Huimaa hulluuttako?
Palailen palstoille pitkän tauon jälkeen.. 10/05 oli tuulimunaraskaus jonka myötä myös avoliitto kariutui.. Siitä lähtien elellyt itsekseni, nyt uusi " suhde" /tapailu aluillaan. Lapsenteosta ei ole vielä puhuttu, silti kuin yhteisestä sopimuksesta harrastettu seksiä ilman ehkäisyä. Ikää on jo 37-vuotta eli ei kuitenkaan nuoruuden ajattelemattomuutta :)
Vauva ollut haaveissa jo pitkään, yksin sitä vaan on hankala saada aikaiseksi eikä ole tuntunut löytyvän sopivaa isukkia. Nyt kp 22, ajoittain kuvottavaa oloa, erityisesti syönnin yhteydessä, hieman vihlovaa alavatsa- ja selkäkipua.. Ihan vielä ei kai kannata testiä tehdä ;) Toive vauvasta niin suuri että olisiko mahdollista " kuvitella" oireet itselleen?? Samanlaiselta tuntui silloin kun tuulimunaraskaus sai alkunsa..
Vielä kun viikon malttaisi mutta tämä odotus ja tietämättömyys on piinaavaa... Muita samassa tilanteessa?
Saattaapa tuo olla jonkin sorttista hulluuttakin, minulla ainakin toive lapsesta sekoitti pään enemmän tai vähemmän. Toivoin lasta, mutta mies pisti hanttiin. Sen verran kauan asiaa väännettiin, että olin ihan valmis siihen, että isä olisi melkein kuka vaan. Lapsen kaipuu oli tosi suuri.
Minulla tuli plussa jo 10 pvää oletetusta oviksesta, tosin aika haalea. Menkkaoireita kummenpia oireita ei tullut ennen kuin pari viikkoa " menkka-ajan" jälkeen. Mutta toisilla on oireet alkaneet aika aikaisessa vaiheessa. Jos sinulla tuntuu samalta kuin tuulimunaraskauden aikaan, voi hyvin olla, että olet raskaana.
Koeta jaksaa tuo raastava piinavaihe, minulla on vasta kp 16, joten ihan samassa vaiheessa en ole vielä.
Toivon kovasti, että toiveesi toteutuu ja saat lapsen. Toivon myös, että saat lapselle mukavan isän.
Onnea ja iloista kesää!
t. Mupsi