Suosittele jotain HUONOA kirjaa! Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä :O

Ei mikään huippu, mutta ihan jees.

Tuntuu todella kömpelöltä lukea tarinaa, joka ei oikeastaan etene ollenkaan. Ei siis tunnu tarinalta vaan joltain päihdetokkuraisen yksitoikkoiselta jupinalta joka kestää ja kestää... Kuitenkin kirjassa on jotain, joka pakottaa jatkamaan, muuten olisin jo nakannut kirjan takaisin kirjahyllyyn. Eli siis muutama sivu illassa, ja unen tulo on taattu!

Tahatonta komiikkaa tulvillaan

oli kyllä pettymys. Ois pitäny lukea aiemmin eikä vasta sit ku jo oli niin kovin mainostettu...

kertomus sadomaso-suhteesta miehen näkökulmasta,

nainen mm. kusee miehen päälle....



HUONO!!!

myöskään en ymmärrä sitä dan brown vouhotusta. da vinchi oli HUONO

vihhdekirjallisuutta, kehnoa sellaista, vaikka mielenkiintoinen aihe (nainen joka esiintyi miehenä ja pääsi paaviksi)

ÄRSYTTÄVÄÄ!



Kuutamolla kirja oli kuolettavan tylsä..

Historiantutkijoidenkin mielestä. Siihen, millainen hän on tarinankertojana, en ota kantaa.

Olihan se viihteellinen, mutta taso ihan paska. Kirja sopii ihmisislle jotka ei yleensä kirjoja lue.



Mielestäni se oli suorastaan loukkaus normaaliälyisille ihmisille.

Kuiva kuin korppu. Lehtolais-fanina ihmettelin mikä Leenaan oli mennyt kun noin kuivaa tarinaa sai tulemaan. Mitään ei tapahtunut koko kirjassa.

On todella arvostelukyvytön, jos hänen kirjojaan kehuu.

Tosi uskottavaa, että nainen hylkää rakkaan isoisänsä, ei koskaan enää edes suostu puhumaan hänelle, inhoaa koko miestä, ja miksi?



Koska näki tämän harrastavan seksiä?



Ja miten kömpelösti olikaan kuvattu, kuinka ne kaksi tavallista pulliaista osasi paeta halki Pariisin ja äkkiä naisen pehmeä tuoksu leijui sen miehen nenään kesken rytinän...voi ääh, kun se oli surkea!!!

Onko joku jaksanut lukea tätä kirjaa? Joulupukki toi opuksen minulle ja kyllä uni alkaa maistua, hyvä jos pari sivua jaksaa keskittyä putkeen.



Jotenkin kummallista kerrontaa ja tuntuu, et tarina ei ollenkaan ala..

Kirjan idea ihan hyvä, mutta käytännön toteutus...



Miehen ennen kuolemaansa kirjoittamat " kirjeet" olivat tosiasiassa lappusia, joissa käskettiin vaikka ostaa uusi mekko. Tosi syvällistä ja ajatuksia herättävää. Päähenkilö melkein kolmekymppinen, jolla ei ollut ollut koskaan yhtään kunnon työpaikkaa, kun aamulla oli niin vaikea herätä.

ap

ehkä se osittain selittää sen, miksi kirja oli ihan tajuttoman lapsellinen. Mutta idea oli silti mielestäni hyvä.



Niin ja etunimi taitaa olla Cecelia.



t. 23

mutta mulla menee järki ja terveys näihin venäläisiin tiiliskiviin kuten Anna Karenina tai Tohtori Zivago jne.



Kun henkilöhahmoja on kymmeniä ja kaikkien nimet on jotain tyyliin Aleksanrovits Liljovits Burunduuvits:) Ja aina melkein käytetään sitä koko nimeä.



Ja sitten koitat muistaa niiden kaikkien(kaikki) nimet ja keitä ne on, ääh...

Olisipa hauskaa, jos hän kirjoittaisi teoksen vanhempana uudestaan. -ap

En yleensä jätä kirjoja kesken, mut tää oli pakko. Ehkä jonkin mielestä sivun pituiset virkkeet on jotenkin taiteellisesti hienoja, mutta mun päähän se ei liukene. Saanen esittää esimerkkivirkkeen:'

" Uskon kuitenkin, että verho oli vedetty ikkunan eteen, olen siitä melko varma, sillä minun äitini kärsi migreenistä, ja kuumuus sai hänet voimaan pahoin, ja hänen seurassaan istuvat henkilöt olivat huomaavaisia ja tunsivat hänet vuosien takaa, he muistivat matkan Tanskaan, Ruotsin läpi ajettiin autolla, ja minun äitini makasi takapenkillä hirveissä kivuissa, mutta hän ei valittanut, minun äitini kärsi hiljaa."



Ja toinen virke:

" Silloin voi tuntua siltä, että on olemassa niin paljon kaikenlaista, mitä ei ole ollut, ja samalla hetkellä voi tuntua siltä, että mitään muuta ei ole sittenkään olemassa, sillä kaikkijää kuitenkin minareetin huipulta kuuluvien sävelten alle, korkeat kerrostalot, joiden putket vuotavat ja joiden perustukset ovat heikot ja hauraat, parvekkeet, joiden kaiteisiin ei kannata nojata, rikkinäiset hissit ja tyhjät tontit, joissa jätesäkit tuottavat uutta elämää, kadut viemärien peitossa, kadut viemäriveden kuluttamat, kärpäset, ja rotat, jotka kiipeävät pienistä ikkunoista sisään ja säikäyttävät suomalaisia naisia joiden iho on palanut auringossa, ja suomalaisia miehiä vaaleansinisissä kauluspaidoissaan, kuin ilmaa, ei mitään painavaa ei, ja voi sitä ikävää silloin, koivuja ja kaikkea muutakin siroa ja sorjaa, mutta rukoukseenkutsu, se kuuluu monesta moskeijasta, se työntää itsensä kaikkiin korviin, se peittää alleen kaiken, ja mitään, mitään muuta ei ole olemassa, kun aurinko Kairossa aloittaa laskunsa ja tekee tilaa yön tulla."



Tässä oli siis KAKSI virkettä. Tarinasta en osaa sanoa mitään, rupes toi kirjotustyyli hatuttamaan. Että jos joku nyt esimerkeistä innostui, niin ole hyvä vaan.