♥*♥Vilttiketjun toukokuu♥*♥

Nostetaanpas etusivulle, jos joku vaikka innostuisi kirjoittelemaan. Vilttisvauvoja on varmaan syntynyt ja olisi mukava kuulla kuulumisia. Mulla taitaakin olla listalla seuraava la, mutta vielä on viikkoja jäljellä:-)

Ensi viikko vielä töissä ja sitten ah autuus - mammalomalle.

Senniina ja Ernesti rv32+

pitkästä aikaa. Ei huvita täällä pyöriä, tulee vain suotta paha mieli. Eipä mulle mitään uutta kuuluu. Arki pyörii samaa rataa kuin ennenkin, kesälomaa odotellaan ja vielä on muutama e-pillerikuukausi edessä, syksy tuntuu olevan ikuisuuksien päästä - vaikka aika sentään menee hurjaa vauhtia. Senniinallakin jo 32 viikkoa!! Ihania loppuodotuksen päiviä sulle :o)



Mitäpäs muille kuuluu?

että tulee paha mieli siitä kun ei voi vielä vauvakuumeilla ja täällä kun lueskelee muiden vauvakuumeisten juttuja alkaa harmittaa kun ei itse voi noiden pillereiden takia edes haaveilla, että vois olla vaikka raskaana - mutta syksyllä sitten taas pääsee kuumeilemaan :o)

Ollut niin kiire töissä, etten ole pariin viime viikkoon ehtinyt istahtaa koneelle juuri ollenkaan, työasiatkin jää rästiin, kun ei ole tarpeeksi aikaa kaikkea hoitaa.

Viltsun kanssa aika samat tunnelmat, joskin mulla nyt on edes ihan hitusen pieni mahdollisuus raskautua, kun ei ole pillereitä. Mutt vauvakuume on kyllä laantunut jo lähes olemattomiin. Mulle tulee paha mieli ja tunnen itseni entistä huonommaksi, kun käyn lukemassa muiden kuumeiluja ja ' ' pitkiä' ' yritysaikoja. Kun nuo ' pitkät' ajat on tyyliin 2 kiertoa... Työpaikalla kollega totesi, että ' ottipa veljellä ja hänen vaimollaan koville, kun eivät meinanneet millään saada vauvaa alkuun, kesti niin kauan.' Kysäisin sitten tietenkin tyhmänä, että kuinkas kauan siihen meni, jos oli vaikeuksia. ' No, menihän siihen viisi kuukautta, viidennestä kierrosta vasta onnisti.'

Pelästyin itsekin, miten vihaiseksi tuo kommentti minut sai. Onneksi sain hillittyä itseni ja toteisn vaan, että vuosikin on vielä normaali aika yrittää, ja pakenin paikalta.



Mulla alkaa pää pettämään pikkuhiljaa. Ei pelkästään tämän lapsettomuuden kanssa, vaan enemmänkin kotioloissa. Miehen kanssa ei pystytä kunnolla keskustelemaan muuta kuin niitä näitä, aina menee kinasteluksi ja jompi kumpi alkaa murjottaa. Olen siis todennut, että parempi kun olen hiljaa ja hoidan oman osani (lue= kaiken) kodinhoidosta ja koiran hoidosta. Toisin sanoen olemme naimisissa, mutta meillä ei enää ole parisuhdetta.



No, ehkä tämä taas jossain vaiheessa helpottaa, onneksi on sentään se koira, jota saa helliä ja joka huomaa minut ja tarvitsee minua.



Mutta työt kutsuu, koitan koota itseni ja ottaa iloisen ilmeen naamalle, asiakkaille ei voi näyttää pahaa oloa vaikka mieli tekisi.



Tämä on edelleen mulle henkireikä, mutta en pysty / jaksa enää kovin usien kirjoittaa tuntojani, alan olla niin kyyninen ja loppuunajettu.



Parempaa toukokuuta Teille muille Vilttisläisille!



-Haavis-

Nostetaanpas vilttiskin maailmankartalle. Niin se aika rientää ja kohta on jo " minun kuukausi" . Viikkoja kasassa jo 35 risat. Mitään tuntemuksia ennenaikaisuudesta ei ole, joten ootellaan ootellaan..

Mitäpä muille kuuluu?

kyllä aika tosiaan rientää :o) ihania viimeisiä viikkoja Senninalle!



Mulla edelleen pilleritauko menossa. Loppuviikolla aloitan 6:nnen liuskan ja sitä myötä kolmet menkat ovat nyt jääneet tulematta, tai neljännet - en enää pysy näemmä laskuissa. Menkaton elämä on ollut ihanan huoletonta - ei ole kipuja, ei jännittämistä eikä murhetta menkkojen alkamista, kunhan vain muistaa pillerin aamulla ottaa. Nyt on pohdinnan alla haenko vielä yhden kolmen liuskan paketin ja vietän menkattoman kesän vai jätänkö pillerit 6:nnen liuskan jälkeen.



Vauvakuumetta pillereiden napsiminen ei ole poistanut. Näen paljon raskausunia, vauvaunia ja unia, joissa teen satoja positiivisia raskaustestejä.



Häätkin lähestyvät ja niiden suhteen kaikki on hyvällä mallilla.



Kurjaa kun vilttis on vaiennut, mutta jospa se tästä vielä vilkastuisi. Aurinkoisia alkukesän päiviä kaikille!

toivottelee viltsu

Etsin pitkään ja hartaasti ketjua, joka sopisi minullekin, jonnekin olisi kiva purkaa itseään välillä.

Olen vajaa 30v, mies yli 30. Minulla on lapsi -01, miehellä ei ole. Yhteistä vauvaa olen toivonut jo 03 asti, mutta asialle ei ole tehty mitään, kun on tiedossa miehellä sairaus, joka aiheuttaa sen, että hormoonien takia siittiöitä ei synny/kehity. Sairauteen on olemassa jonkinmoinen lääkitys, minä uskon sen toimivan, mies ei ;)

Vuosien saatossa on puhuttu sekä adoptiosta, että lääkityksestäkin, onpa ollut aika varattuna sekä Pelastakaalapset ry:lle, että lapsettomuusklinikalle, mutta aina olemme sopineet, että mietitään vielä kuitenkin.

Mies-parka on nyt (taas) kyllästynyt kitinääni ja taas on varattu aika omalääkärille, jotta saadaan aika klinikalle ja päästään kuulemaan lisää lääkityksestä (mies ei usko, ennen, kun lääkäriltä kuulee, rakas jäärä!)

Toiveissani on lääkitys ja sen jälkeen " luomuyritys" . En usko, että lapsettomuus olisi meille katastrofi - onhan meillä jo yksi - mutta pelkään, että jos emme edes yritä, kadumme sitä myöhemmin - ja jos yritys jää " tyhjäksi" , voimmehan harkita sekä luovutettuja simoja, että adoptiota tai jäädä kolmisin.



Välillä tämä uusio-lapsettomuus silti sieppaa vietävästi, etenkin, kun monelle tuntuu olevan vaikea käsittää, että a) lapsettomuutta voi olla, vaikka perheessä on jo lapsi ja b)tämäkin lapsettomuus sattuu vietävästi aina joskus - varsinkin, kun kysytään, että " koskas vauva sitten tulee, lapsilla tulee olemaan iso ikäero, jos ette pian vauvaa tee."