Pitkä haaveilu takana ja edessä?

Minä olen kyllä ikäni tahtonut lapsia. Vauvakuume on vaivannut aaltoillen varmasti 18-vuotiaasta lähtien, ja nyt se jyllää semmoista tahtia etten itse meinaa pysyä perässä. Onneksi tilannekin on hyvä: opiskelujen loppuun on enää vuosi ja rinnalla seisoo ihana mies. Ollaan juteltu lapsista aika paljon, ja suunniteltu ehkäisyn lopettamista suunnilleen vuoden päästä. En jaksa odottaa, sillä senkin jälkeen pitäisi jaksaa odottaa! Jos minulta pelkästään tunnetasolla kysyttäisiin, ottaisin lapsen vaikka heti, mutta tahtoisin mielellään opiskelut taakse, jotta voisin kunnolla keskittyä äiteilemään. :)



Raskaaksi tuleminenkin jännittää, sillä mieheni on ainut lapsi, ja vanhempansa odottivat kovinkin kauan pojan saapumista. Toisaalta taas omassa perheessäni lapsia on seitsemän, että sopiva keskiarvo näiden väliltä olisi ihan hyvä. En seitsemää ihan itselle välttämättä kuitenkaan!



Jos lapsi tulisi parin vuoden sisällä, olisi aika mielestäni parahultainen. Kummankin koulut olisivat ohi ja kumpikin olisimme likemmällä 30-vuotta. Siihen nähden kun lapsi olisi pahimmassa teini-iässä, kelpaisimme mainiosti kaikennähneiksi ja mitään ymmärtämättömiksi kalkkiksiksi. :D



Hoh, vähän aikaa täytyy vain haaveilla!



Virvaliekki