Vauva nuorena..

Minä sain esikoiseni 17 vuotiaana 8 vuotta sitten.

Alku oli taloudellisesti tiukka mutta hyvin selvittiin mielikuvituksen ja isovanhempien tuella.

Hankalampi oli suhtautua ihmisiin jotka olivat sitä mieltä että olen pilannut elämäni yms.

Oma on elämäni enkä ole koskaan katunut hetkeäkään.

Ainoa iso miinus oli tietämättömyys. En tiennyt imetyksestä mitään eikä kukaan tukenut minua siinä,en ollut koskaan hoitanut vauvaa ja mieheni oli armeijassa eli olin periaatteessa yksin ensimmäiset 6kk vauvan kanssa, mies tietty viikonloput kotona.

Suuri siunaus silloin olisi ollut netti ja vertaisverkosto!

Olin 20v kun sain toisen lapsen eikä sitäkään kukaan ymmärtänyt ja nyt kun niitä on jo 4 niin kukaan ei edes kysele enää mitään :o)

Suosittelen hankkimaan tietoa mahdollisimman paljon kaikesta ja miettimään miten haluaa lapsensa hoitaa/kasvattaa.

Toivottavasti en pelotellut teitä liiaksi. Helppoa se ei ollut aina eikä se ole vieläkään aina helppoa vaikka ikää on enemmän.

Jokainen on eri aikaan valmis vanhemman rooliin!



Niiloakseli 26v ja neljä lasta 8v,5.5v,4v ja 2v sekä viidettä yritetään.



ONNEA MATKAAN!!

Mä olen myös 18-vuotias lukiolainen ja avopuoliso 20-vuotias (käy töissä). Viime vuonna aloitettiin yritys, nyt yritetään kahdeksatta kiertoa. Jos haluat hengenheimolaisia enemmän, pyörin tuolla ensikoissa muiden ensimmäistä yrittävien kanssa! :)

Kuopus syntyi kun olin täyttänyt juuri 18.



Olen varmaan luonteeltani äiti, koska en koe itseäni tällä hetkellä yhtään sen kummallisemmaksi kuin 5 vuotta sittenkään.



Meillä on menny hyvin, ja ollaan pärjätty ihan omillamme. Ei ole ollut isovanhempia eikä muitakaan läheisiä auttamassa(esim. inttiaikaan).

ensimmäistä odotellaan ja ihan tarkoituksella. ikiä on itsellä 18, miehellä vuoden enempi.. emme koskaan oo olleet näin onnellisia, toivois vaan että olisi rakas jo sylissä.



niin, kai minäkin vaan oon äiti. tuntuu siltä ja tuntuu hyvältä.



ainoa tosiaan on ne ihmiset, ketkä aattelee säälien että onpas tyttö pilannut elämänsä. ihmettelen jos sellainen kommentti tulee vieläpä jonkun itsekin vanhemman suusta, luulisi kaikkien pitävän lapsiaan suurimpana lahjana ja onnena koko maailmassa mutta ilmeisesti he muistavat omasta lapsensaannistaan vaan ikäviä asioita ja kokemuksia, en muulla osaa sitä selittää.

Ja mielestäni aika nuori äiti. Minusta äidiksi kannatta tulla nuorena koska muistaa vielä paremmin millaista oli olla lapsi.Nuorena myös jaksaa paremmin. Ja sitten kun poikaset lentää pois pesästä, on vielä nuori. :)

Siis ihana lukea välillä näitä onnistuneita tarinoita nuorista äideistä! Itse sain esikoisen " vasta" 25:na mut kun on ystäväpiirissä pari nuorta tapausta joilla ei mene noin hyvin. Toinen oli ihan onnessaan lapsesta pari ekaa kk, kunnes lapsella alkoi korvatulehduskierre, nyt lapsi käytännössä asuu tytön äidin luona kaikki viikonloput ja välillä viikollakin ja vanhemmat pörrää baareissa. Toinen melkein samanlainen tapaus, tosin lapsi on tietääkseni ollut terve ja heille tuli ero kun lapsi oli 6kk. Tahtoo kuulemma elää vielä kun on nuori ja löytää uuden miehen, voihan lapsi aina olla hoidossa. Todella surullista katsottavaa.