Tytto 1v.9kk ei syo! Mita tehda!?
Tyton syntymapaino oli 4250 g, pituus 53 cm. Nyt mitat ovat 87-88 cm (kotona mitattu) ja paino 12 kg (laakarissa). Onko han alipainoinen? Aikomus on menna paikalliseen (Englannissa) neuvolaan ensi viikolla. En ole oikeastaan ollut huolissani ennen kuin viime aikoina kun ei oikeasti soisi enaa oikein mitaan ja tanaan isani sanoi etta " tytto on saatav syomaan vaikka saisi sitten kalsiumin homejuustosta ja kermasta ja soisi lohta joka paiva!" . Tytto ei syo oman vakaumuksemme puolesta lihaa eika siipikarjaa, mutta kylla maitotuotteita, kalaa, kananmunaa...ja tietenkin paljon soijavalmisteita ja linsseja yms. Tai siis nyt juuri tuntuu silta, ettei syo juuri muuta kuin omenoita ja puuroa!
Kyse tuntuu siis olevan enemmankin siita, etta hanesta on tullut super-nirso! Lasagne, pasta ja spaghetti kastikkeineen (teen yleensa tomaattikastikkeen, jossa vihanneksia ja soijarouhetta) syljetaan ulos suusta. Pienintakaan " palaa" ei saisi olla. KAIKKI pitaisi olla yhtenaista sosetta, kuin vauvalla! Olen tehnyt sosekeittoa, mutta sitakin menee neljasosa entisista maarista. Olen yrittanyt uusia ruokalajeja (viela pahempaa), tarjota vanhoja herkkuja joka paiva (entinen suosikki lohi ja perunat syljetaan parin ekan ruokalusikallisen jalkeen suusta pois)...
Ennen soi maustamatonta jugurttia valtavia maaria. Viimeisten kahden viikon aikana on tehnyt tayden tenan: olen joutunut antamaan " sokerijugurtteja" etta soisi edes jotain. Entinen herkku kananmuna ei maistu enaa ollenkaan...
Nyt pitaa syottaa iltapuuro tytole -- ainoa asia mita syo kuten ennenkin! (ja aamupuuro)
Osaisiko joku sanoa mita tama on?!
Kommentit (9)
ja äidin testaus päällä...Näin siis äkkiseltään tyttöä tuntematta.Melkeen joka muksu nirsoaa jossakin vaiheessa,ihan vaan testatakseen mihin kaikkeen vanhemmat ovat valmiita nöyrtymään.Ei se nälkään itteensä näännytä,varmasti syö kun nälkä tulee.Kunhan et alennu antamaan " edes jotain että pysyy hengissä" aina ruokailujen välissä.Ja nämähän on siis puhtaasti minun mielipiteitäni ja kokemuksiani ja kasvatusperiaatteitani,mutta annanpa tähän sorkittavaksi nekin...Ruoka tarjolle samaan tahtiin kuin aiemminkin,eikä mitään erikoiskytkentöjä,vaan just sitä mitä sinä olet päättänyt,oli se herkkua tai ei.Jos ei syöollenkaan,anna seuraavaan ruoka-aikaan sama ateria nokan eteen...jne.Ei ylimääräisiä ruokia/välipaloja aterioiden välillä.Vettä vaan jos jotain on vailla,muttei tietysti litra tolkulla,täyttäähän sekin mahan...Eikä se kalkkikato/vitamiinipula heti iske.Puuroonhan voi piilottaa lisäravinteita jos huolettaa.Pysy lujana.
natsiäitikö..?
Mustakin tuntuu etta jos taa onkin vaan uhmaa...Muutenkin kaikki karmaisevat uhmaika-piirteet ovat tulleet viime aikoina esiin eli miksei sitten tamakin olisi sita! Oma isani vain sai minut (tapansa mukaan) pois tolaltani ja potemaan " huono aiti" syndroomaa...
Mutta ollakko huolissaan tyton pituus/painosuhteesta? Onko netissa jossain sellaista pituus/paino-kayraa josta nakisi onko tytto jossain alakayrilla menossa tms. Ennen oli aina nimittain keskiarvon ylapuolella. Lopetin imetyksen kun tytto oppi kavelemaan (1v.3kk) ja han ei ole muuta maitoa oikein huolinut paria paivittaista huikkaa lukuunottamatta. Huono omatunto tastakin...
Itse olen pitka ja hoikka (174cm ja 63kg) ja mieheni super-hoikka: 169 cm ja 58 kg (ja pelkkaa lihasta ja jannetta)!!! Eli sen puolesta voisi ajatella tytonkin pysyvan laihana?
Lisaa kommentteja?
Meillä tuo vaihe oli n.1,5 v. Oli koko vauvaiän ollut hyvä syömään, kaiken mikä eteen laitettiin, söi! Sitten yhtäkkiä alkoi nirsoilemaan. Ensin jätti kaikki vihannekset syömättä, sen jälkeen puuro.. Aluksi olin tiukka ja istuttiin pöydässä tuntikausia, en antanut syömisestä periksi. Sai ihan hirveitä kiukkukohtauksia näissä tilanteissa ja itkun kanssa sitten viimein maistoi jotain. Ei toiminut. Syömisestä tuli hirvee show, alkoi kirkumaan jo kun tajusi mun tekevän ruokaa. Jonkin aikaa tapeltiin, mutta kun meni vaan pahemmaks, päätin antaa periks. Tarjosin joka aterialla ruokaa, mutta kun tyttö alkoi tavallisen valituksen sanoinkin vaan " Aha, et siis halua, no ei sitten. Viitsitkö mennä pois siitä huutamasta, että äiti saa syödä rauhassa" Kyllä naama venähti tytöllä! Siitä lähtien en ole kiinnittänyt MITÄÄN huomiota siihen kun hän kieltäytyy syömästä jotain. Se on toiminut meillä. Jos arastelee jotain uutta ruokaa, en lähde häntä houkuttelemaan, teeskentelen niinkuin mua ei tippaakaan kiinnostaisi syökö hän sitä vai ei. Usein käy niin että seuraavalla kerralla kun on tätä samaa ruokaa, hän haluaakin maistaa!
Mutta tässä on yksi mutta. Se ei toimi jos korvaat syömättä jääneen ruuan jollain muulla. Esim. jos lapsi syö lautaselta vaan kalan, mutta ei vihanneksia/lisukkeita ja hän pyytää lisää- et voi antaa kalaa lisää ennen kuin kaikki muukin on syöty. Eikä niin että jos lapselle ei ruoka kelpaa, sinulla on hänelle jotain toista ruokaa(esim.Purkkiruokaa) kaapissa. Kaikki ylimääräiset välipalat on jätettävä pois vaikka ne olis kuinka terveellisiä. Tiukka sääntö on oltava se että sinä tarjoat ruokaa ruoka-aikana, ja jos ei kelpaa, niin muuta ei tule.
Sun pitää vaan yrittää päästä siitä tunteesta että " jotain sille on annettava, muuten kuolee nälkään" . Tietysti voi tuntua julmalta pitää sitä pari päivää nälässä, mutta mieti niin että opetat lapsellesi tärkeän asian. Jos alat korvata aterioita sokerijugurteilla hän ei ikinä opi sellaisia ruokailutottumuksia, mitä sun tekstin perusteella voi kuvitella että haluaisit hänelle opettaa. Mieti: minkä ihmeen takia lapsesi alkais syömään kunnon ruokaa kun saa energiansa myös äitin tarjoamasta jugurtista- vieläpä paljon herkullisemmassa muodossa?!
Jo, kylla nyt teidan vastauksia lukiessa sita tajusi oman tyhmyyden. Tytto selvasti kokeilee onneaan ja on saanutkin aidin lankaansa, silla olen antanut kaikenlaisia valipaloja jos lounasta ei ole mennyt ja muutenkin poikennut entisista " ruokasaannoista" siihen malliin, etta ei ole ihme kun ei oikea ruoka maita. Nyt tapahtuu parannus!
...mutta vielakin siita painosta olen vahan huolissani?
Meillä on poika 1v10kk ja meillä oli noin kuukauden ajan, ettei syönyt paljon mitään. En tyrkyttänyt vaan tarjosin, kun ruokaa oli tarjolla. Päiväkodissakaan ei syönyt mutta oli hyvin jaksava ja iloinen myös siellä! Nyt syö taas kunnolla ja meille joskus neuvolassa sanottiin, että niitä kausia tulee ja menee ja jos yleiskunto on hyvä, niin ei tarvitse huolehtia. Juominen toki kannattaa muistaa. Meillä asiaan saattoi vaikuttaa se, että poitsulla oli maha kovalla ja aloimme antamaa Levolacia ja vatsan toiminta parani. Mutta syynä voi olla myös hampaat tai ei vaan muuten kiinnosta syöminen.
kerroit että noin 88cm ja 12kg. Oma tyttöni oli 2v.neuvolassa 89cm ja 11,2kg, on hoikka muttei mitenkään kärsineen näköinen ja liian laiha.Lääkärin mielestä ei ainakaan ole mitään hätää.
http://www.verkkoklinikka.fi/laskurit/kasvu/index.xsp
Muista oikea sukupuoli, ikä ja käytä desimaalin merkkinä pistettä
(esim 10.4 kg)
Huojentavaa lukea etta kukaan ei yhdy isani mielipiteisiin! Tanaan annoin valipalaksi luonnonjugurttia johon sekotin itsetehyta sokeroimatonta paarynasosetta ja se meni ihan hyvin alas! :) Aion olla tiukkana nyt ruoka-aikojen kanssa ja saa luvan syoda mita tarjotaan!
Ja painokin menee keskirajan ylapuolella eli eipa tassa kai hataa ole ollenkaan....:)
mutta sen voin sanoa että meillä oli ihan samanlaista vielä viikko sitten :) Poika 1v8kk, aloitti kotiruokalakolla (siis suostui syömään vain purkista), ja sitten ei mennyt enää yhtikäs mikään... tai no juu, hedelmäsose kyllä ja kurkku...
Ihan terve ja reipas vesseli oli muuten, joten minä pidin vaan tiukasti kiinni ruoka-ajoista; tarjosin aamupuuron klo 8, lounasta klo 11, välipalaa 14/15, päivällisen 17 ja iltapalaa 20. Jos ei syönyt silloin kun tarjottiin, sai sitten olla syömättä seuraavaan ruoka-aikaan asti. Muutaman päivän jaksoi olla lähes paastolla, söi vain lusikallisen pari päivän aikana ja illalla puuroa vähän enemmän (taisi olla jo aika nälkä). Anoppi meinasi saada sydänhalvauksen ja appiukko piti julmurina... ja ruokaa meni hukkaan niin että pahaa teki. Mutta muutaman päivän jälkeen pikkumies yllättäen alkoi popsia, vetäsi kerralla tyhjäksi lautasellisen äidin tekemää ruokaa, ja nyt on sama tahti jatkunut!
Huomasin nyt muuten yhden kulmahampaan ilmestyneen esiin, liekö sekin vaikuttanut... Mutta joo.. ei tästä sulle varmaan apua ollut, mutta joskos lohduttaisi kuulla ettet ole ainoa (ja että se menee ohi).