Missä olet kotiäitinä parhaimmillasi?

Hyvä kysymys! Kannattaisikin jokaisen kotiäidin miettiä omia vahvuuksiaan, niin tulisi näin hyvälle tuulelle. :o)



Minä olen kotiäitinä ylpeä siitä, että saan arjen toimimaan sujuvasti kahden pienen kanssa (pojat 8kk ja 1v11kk). Tarkoittaa sitä, että molemmille löytyy kahdenkeskistä leikkiaikaa äidin kanssa ja molempien tarpeet huomioidaan siten, että ruoka on ajoissa pöydässä (ei ehdi tulla hirmuista nälkäkiukkua) ja kumpikin pääsee omaan sänkyyn päiväunille silloin, kun tarvitsee. Tehdään molempien mielipuuhia vuorollaan; esikoinen pääsee avoimeen päiväkotiin leikkimään ikäistensä kanssa ja toisinaan taas hengaillaan vain kotona, jos vauva on väsynyt ja haluaa rauhoittua. Olen jopa taipunut askartelemaan isomman kanssa (!!!) ja kotona jumpataan tai tanssitaan vauvan kanssa.



Arki oli aluksi kahden kanssa niin vaikeaa, että sujuva arki ja iloiset/tyytyväiset lapset lienee siksi paras saavutukseni :D



Ulpunen & pojuset

Kärsivällisyys. Silloin kun tyttö on tuntikausia huutanut ja kitissyt ja olen kunnialla siitä selvinnyt, kaikkeni tehnyt, varmistanut että vaipat on kunnossa, masu täynnä, vaatteet ok jne ja kestänyt sen kitisemisen, itkun ja huudon ja lopulta kun lapsi on nukahtanut tyytyväisenä olen tuntenut onnistuneeni, sen kruunaa se kun hän herää aamuisin vierestämme hymyillen..



Tahdon turvata lapselle turvallisen, rauhallisen ja rakastavan kasvuympäristön joten joka hetki kun äitin pinnaa kiristäviä tekijöitä tulee, muistan sen ja jaksan olla kärsivällinen. Olen rauhallinen ja mieheni on vielä rauhallisempi, yksi suurimpia piirteitä hänessä joita rakastan.



Hyvänä pidän myös sitä, että meillä eletään arkea rennosti, tehdään ruoat ja kotityöt muitten touhujen sivussa eikä hirveällä stressillä touhuten. Toivon että tyttökin aikanaan innostuu ruoanlaitosta ja onhan hän vastasyntyneestä lähtien ollutkin aktiivinen apukokki :D



Meillä myös kuljetaan lapsentahtisesti ja lapsen etu tulee ennen vanhempia, koska me olemme jo ehtineet elää itsekästä elää ja kerkeämme elää myöhemminkin, mutta lapsi on pieni vain vähän aikaa. Eikä meillä siltikään mitään suurempia rajoituksia ole tekemisiimme.



Edellisen kirjoittajan tavoin toivon löytäväni vastaavan rennon rytmin arkeen kahden lapsen kanssa, mikäli pikkukakkonen olisi kohta tuloillaan..

Ensimmäisen lapsen jälkeen lähdin töihin jo reilusti ennen äitiysloman loppua, se tuntui ainoalta vaihtoehdolta jos halusin pään pysyvän jotenkin täysissä järjissäni. Oma kypsymiseni äidiksi on ollut aika rankka matka, vaikka lapset on hankittu ihan harkitusti ja haluttuina talon rakennuksen ja ammatin hankinnan jälkeen. Eli " ulkoiset" asiat oli jo kunnossa, kun esikoinen sai alkunsa. Raskaus oli henkisesti raskas ja kotiäitiys oli ahdistava asia, pölynimurin putki kait juurtui käteeni, koska olin pienimmänkin murun nähdessäni imuroimassa, ettei kukaan pääse sanomaan, että laiska kotiäiti ei viitsi edes siivota. Toinen pakkomielle oli lenkit vauvan kanssa. En oikeastaan esikoisen vauva ajalta muista kuin imuroinnin ja jatkuvan lenkkeilyn. Iltaisin istuin nojatuolissa, kun mies ja lapsi nukkuivat ja toivoin, että räjähtäisi edes toi telkkari, että pääsisin täältä pois. Hullulta tuntuu näin jälkeenpäin.

Esikoinen oli vuoden kun oma pää alkoi selvetä ja toinen vauva sai luvan tulla. Ikäeroa pojille tuli 2v5kk ja toisesta lapsesta olen nauttinut aivan valtavasti. Jäin oktiin, kun esikoinen oli vajaat kaksi ja näin meille jäi aikaa opetella tuntemaan toisemme ja nauttia kahden olosta.

Vaikeuksien kautta olen oppinut äitiyteen ja nautin siitä aivan valtavasti.

Missä olen parahimmillani? Meillä halitaan ja sylitellään paljon. Leivotaan yhdessä ja kun kiukku tulee annetaan sen tulla. Me vain ollaan ja kasvetaan yhdessä. En tiedä oliko tässä vastausta mihinkään, mutta mietintöjä ainakin..

Voimia kaikille..

Hyvä puoleni on, että tunnen valtavasti lauluja ja hoilotan niitä aina tilanteen tullen, eli usein, lähtien " Ain laulain työtäs tee" -tyyppisistä tilanteisiin innoittajista lastenlauluihin ja hengellisiin lauluihin. Usein huomaan hymynkareen poikieni huulilla, kun huomaavat äiti on ainakin hyvällä tuulella. Monta kertaa laulu tuo hyvän tuulen, vaikka mieli ei oiskaan niin auvoinen.

Minulla on pojat -02, -04 ja -06.

Kun harrastamme yhdessä puutarha-askareita, sekä kokkauksessa. Leivonta on myös yhdessä todella hubaa. Meillä on myös varsin kiinteästi yhteiset pesuhetket, joista on tehty juhla, kunhan itsenäistyvät yksityiseen peseytymiseen. Ai- jai, kun puusaunan saa lämmitettyä ja pääsee eukalyptuksen tuoksuiseen löylyyn saunamielisten lasten kanssa.

Ulkona retkeily metsässä ja rannoilla ja ties missä ikinä keksimmekään. Ja tutkitaan luontoa. Lukeminen. Leipominen yhdessä. Maalaaminen ja laulaminen. Lasten kanssa mökkeily ja matkustelu, aina kun vähänkin ehdottaa, niin jo ovat lapset reput selässä menossa johonkin, tämä nyt on vähän samaa sarjaa tuon retkeilyn kanssa, kun joskus retkeillään sitten vähän pidemmälle auton tai muun kulkuvälineen kanssa. ;)

Tässähän näitä. Yleensä sellainen ex-tempore-toiminta, tehdään jotain " jännää" . Jos ei viikkoon ole mitään retkeilyn tai matkan tapaista (jos ollaan kipeitä) niin jo ollaan masentuneita.

Nautin asemastani perheen " toimitusjohtajana" , joka organisoi kaikkien kouluunmenot, eskarit, kerhot, lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, puheterapiat ja toimintaterapiat, urheilukoulut ja uimakoulut tässä kotihommien sivussa. Viikolla teen viikonloppujen (jolloin 6-9 lasta paikalla, olemme uusperhe) ruuat etukäteen, suunnittelen kauppareissut ja kaikki kotihommat niin, ettei ne rasita raskasta työtä tekevää miestäni jne.

Toi lasten kanssa retkeily ja " jokun jännän" tekeminen kolahti. Meillä retket ym. keskitetään yleensä viikonloppuihin, kun kaikki lapset on paikalla. Ehkäpä voisin omasta tarkkaan organisoidusta arjestani hiukan joustaa ja napata noita ideoita meillekin, keskelle arkea? Kiitos vinkeistä ;)