunut!! Pahempaan suuntaan vaan mennään... :)



Masuun ei mitään kummempia. Tietyin väliajoin pikku menninkäinen ilmoittelee itsestään ihanalla myllertämisellä... :) En minäkään esikoista odottaessani koskaan tiennyt miten päin pikkuinen vatsassa oli. Kai sitä nyt on jo harjaantunut sen verran, et tiedän mitä jäseniään hän milloinkin venyttelee. Nyt hän on ollut jo pitkään raivotarjonnassa, eikä mikään ihme kun painaa häpyluuta niin kovin!! Ei kyllä tartteis enää kääntyä perätilaan... Esikoinen kääntyi rv 25 raivotarjontaan ja pysyi siellä loppuun saakka. Luulis et ois menny veri päähän... Kjeh kjeh!! :)

Nyt on alkanut supistellakin silloin tällöin... :/ Ei kylläkään mitenkään kipeästi. Tiistaina on ultra, vihdoinkin(viime ultra oli syyskuun alussa se np-seulonta ja viimeinen sitten rv n. 35)!! Saapi nähdä onko pehmentänyt paikkoja...



Mutta nyt ajattelin lähteä laittamaan päivävaatteet päälle... Mä täällä vielä pyörin yöpaidassa!! Heräsin nimittäin vasta 10.45... Mieheni sai aamun temmeltää esikon kaa! :)

Hanna rv 26+6

:)

Moikkis!



Perjantaina sain loput tapetit irti uudella asunnolla, paitsi että kun eilen mentiin sinne niin mies sanoikin et ottaa listat sittenkin irti lattian rajasta ennen maalausta vaik ei aluksi pitänyt ja nyt sitten ne lattain reunat pitää vielä repiä puhtaiksi tapetista,mut se on pieni juttu se.



Vinkki kaikille, kun tapetoit gyproc-seinää, maalaa ihmeessä levy pohjamaalilla jos ei ole jo maalattu, sillä tapetin mahdollinen irroitus maalaamattomasta levystä on t-u-s-k-a-a sanan oikeessa merkityksessä. Oon itse rempannut monia kämppiä, lähes aina ollut tapetin irroittamistakin listalla tehtävänä ja ei milloinkaan ole kestänyt näin kauan ja ollut näin tuskaa.



Tänään meidän piti mennä ostamaan tasoitetta ja ainakin pohjamaalit,mut eipä mennä näköjään, hiukan hassua kun viikolla jos mua laiskottaa tai kolottaa jostain tai en ole saanut nukuttua niin kyllä mun pitää jaksaa mennä sinne remppaamaan edes osaksi päivästä kun rempalla ja muutolla on kiire...mut nyt kun isäntä on vapaalla ja sillä laiskotta niin kiire on ihan hukassa...heh, no ei kait se haittaa, saanpahan minäkin olla vaan.



Mun isi on tulossa tänään käymään pikaisesti, se on veljen luona tekemässä jotain seinänkaatoprojektia ja haluaaa nähdä mun masun vaik näkisi sen myös jouluna sitten mut ihan ok. Ehkä ajatan sen Keravalle kurkkaamaan riekaleista asuntoa kun ei ole sitä nähnyt ja täällä yksiössä on kaaos,pyykkiä kuivumassa kolmella telineellä ja tiskiä yks keittiöllinen, miehen tiskivuoro katsos, ja yks kappale ukkelia sohvalla pelaamassa jotain peliä pleikkarilla... Kait se mies on terve kun se leikkii... :)



Eilen se yllätti minut oikein kunnolla, käytiin kaupassa, se osti punaviiniglögiä ja muita jouluisia juomia ja otti tasan kaks paukkua illalla, niin että ihanaa, olin varautunut hiprakkaan, mut ei sentään...



Mut jospa jatkan muiden viestien lukemista..sormet puutuu naputtelusta...



Masu-mamma

Jouhille, sinulla taitaa hormoonit käydä ylikierroksilla ;) niin meillä muillakin.. Minä vollotan jo mitä ihmeellisimpiä tv-ohjelmien surkukohtauksia joten oikean elämän murheet tuplaantuvat. Eilen räjähdin (siis oikeesti huusin ja riehuin) kun lapset olivat jättäneet olohuoneen pöydälle värityskirjansa ja kynänsä. Älytöntä!! Mutta siinä tilanteessa tuntui aiheelliselta.



Masu-mamma, me olemme muuttaneet useammankin kerran ja aina on tehty remonttia. Tapetin repiminen seinästä jossa ei ole pohjamaalia on tuskaa. Ja seinään jää repimisen jälkeen aika kivasti koloja. Parhain konsti on ollut tehdä vanhoihin tapetteihin viiltoja vaakasuoraan ja sitten suihkuttaa seiniin sumutinpullolla vesi-liisteriseosta ja antaa vaikuttaa kunnolla. Ovi kiinni ja odottamaan. Aika kivasti lähtee vuota kerrallaan kun on kärsivällinen.



Omaan masuun ei mitään uutta, tiitiäinen potkii ja meuhkaa samaan malliin. Edelleen istuu sinnikkäästi eikä tietoakaan jotta kääntyisi pää alaspäin. Toivossa elän.

Kävin tänään ostamassa joulusuklaata ja marmeladia niin, että varmasti eivät lopu joulunpyhinä kesken :) Taidan avata tänään yhdne konvehtilaatikon kun lapset nukkuvat... salaa.



Zeldatar 28+1, sitähän ollaan menossa jo viimeisellä kolmanneksella ;)

Zeldatar: Kunpa johtuiskin vaan hormooneista, mutta kun ei johdu. Ihan on oikee itkun aihe. Miltä tuntuu kun mies ei halua naimisiin vaikka kaikki on muuten mallillaan jne... Siis asunto ja lapsi tulossa ja kihloissa jne... Minusta ainakin tuntuu että se ei halua olla minun juuri minun kanssa. Ei siis halua sitoutua minuun virallisesti. En osaa selittää, mutta ei se tunnu hyvältä. Ei tämä ensimmäinen kerta ole kun tätä asiaa itken ja mietin. Joskus olen meinannut jopa jättää miehen ja etsiä semmosen joka minut todella haluaa :( Eihän se myöhäistä ole vieläkään, mutta...



Jouhi

vieraita kestitessä meni siis tämä päivä. En ymmärrä, miten tuo viesti lipsahti pelkällä otsikolla?



JOUHI: Miten olette keskustelleet ennen raskautta ja kihloihin mennessä naimisiin menosta? Se ei merkitse kaikille samaa asiaa ja siihen voi liittyä myös ennakkoluuloja. Minä ja mieheni esimerkiksi aikoinaan päätimme, että vain ja ainoastaan lapset ovat syy mennä naimisiin (taloudellisten asioiden yms. vuoksi), ilman lapsia olisimme yhä " susipari" . Sinulle liitto tuntuu merkitsevän paljon, mutta se ei välttämättä merkitse lainkaan samaa asiaa miehellesi.



VATSASSA liikkeitä on ihan mukavasti, ja kokoakin sen verran, ettei tarvitse arvuutella, miksi se on niin isoksi kasvanut. Vanhemmat lapset odottavat innoissaan uutta tulokasta. Ainoa ikävä asia on nuo kivut tuolla alavatsalla, jotka pitävät pois liikkeestä, mutta töissä voin toki edelleen ihan hyvin käydä.



7kääpiötä 24+risat

Niin siis asiasta on keskusteltu niin että naimisiin mennään. Nyt kun se olisi ajankohtaista niin mies hannaa. Kesällä sanoi että ei mennä nyt vielä syksyllä (kun minä ehdotin syyshäitä) vaan että mennään jouluna taikka uutena vuotena. No nyt on joulu ja uusi vuosi ja ei silti vieläkään käy. " Myöhemmin, en halua vielä." En jaksa ymmärtää että miksi ei halua vielä jos kuitenkin joskus haluaa. Minä haluaisin olla naimisissa silloin kun lapsi syntyy, mutta minkäs teen kun toinen ei halua :(



Syyksi mies sanoo että ei halua niitä juhlia. Olen antanut vaihtoehdon, pappi tulee kotiin ja vihkii meidät todistajien läsnä ollessa. No ei käy sekään. Joten ne juhlat ovat vaan tekosyy. Minua niin paljon vaivaa tämä asia että mietin sitä että jätän koko ukon ja elän kaksistaan lapsen kanssa! Ehkä sitten joskus löydän miehen joka oikeasti haluaa minut ja lapsenikin. En tietenkään halua erota, mutta enpä kyllä halua sitäkään että joka päivä mietin että mikä vika minussa on kun en kelpaa miehelle vaimoksi.



Miehelle avioliitto ei ole tärkeä, mutta haluaa kuulemma kuitenkin naimisiin. En jaksa ymmärtää ja tämän asian miettiminen aiheuttaa niitä ei toivottuja supistuksia. Kihlasormusta en enää käytä, mukavampi olla ilman. Miehelle en kyllä ole edes kertonut että sormuksen otin pois käytöstä. Noh, saas nähdä mitä tässä elämässä vielä tapahtuu.



Kovasti mies on yrittänyt sopua hieroa ja saada minua nauramaan. Minä se en nyt hevillä periks anna. Mökötän aikani ainakin. :)



Jouhi 25+1

Lapset nukkuu ja mies toi mäkkäristä ruokaa... Kylläpä nyt on hyvä olo :)

Harvoin syödään mitään pikaruokaa ym. valmiita, mutta ne maistuukin sitten hyvälle kun harvemmin niitä saa. Nyt tässä massu killillään tv:tä tuijottelen.



Jouhille piti sanoa, että kurjaa tietenkin tuo miehen reaktio lykätä, mutta ehkä hän ajattelee sinuakin. Siis kun sinulla noita supistuksia ollut ja vauva ollut jo niin lähellä tuloillaan, että ehkä olisi viisaampi odotella sinne vauvan syntymään. Ettei ottaisi ns. häästressiä tähän enää. Ainahan niissä kuitenkin oma järjestelynsä on. Kerkeäähän sitä sittenkin. Itse menin naimisiin ollessani raskaana. Tosin, ei tiedetty häitä suunnitellessa ja pappia tilatessa, että raskaudun niin nopeasti. Matkustimme lappiin jossa meiät vihittiin ja olihan päivä ihana... mutta itse vähän harmittelen sitä alkupahoinvointia joka kuitenkin teki olon väsyneeksi. Mutta toivottavasti saatte asian puhuttua selväksi. Eläkä nyt vielä pistä " miestä vaihtoon" .



Mutta, nyt miehen kainaloon ja kohta nukkumaan... Huomenna taas hurjasti hommaa!



t. K@tju