Tahtojen taisto 11kk:n kanssa, vinkkejä ja kokemuksia kaivataan!
Meidän 11kk:n ikäinen herra on alkanut hankalaksi! Temperamenttia löytyy ihan hirveästi, ja kun kiellän häntä tekemästä jotakin, niin heittäytyy lattialle mahalleen huutamaan ja potkimaan! EI-sana on kyllä ihan tuttu, ymmärtää mitä se tarkoittaa, mutta menee silti koko ajan ja varsinkin väsyneenä vain ja ainoastaan sinne, minne ei saisi mennä (olohuoneessa kajarit, keittiössä astianpesukoneen säätönapit, makkareissa laatikostot joissa ei estoja jne)! Vai ymmärtääkö tuon ikäinen sittenkään, mitä " ei" tarkoittaa??? Muuten ainakin ymmärtää jo vaikka mitä...
Aluksi sanon ihan lempeällä äänellä " ei" , kun kiellän häntä. Kun hän ei sitten usko, siirrän hänet pois ja yritän keksiä muuta tekemistä. (Leluja, kirjoja ja muuta tekemistä meillä kyllä riittää.) Mutta heti kun silmä välttää, hän menee takaisin, ja kymmenennellä kerralla sitten en minäkään enää ole välttämättä kovin lempeä....onko ainoa vaihtoehto, että kaikki tässä talossa pitää " putsata" niin, ettei täällä ole enää mitää kiellettyä!!!?? Onko muilla tämänikäisiä temperamentikkoja? Tuntuu, että kun kyselee ystäviltä, niin moni vaan sanoo, että " jaa, en tiedä, kun meidän lapsi ei oikeastaan oo koskaan mennyt kiellettyihin paikkoihin..."
Mulla alkaa ihan oikeasti loppua konstit, enkä haluaisi ihan tyranniksi ruveta vaan hoitaa nää jutut ystävällisellä äänensävyllä! Kertokaapa miten te toimitte vastaavissa tilanteissa!
Kommentit (5)
Vieraiden luona asia tulee esille vielä selvemmin, kun siellä on taas uudet mielenkiintoiset lipastot, johdot yms...silmä ei saa levätä hetkeäkään!! Ja muiden luona se on noloa olla koko ajan kieltämässä!!
Meidän neiti tosin vasta 9kk, mutta aivan samanlainen. Aikaisemmin jättikin kiellosta menemättä laatikoille/pöydän tavaroihin, mutta nykyään menee vaan ihan kiellosta huolimatta. Tai saattaa kääntyä pois, jotta heti kun lähden paikalta pois, niin jatkaa luvattomien tekemistä! Kierokin vielä! On myös oppinut sen, että kun laatikosta saa CD-levyn käteensä, niin lähtee se kädessään juoksemaan karkuun, jotta en saisi sitä häneltä pois...
En minäkään ole muuta keksinyt kuin loputtoman kieltämisen. Aluksi minäkin sanon ystävällisesti. Sitten tiukemmin. Sitten siirrän pois. Nyt olen muutaman kerran pois siirtämisen sijaan ottanut tiukkaan halaukseen syliin, kun se tuntuu olevan enemmän " rangaistusta" kuin pois siirtäminen. Ihan kuin tänään olisi hieman paremmin uskottu muutamaa kieltoa tuon sylikäsittelyn jälkeen, mutta enpä tiedä... Aina kun mennään työhuoneeseen, menee suoraan luvattomille hyllyille jne jne jne.
Dr. Phil tai Supernanny tai ne muut lastenhoito-ohjetmat painottaa aina johdonmukaisuutta ja täsmällisyyttä... Mutta kun en aina esim ruokaa laittaessa edes huomaa, että toinen on siellä laatikolla. Niinpä sitten tulen paikalle vasta kun laatikko on ehditty jo levitellä lattialle.
Poika katsoo minuun kun tekee jotain kiellettyä, ja kun huomaa, että lähestyn niin lähtee konttaamaan pakoon kauheeta vauhtia oikein hätääntyneenä. Nyt on just keksiny semmosenki, että telkku menee kivasti yhdellä napin painalluksella pois päältä....argh! Ensin sillä pelotti kamalasti kun töllö yhtäkkiä hiljeni, mutta parin kokeilun jälkeen se on pelkästään hauskaa! Nyt täytyy senkin napin päälle laittaa vissiin joku pilttipurkin kansi tms, kun kielloista huolimatta menee aina sinne. Onneksi meillä ei katota kovin usein telkkaria...
Täytyy kokeilla tuota rutistustekniikkaa. Muuten, meillä on vaipan vaihtaminen on ollut jo kauan yhtä tuskaa, kun poika ei halua pysyä yhtään aloillaan ja kiukuttelee, ja siihen on tepsinyt kutittelu ja vatsan " pärisyttäminen" . Siinä kikatuksen lomassa saa vaipan vaihdettua tosi paljon helpommin.
kaikki asiat on muuten kunnossa, eli terveenä ollaan, ja nukkumiset ok.