Onko teillä muilla tälläista hoitopäivän jälkeen
Eli ensiksi ei millään meinaa saada pois hoitopaikasta. Rimpuilaan ku yritän pukea ulkovaattteita päälle (ei siis haluaisi lähteä). Sit temppuillaan kotimatka eli ei suostuta istumaan rattais , mut ei suostuta myöskään kävelemään nätisti. Kotona paiskotaan leluja, hypitään sohvilla, levitetään lehtiä, revitään pyykkejä telineestä eli tehdään kaikkea kiellettyä ja tottakai minä kiellän, mut mitään ei meinata totella. Häpeä nurkas käydään 1-3 kertaan illas. Mut nyt kun ollaan oltu pari päivää taas kotona niin ei mitään ongelmia. Tyttö on ollut paljon rauhallisempi ja ehkä enempi oma itsensä. Ajattelin et olisko tää jotain koti-ikävää kuitenkin, vaikka tyttö viihtyy hoidossa. Ikää siis 2v 3kk.
Kommentit (7)
Jos on liikaväsynyt, nälkäinen tms. niin heti alkaa tuommoinen käytös.
mutta hoitopaikasta poika kyllä lähtee mielellään, mutta kotona alkaa se riehuminen. Yleensä raivarit tulee jo riisumisesta... Meillä tähän on auttanut se, että heti kotiutumisen jälkeen menemme hetkeksi istukselemaan sylikkäin sohvalle ja jutellaan päivän kuulumisista. Sitten heti syömään, sillä pojalla on yleensä kauhea nälkä. Huomion ja ruoan jälkeen pojastakin tulee paljon säyseämpi.
Anne on aina ollut ns " äitintyttö" ja huomiota saanut aika paljon ja saa nytkin iltasin hoidon jälkeen, mut kuitenkin tuntuu et mikään ei riitä, niin tottakai se on iso muutos et äiti ei ookkaan aina päivisin tukena ja turvana. mut sitä suuresti ihmettelen ettei haluaisi lähtee pois hoidosta, ekat päivät hoidos itkeskeli pieniltäkin tuntuvista asiosta. Mut hyvähän se on et viihtyy...
Itsellä yksi poika - ja kotihoidossa, mutta jonkin verran hoidossa käyviä lapsia seuranneena (kummaltakin kannalta - lapsen perheen/hoitajan). Lapsen rimpuilu jo ulkovaatteita pukiessa tuskin tarkoittaa, että lapsi ei halua kotiin. Hän vain aloittaa protestoinnin hoidossa/erossa oloa vastaan tutun hakijan tullessa hakemaan heti ensimmäisestä hetkestä - ja ensimmäisestä tekemisestä - joka luonnollisesti teidän tapauksessanne on se vaatteiden pukeminen.
Muistaakseni Tahkokalliota ja toisaalta erästä Sinkkosen toimittamaa kirjaa muistellen:
- Se, että lapsi ei halua lähteä hoidosta VOI OLLA protesti hoitoon viemiselle, muitakin syitä voi olla eli että on kivaa, tai kivempaa kuin kotona...
- Voisitko viettää muutaman päivän tarhassa lapsesi kanssa tai teitkö näin hoidon alkaessa? Tällainen mahdollisuus on joissain päiväkodeissa alle kolmivuotiaille jopa kaksi viikkoa, isommille viikko. Tai voivat jopa edellyttää sitä, menetelmä on jostain jenkeistä tuotu. Äiti on aluksi mukana ja tukena, lapsen kannalta myös hyväksymässä ja esittelemässä paikan ja sen tavat. Ehkäpä jollain olisi tällaisesta kokemustakin?
Olisikohan kirjat olleet
Keijo Tahkokallio: Kotipesän lämpöä etsimässä
Jari SInkkonen (toim).: Pesästä lentoon (??) (Sinikantinen kirja...)
Meillä tätä on kestänyt pari viikkoa (päivähoitokaan ei ole alkanut ihan äskettäin), tytöllä ikää pian 2v 4kk.
Mä lasken tän kiukuttelun samaan sarjaan kuin sen, että joskus hampaidenpesu on vaikeaa, joskus ei millään suostuta nukahtamaan, jos äiti/isä ei ole ihan vieressä, joskus mikään ruoka ei kelpaa jne. Tässä nyt testataan vanhempien pinnaa ja johdonmukaisuutta. Mä yritän olla kärsivällinen, kun lähdetään kotiin. Ei kannata itse ruveta rähjäämään, siitä lapsi tajuaa, ettei äitikään hallitse tilannetta. Jos likka kiljuu " mä en haluu" jne., totean vain rauhallisesti, että nyt ei valitettavasti ole vaihtoehtoja. Kotona köllötellään vähän aikaa sohvalla ja luetaan jotain tai lauleskellaan ennen kuin ruvetaan hommiin. Meillä tätä uhmaa tulee muissakin tilanteissa kuin päiväkodista haussa.
Tuttua tarinaa, tyttö tasan saman ikäinen. Rauhoittuu kyllä yleensä kotona onneksi aika nopeasti, viimeistään ruuan jälkeen. Pitäähän sitä jotenkin protestoida... Oma jaksaminen on kyllä kovilla, kun on työpäivästä naatti ja nälkäinen ja pakko olis käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, koska muuten tilanne vain pahenee...
Voi meitä, koitetaan pärjäillä :)