*~*HAAVEILIJAT VIIKKO 1*~*

Pinoudutaan tänne siis, täällä 28v 4 lapsen äiti joka haaveilee vielä viidennestä. Kotona oltiin koko uusi vuosi, oli aika tylsää. Mutta vauvakuume on ja pysyy, kolmenkympin kriisiäkin pukkaa...kamala selviääköhän tästä. :)

Uusi vuosi meni töissä yövuorossa..



KP

Uus vuos meni muuten hyvin, mut heti ekana päivänä alkoi menkat:( Ihmettelin kovasti kun normisti mulla alkaa menkat kertaheitolla ja nyt tiputteli ekan päivän, pyyhkiessä vaan näkyi. Ja nää kivutkin on ihan eri luokkaa kuin normaalisti..oiskohan voinut olla, että jotain oiskin tapahtunut, muttei pysynyt kiinni?

Kun oireitakin (ainakin olevinaan) oli..No, eipä auta valittaa, eilinen meni jo persiilleen niin samaa rataa jatkuu näköjään eteenkin päin.

ja tervetuloa iloiseen joukkoomme!!

Vuodenvaihto meni varsin mukavasti. Käytiin katsomassa kaupungin tarjoama ilotulitus, hienothan ne oli. Tosin ne rahat olis voinu käyttää paremminkin, täältä on mm. kaks terveysasemaa lakkautettu rahanpuutteen takia viime vuonna...

Pullollinen siideriäkin meni juhliessa :) ei siis kovinkaan paljoa. Kivaa meillä kuitenkin oli kaksistaan, mässättiin sipsejä ja katottiin telkkua. Laatuaikaa! :)



Annoin eilen itselleni luvan tilata Vauva-lehden... oon jo kauan miettiny, että raskinko, mutta nyt aattelin että uuden vuoden kunniaksi tilaan. Jospa saisin tuon miehenki lukemaan sitä, josko sekin innostuis. Jospa mekin tänä vuonna alotettais yritys... :)



-p

mulla oli joulun jälkeen 7 työäivän putki, mutta se jäi 6 kun poika sairastu. Eli uuden vuoden päivätkin olin töissä klo 6-14. Aattona käytiin katsomssa lasten kassa lastenilotulitus ja sit kotona. Yhden siiderin join, osittain ruuan kanssa. nyt sit olis 5 päivää vapaata, eli su asti. mutta nuorimmainen on kipeänä... Huomenna olis ollut tarkoitus mennä kaverin kanssa shoppaileen savonlinnaan asti, mutta ei. Miksi ihmeessä aina kun itselle suunittelee jotain hauskaa niin lapsi/lapset sairastuuvat? (varoituksen sana esikoisesta haaveileville...) ;)



Eli neljän seinän sisällä ollaan... Ja terve lapsi on ihan mahdoton!!! Kiusaa toista ja temppuilee. ja sairas lapsi on allapäin, kun on kipeänä. Hän olis aloittanut uudessa päiväkotiryhmässä tällä viikolla, mutta se siisrtyy ensi viikkoon kuumeen ja yskän takia. Haluis vaan mennä hoitoon.

Mutta ainakin pe-la yön olenn poissa kotoota!!! menen kaverin luo 50km päähän ja käyn siellä päin muittenkin kaverien luona kylässä. Ja ILMAN lapsia!!!

Vuoden vaihde meni flunssaa sairastaessa...



Täällä olikin touhutippa " ylläri" tulossa vielä ennen joulua oireineen kaikkineen, mutta joku päivä ennen joulua alkoi liikkuessa olla kipuja (kuin synnyttäisi kohta) ja samalla tuli tuhrua. Vuoto ja kivut paheni aaton aattona. Meni kesken alkumatkalla se touhutippa-tapaus. Oireet hävisi melko pian ja supparit mahassa loppuivat. Ei enää tissit kipeet, eikä muutakaan oiretta jäljellä joulua edeltävältä ajalta. Negan sain pari päivää sitten, eli se siitä sitten.



Toivossa olen, että usein harrastetut touhutippaleikit tuottais taas uutta " yllätystä" joka pysyis mukanakin.



Vauvan yritystä ei olla alettu, mutta jotain positiivisiä merkkejä antaa nuo miehen mieltymykset keskeytettyyn yhdyntään. Jospa joku päivä... ;)

Kerron nyt et mua välttämättä vähään aikaan kovin paljoa näy, kun koitan hoitaa mahdollisimman nopeasti nuo meidän isän antamat lukutehtävät, kun isä opettaa mua ajamaan ja tänään piti ekat teoriatunnit..



KP

En olekaan vähään aikaan kirjotellut, aktiivisesti kuitenkin lueskellut täältäkin juttuja ja kuulumisia. Vuodenvaihde meni rauhallisesti mummolassa ja esikoinen tykkäsi tietysti rakettien paukuttelusta, kuopus sen sijaan ei halunnut sitä pauketta kuunnella ollenkaan.

Voi vitsi että on alkanut taas vauvakuume vaivata vaikka päätinkin että ehkä sitten vuoden kahden päästä vasta harkitsen kolmatta. Johtunee siitä että tuttavapiirissä on todella monta odottajaa ja eihän niitä kasvavia vatsoja voi muuten kuin kaiholla katsella. Itse kyllä inhoan raskaana olemista mutta aika se tuntuu kultaavan muistot siinäkin asiassa.

Vähän on nyt piristystä arjessa kun varattiin meidän nelihenkiselle perheelle matka Mallorcalle kesäkuussa. Ekaa kertaa lähdetään muksujen kanssa ulkomaille, saa nähdä miten matka sujuu... :-) Sain tuosta matkasta itelleni myös hyvän tsempin päälle painonpudotukseen. Kuopuksen odotuksesta jäi sellaset 15 kiloa ylimääräistä ja nyt koitan niitä pudotella parhaani mukaan. Projektia siis riittää tällekin vuodelle!

Tsemppiä kaikille ja toivorikasta vuotta 2007!!!!

Mun vauvahaaveet vaikuttaa varsin mahdollisilta... puhuttiin miehen kans, että tehtäis lapset nyt, kun se opiskelee, ja minä opiskelisin sitten kun se on töissä ja lapset isompia. Me asutaan nimittäin aika pienellä paikkakunnalla, täällä ei oo kovin paljoa opiskelumahdollisuuksia, ja niistäkään mikään ei tunnu mulle omalta. Mies taas ei halua vaihtaa paikkakuntaa opiskelujen aikana. Sovittiin siis vähän niinku alustavasti, että tehtäis niitä lapsia nyt pikapuoliin... :) Minä jatkan nykyisessä paikassa opiskelua, jätän kesken sitten jos satun raskautumaan. Ihan vielä ei siis oo varmaa lupaa, mutta hyvältä näyttää! :)



Tarvi jakaa tämä jonkun kanssa, mun vauvakuumeesta kun ei moni tiedä. :)



-p

Viudevau kun oon taas saanut tänään huisin paljon tehtyä. En yhtään mitään. ;)



Mun ukko soitteli tuossa just sinne pv:n kansainväliseen keskukseen ja ilmeisesti kevään aikana lähtee sitten jonnekki päin maailmaa rauhanturvaajaksi. :( Voi pylly. Noh, jos lähtee Kosovoon tai Bosniaan niin ainakin se pääsis ihan kivasti lomille.



Pohjankruunu, hieno homma, et vauvahommat etenee!! Niin uskomatonta kun se onkin, meilläki mies on alkanut suhtautuun myötämielisemmin vauvan yrittämiseen ja siitä on puhuttu aika paljon viime aikoina. Kaikki lähti siitä kun ihan rauhallisesti perustelin sille, et miksi minä haluaisin tehdä lapset tässä kohta puoliin..(tänä vuonna täytetään 25 ja 26). Se otti ja ymmärsi KERRANKIN jotain. ;) Mitään vauvalupaa ei oo myönnetty, mut jonkin asteista etenemistä on ilmassa!



Mitäs leidit meinaa muuten tehdä viikonloppuna?

Elikkäs siis toisesta lapsesta, edellinen on 1,6v joka hieman hirvittää.. olen kuitenkin saanut tässä kauhean vauvakuumeen aikaiseksi ja yrittänyt miehelle puhua et josko tehtäis...



mies on ollut jo suopuvainenkin, mietittiin et mitä tarvittais kun myytiin aika paljon vauva tavaraa kun ensimmäinen kasvoi eikä enään tarvittu.



mieheäni lähinnä huolettaa ettei lapsi ole vammainen, ja kuinka me jaksetaan se rankka aika uudestaan kahden lapsen kanssa...



mutta ei muuta kuin heti yrittämään kun mies näyttää vihreää valoa.

meillä taitaa nyt olla niin että minä en ole antanut lupaa vauvalle. mulla on myös vauvakuume kasvanut, ja minä hullu olen ostanut kirpparilta jo vauvan vaatetta!!!! Jos joku söpö ja halpa on sattunut eteen... Onkohan se sitten niin että jos ostaa etukäteen niin vauvaa ei koskaan saa? Yritän jos ne vauvan vaatteet auttas kuumeeseen, tai sit ne vaan pahentaa...



mä olen ajatellut että kun on noita lapsia jo ennestään, niin osaa järjellä ajatella. tai oikeastaan on PAKKO ajatella. Oikeestaan isoin syy on nykyisen asunnon pienuus (vuokra ja haluisin että seuraava olis pankin ja meidän), tai sit kuitenkin isoin syy on poikien koulun aloutuksen ajankohta. Huhtikuussa saattaa selvitä että aloittaako kohta 5v pojat 7 v koulun vai myöhemmin. Jos 7v niin olis ihanaa olla ekan luokan ajan vauvan kanssa kotona, ja sais saattaa kouluun ja hakea. Varsinkin kun mulla alkaa aamuvuoro 7 ja miehellä vieläkin aikaisemmin ja on kummallakin iltoja ja viikonlopputöitä... Jos vasta 8v alkaa koulu, niin ei varmaan jaksesta siirtää vauvahaavetta niin kauaksi... Toivottavasti sitten täällä päin onnistuu jotenkin poikien aamu ja iltapäivähoito! mutta tälläisiä mä murehdin...

Minä kävin vakoilemassa tuolla odottajien puolella ja siellä keskusteltiin siitä, miten raskaus on fyysisesti vaikuttanut äitiin. Sen pinkan luettuani tuijotin näyttöä suu auki. Oli raskausarpia, silmien värin muutosta, kengänkoon kasvua, tissien kuihtumista nahkalapasiksi ja mahan muuttumista seepraraitaiseksi pitsataikinaksi. Kauhunsekaisin tuntein sitten siinä mietin, että ei helevata helevata. Onhan se aika yksoikoisesti ja pinnallisesti ajateltu, mutta meneekö kroppa tosiaan noin romuksi? Tätä oon pohtinut aikaisemminkin, mutta pohditaanpas taas.



Minä oon koittanut pitää ittestäni hyvää huolta (bmi 19,5-20,0) ja reenaan (oon harrastanut liikuntaa 3-vuotiaasta) sekä koitan elää terveellisesti ja mulle on tärkeää, että näytän hyvältä. Tottakai lapsi on tärkeempi kuin se,että onko johonkin tullut pari kiloa lisää, mutta en halua hävetä itteeni jos kaikki paikat tipahtaa 20 senttiä alaspäin raskauden jälkeen.



Mulla itsellä on kavereita, jotka on tehneet lapsia ja monella kroppa on palautunut entiselleen, yhdellä maha jäi roikkuun ja pari on tosi lihavassa kunnossa edelleen. Tosin nämä viimeiset söivät kirjaimellisesti kahden edestä (pari litraa jätskiä, karkkia, pitsaa/päivä). Voiko sitä ite edesauttaa jotenkin, ettei mee ihan täysin lunastuskuntoon? Mun äitillä jäi kaikki kilot synnärille aikoinaan, toivottavasti geeneillä ois jotakin valtaa tässä. :)



Ite oon sitä mieltä, että jos kävis silleen, et kroppa lörpsähtäs niin, että sitä reenauksella tai ruokavaliolla ei sais kuntoon, tämä tyttö näppäilis Rolf Nordströmin numeroa melko pikaiseen. ;)

vKinttunen:

Minä kävin vakoilemassa tuolla odottajien puolella ja siellä keskusteltiin siitä, miten raskaus on fyysisesti aikuttanut äitiin. Sen pinkan luettuani tuijotin näyttöä suu auki. Oli raskausarpia, silmien värin muutosta, kengänkoon kasvua, tissien kuihtumista

Mulllahan on yksi kaksosraskaus takana. Painoa tuli tasan 20kg, molemmat pojat olivat n 3kg. Joten voit kuvitella miten iso maha mulla oli. Vielä kun se oli sen mallinen että kasvoi pituutta musta pois päin..Eli oli kapea ja pitkä. Raskausarpia mulle tuli enimmäkseen kylkiin, eipä niitä enää huomaa jos ei tarkaan katso. Mahanahka oi pitkään löysä, mutta sitten kiinteytyy. nyt on sellainen kurttuinen, josta olen vaan ylpeä! :) Rintojen muutoksiin meni kauan aikaa tottua ja hyväksyä, mutta vähemmän ne veltostu kuin mitä pelkäsin. Ja kun pitää kohottavia liivejä päällä! Mä olen vanhustyössä ja kyllä myös neitsyilläkin rinnat veltostuu ajan myötä, joten ei se imetys ainoastaan veltostuta! ja kaikillahan ei rintoihin tule muutoksia!

Silmien väri ei ole muutuunut mihinkään! Ainoastaan nännien väri. Ja samat kengät mahtuu mitä ennen raskauttakin!

Painon sain imetyksen aikana takaisin mistä lähti, tai no 2 kg oli enemmän. Mutta sitten tamä leikki-ikä on lihottanut vajaat 10kg. Enimmäkseen sen takia, kun lenkille lähtö ei ole niin helpoa. Siis en jaksa työntää rattaissa näitä 2 enää! Vauva-aikana tuli todella paljon käveltyä rattaiden kanssa.

kyllä elämän tavoilla ja perimmällä on vaikutusta miten kroppa palautuu raskaudesta. Ja oliko sektio vai ei. Sektio voi vaikeuttaa mahan palautumista, muutamalla kaverilla on 4 v jälkeenkin mahaa vaikka muutan laihtuivat. En sit tiedä onko ihan paikkaansa pitävää, mutta näin näillä kavereilla. Vaikka mulla oli kaks kertaa isompi maha, mutta alatiesynnytys.

Ja on mulla sit kaveri joka on tosi laiha ja käyttää samoja tosi pieniä vaatteita kuin ennen kahta raskauttakin... Eli ihan yksilöllistäkin. ja luulen että kun saat vaavin syliin niin et enää niin mieti raskausarpia ym.

Ei muuten kannata uskoa mitä kaikkea toiset kirjoittaa raskaudesta tai synnytyksestä. Yleensä niistä huonoista kokemuksista vaan kerrotaan!

Kannattaa muuten käydä synnytys palstalla lukemassa miesten sanomia/tekemiä mokia synnytyksessä. Olen nauranut niille monena iltana. :)