Odottamisen odottamisesta.
Miten voikin ihmisraukka haluta omaa lasta niin paljon? Tuntuu melkein kuin olisi elämä ja kuolema kysymyksessä.. tai tavallaanhan onkin.
En saa miestä suostumaan, ja itseä ahdistaa: mitä jos sen lapsen nimen omaan tulisi tulla juuri nyt, kun minusta tuntuu siltä niin kovaa? Jos odotan, eikä lasta kuulukaan myöhemmin.
Työkaveri sanoi minulle taannoin, että " ei sinulla ole kiirettä" . Pitääkö sitten odottaa niin että on?
Mitä muut olette tehneet, silloin kun odottamisen odottaminen tuntuu liian hankalalta? Vai onko se tuntunutkaan?
virvaliekki
Kommentit (3)
Minä täällä myös odotan ajan kulumista, liki kolme vuotta jo odotellut. Nyt on kuitenkin tilanne, että miehellekin on vauvakuume tarttunut ja esikoisen yrittäminen aloitetaan tänä kesänä. Tarkempaa ajankohtaa ole sovittu, mutta kyllä on odottavan aika pitkä... Pahimpia just vierailut lapsiperheissä ja kaupunkireissut, kun näyttää onnellisia perheitä tulevan vastaan joka mutkassa. Kateus siis nostaa päätään, mutta en ole siitä niin välittänyt, ehkä kuitenkin normaali reaktio tämän kamalan vauvakuumeen keskellä.
Eipä ole minullakaan sen kummempia selviytymiskeinoja, mutta toivosta ei pidä koskaan luopua!
PS. On muuten eka viesti tälle palstalle, saas nähä miten onnistuu...
Hei, helpottavaa kuulla, etten ole ainoa ahdistunut ja kateellinen! :D
No tietenkään en jatkuvalla syötöllä ryve negatiivisissa tunteissa, mutta on niitä välillä niin tavattoman vaikea pitää loitollakaan. Pitäisi keskittyä hyviin asioihin, sillä nytkään ei vauvapuuhiin ryhtymiseen näytä olevan niin tavattoman pitkä aika.. Vaikka se odottavasta pitkältä tuntuukin.
Menen tänään katsomaan serkkuni ihanaa vauvaa, saapa nähdä miltä se sitten tuntuu. Viimeksi ainakin oli ainoastaa mukavaa. Toisaalta taas hieman harmitti aiemmin, sillä tein vauvalle lahjaksi purulelu-helistintä, ja mietin mitä kaikkea tahtoisinkaan ommella omalle lapselle.. Josta taas voisi olla iloinenkin.
Kiitos kun vastasitte, tuntui jo aika yksinäiseltä!
Virvaliekki
Mulla ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sulla. Meillä on yksi lapsi, kaksivuotias, mutta vauvakuume on suunnaton. Välillä tunnen suurta kateutta raskaanaolevia ja jo vauvan saaneita naisia kohtaan. Ne tunteet on välillä tosi vahvoja, enkä haluaisi sellaisia kielteisiä tunteita kokea, koska vauvan saaminen on aina ihanan asia, oli se sitten omalla kohdalla tai jonkun toisen.
Mutta se ahdistus mikä itsellä on, kun haluaisi lasta, mutta kumppani ei ,se turhauttaa välillä tosi paljon. Minulla ei mitää erikoisia neuvoja selviämiseen ole.. Itse olen koittanut tulla tunteiden kanssa toimeen, puhua ystäville ja kirjoitella tänne, välillä pitää itkeäkin. Vauvojen näkeminen ja sylissä pitäminen saa tunteet pintaan ja voi mennä pari päivää aika alamaissa. Kun on muuta tekemistä ja koittaa suunnata ajatukset johonkin muuhun niin se helpottaa.
tsemppiä!