Lue keskustelun säännöt.
Synnytys-jos kieltäytyy ponnistamasta??
09.01.2007 |
Miten käy synnytyksessä, jos ponnistaminen tosiaan sattuu liikaa ja en suostu enää ponnistamaan. Antavatko puudutteen vai vetävätkö imukupilla? Pelkään jo etukäteen, että menen sokkiin tms. ja yksinkertaisesti kieltäydyn ponnistamasta. Suppareihin aion pyytää sen epiduraalin, joten niistä varmasti selvitään, mutta entäpä ponnistusvaihe? Itselläni jo etukäteen kamala sekoamisenpelko.
Kommentit (22)
eihän sitä vauvaa voi sinnekään jättää ja usein tuossa tilanteessa vauvalla on hapenpuutosvaara kun on ahtaassa kanavassa joten ulos se on saatava mahd. pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos fysikaalisia esteitä, leikataan.
Mut kätilö vaan rauhallisesti ootteli (ja pelotteli ettei vauvalla ole kaikki hyvin).
Sisuunnuin itse, kun halusin nähdä millainen tummatukka sieltä oli tulossa. Kaljua lasta kun oottelin saavaksi... =)
Vierailija:
Ja hei kuule, ei se ponnsitaminen useinkaan ole se pahin osuus.
Ja vaikka se sattuukin, niin on pakko (luontainen pakko siis).
Itsellä kaksi synnytystä takana, ja haikailen etten luultavimmin enään pääse siihen hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä tuurilla ehtii haukkua sua surkeaksi synnyttäjäksikin. Toisaaltaan keho työntää sen lapsen ulos aikanaan halusit tai et.
Kyllä siitä selviää. Kätilöt antaa ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onneksi löytyy myös muita kivunlievittäjiä...
tuu sit kertoo kuinka kävi, jooko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä vaan pelottaa, että esim. kovalla ummella ei kyllä psk..llakaa tule ponnattua, vaikka tarvetta olisi. Sinne jää suoleen tarpeet siihen saakka kun taas jaksaa yrittää. Kivuliasta jo sekin, niin kuinka sitten synnytys!!! Voiko siinä mennä sokkiin?? Synnytyspelosta olen ikäni kärsinyt. Samoin hammaslääkäripelosta, kerran (ja ainoan kerran) poistettiin tulehtunut viisaudenhammas, johon puudutteet eivät tehonneet ja minulle tuli sokin oireet.
ÄLYHOIÄLÄJÄTÄ!!!
Ja kyllä se kroppa sen väkisin ponnistaa ulos, vaikka kuinka yrittäisit pidättää, kun kultapieni, synnytys kun ei ole samanlaista ku PASKOMINEN!
Paljonko mahtaa ikää olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 30v.. ei se ole kaikille helppoa, vaikka sulle olisikin.
Mulle kaikista kolmesta on se ponnistaminen ihan hirveintä. Kestän mitä muuta synnytyssupistusta tahansa mutta en sitä...
TYPERÄÄ TAAS VÄITTÄÄ VAIN MUTU-TUNTUMALLA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle se oli koko synnytyksen kaamein tunti...ja tosiaan yritin pidättää, mutta kätilö oli napakka ja komensi useaan otteeseen joten kyllä se sieltä tuli ja sitten se helpotti...anna mennä vaan niin nopeemmin helpottaa...=) mulla ponnistusvaihe kesti 45minsaa ja seuraavalla kerralla pusken nopeemmin vaavin maailmaan....tsemppiä..kyllä se hyvin menee...
Lohdutuksen ja totuuden sanoja!
Myös minua pelotti etukäteen tuo kipu, ja että sekoanko kenties, kun olen mieleltäni herkkä. Kuulin, ettei tuo ponnistusvaihe ole pahakaan, ja että tulee tarve ponnistaa ym. No, sain epiduraalin, eikä kyllä tuntunut mitään tarvetta ponnistaa enkä oikein osannutkaan, kun lopetin, kun sattui, epiduraalista huolimatta. Ja muutenkinhan se sattui ihan sikana, kun lapsi oli hollillaan! Että pahin oli minulle tuo ponnistusvaihe, mutta kun uskoin kätilöä, että pakko on nyt vaan ponnistaa ja että kyllä se sieltä tulee, mitä epäilin, niin puolen tunnin päästä vauva syntyi.
Toinen menikin sitten paljon helpommin, kun tiesi, mitä pitää tehdä, ja alkoi heti hommiin, kun sai luvan. JA 5 min. meni.
imukupilla, leikataan väliliha tai sitte sektio. Kauheeta se synnytys on, siitä ei pääse mihinkään.
Älä suostu kätilön (todennäköisesti) ehdottamaan luonnottomaan puolimakuuasentoon.
Voiko epiduraalin jälkeen ponnistaa esim. jakkaralla?
(ponnistus 47min koko synnytys 21h)
mutta mulla loppui voimat kesken ponnistusvaiheen ja huusin etten jaksa enää, kätilö lähti hakemaan lääkäriä ja imukuppia ja silloin mulla tuli ihan jumalaton supistus, tavallaan kouristus joka ponnisti vauvaa ulospäin. Kun kätilö tuli takaisin oli pää jo melkein ulkona ja sitten ei tarvinnut ponnistaa kun vain yhden kerran. Sekin tuli automaattisesti, eikä siihen olisi voinut panna vastaan, se oli niin voimakas " kouristus" .
Ja se tunne sen jälkeen: se on ohi, mä jaksoin, mä selvisin!
Sairaalla tavalla ihan huippua:)
tulee kyllä itsestään ennemmin tai myöhemmin. Koomassakin on synnytetty kun ruumis tekee työn puolestasi.
Ja hei kuule, ei se ponnsitaminen useinkaan ole se pahin osuus.