Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

NE, joiden mies on luvannut, et ensi kesänä (-07) aloitetaan yritys!

03.08.2006 |

MOIKKA!



Ajattelin aloittaa tähän jo sellaista pinoa, jossa miehet vielä vuoden verran haluaa odottaa. Saa tähän liittyä muitakin, joiden miehet on luvannut vaik keväällä aloittaa yrityksen. Toivottavasti mulle löytyy kohtalotovereita, joiden kans purkaa tätä kovaa vauvakuumetta!



Itse olen palstaillut täällä vauvasivuilla talvella tosi ahkerasti. Tammikuusta toukokuuhun meillä oli miehen kans täysi yritys päällä, mutta se ei vaan tuottanut tulosta :( Jos olisi ekasta kierrosta tärpännyt niin marraskuussa meillä olisi jo ihana oma pieni vauva. Nyt sit alkukesästä halusin itse pitää tämän kesän taukoa yrityksen suhteen, koska muutot ja työpaikan vaihdot oli niin raskaita. Nyt sit suunnittelin, et syksyllä voitaisiin taas alkaa yrittää niin mies teilas idean. Halusi, et ainakin kevääseen odotellaan jos ei peräti kesään. Tiukkoja keskusteluja olemme aiheesta käyneet ja hänellä on hyvät perustelut valintaansa, joten minun on vain tyytyminen siihen :) Vuoden kun jaksa odottaa niin päästään taas tosi toimiin.



Mä olen 22vee ja mieheni on 25vee. Asumme vantaalla ja molemmat olemme töissä kokopäiväisesti. Lapsia meillä ei ole ennestään.



Nyt sit kaikki mukaan, jotka tuntee kuuluvansa tähän ryhmään!

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
04.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, minun mieheni on väläytellyt ensi vuoden alkua yrittämisen aloitusajankohdaksi, mutta ei vielä täysin varmasti ja se harmittaa. En kyllä millään jaksaisi odottaa kauempaa. Kamala vauvakuume ollut ja pidemmän aikaa.

Vierailija
2/7 |
04.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että 6-vuoden sisällä saan vauvan. Meillä on jo kolme lasta,mutta yhden vielä haluaisin.

Nyt JO on kauhea vauvakuume,mutta miettikääs kun pitää odottaa...vielä ehkä 6V!!!



Minulla on nyt kierukka ja ilmoitin miehelleni otattavan sen pois,koska haluan vauvan. Ja jos mieheni ei vielä halua,niin annoin ehkäisyvastuun hänelle!

Saas nähdä kuinka käy...?



Kaipaan niin vauvan tuoksua....ja jopa isoa mahaani.

Huoh....onko muita samassa tilanteessa olevia? Neuvoja miten jaksan odottaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä myös yksi " kohtalotoveri" . Itselläni on 6v lapsi ennestään, mutta miehelläni ei ole vielä omia lapsia. Olemme tästä asiasta keväällä ja kesällä puhuneet alustavasti ja sovittiin, että katsotaan ensi kesänä mikä on fiilis ja tilanne. Tällä hetkellä ei ole vielä ihan ajankohtaista, lähinnä työ- ja opiskelutilanteiden vuoksi, mutta kyllä on kyse myös siitä että tunteeko hän itsensä valmiiksi silloin. Itsellä on tietysti ihan eri tilanne kun on jo yksi lapsi ja olisin valmis yhteiseen perheeseen, mutta vaikka heillä menee loistavasti yhdessä, tuntuu se oma lapsi sitten niin isolta askeleelta että onhan sitä syytäkin miettiä tarkkaan. Tässä nyt sitten katsellaan mitä se elämä tuo tullessaan ja toivotaan parasta. Odottavan aika vaan tunnetusti on niiiin pitkä.. :(

Vierailija
4/7 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on luvannut että kun meillä on kaksi autoa ja pikkulainat maksettu pois niin sitten alkaa muksun tehtailu :) eli näillä laskuilla se tapahtuisi viimeistään syksyllä 2007! Olen aivan innoissani ja hyvä etten varmuuden vuoksi (vaikka pillereitä syön) tee raskaustestiä joka kuukausi (työpaikkaetu, ei maksa mitään) ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka olisi piltsut pettänyt... :)



On ihana haaveilla omasta nyytistä ja kateellisena katselen muiden raskausmahoja, aivan sama vaikka vyötärö katoaa lapsen myötä kunhan vain saan sen oma nyytin käsivarsille :)

Vierailija
5/7 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moi,

Täällä kans yksi ilmoittautuu. Vauvakuume on vallinnut jo pitkään ja palstalla olen pyörinyt silloin tällöin yhden " väärän hälytyksen" jälkeen. En ole mitään kirjoitellut kun ei voi kokemuksen syvällä rintaäänellä mitään sanoa.. Miehen kanssa oli alunperun tarkoitus aloittaa jo näihin aikoihin, mutta tämän hetken tilanne ei vielä kuitenkaan ole sellainen että hommaan uskaltaisi tosissaan ryhtyä. Itse olen pätkätöissä toisella paikkakunnalla joten käytännön järjestelyissä olisi vielä hiomista. Toisaalta itseäni se ei niin haittaisi, ja toivon kovasti vahinkoa ;) kumit vaan käytössä... Lähtisi pois se paine päätöksen " milloin aloitetaan" tekemisestä. Tiedän että mies ottaisi vauvan ilolla vastaan, muttei suostu vielä tarkoituksella yritykseen... Ja kyllähän se ensimmäinen lapsi itseäkin jännittää kovasti!

Vierailija
6/7 |
07.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen Vantaalta myös. Olen 20v ja mies 23v ja meillä on 2v esikoinen.

Olen kuumeillut jo aika pitkään, mutta nyt olen hyväksynyt sen, että toiveilu/yritys voisi alkaa ensi kesänä. Esikoinen on silloin jo 3v, mutta meilläkin on asioita hoidettavana ennen kuin on seuraavan lapsen aika. Auto olisi pakko saada sekä kortit molemmille!!!

Onhan se ihan kiva omistaa vielä ainakin vuosi esikoiselle pelkästään.



Mutta mahtavaa jos täältä löytyy kuumeilijoita samalle ajankohdalle =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
15.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt voidaan yhdessä haaveilla täällä omista nyyteistä ja välillä vähän itkeäkin vauvan kaipuussa.



Välillä mulla tulee hetkiä, et en näe liikenteessä muita kuin raskaana olevia naisia ja pieniä vauvoja rattaissa. Tulee niin haikea olo. Jos keväällä kaikki olisi menny kohdalleen niin talvella minustakin olisi tullut äiti. Olisin nyt onnellisesti raskaana :) mut kun kaikki ei mene aina niin kuin haluaa ja kovasti toivoo. Nyt täytyy vaan ihailla tuttujen lapsia ja vauvoja kateellisena. EHkä siiten kahden vuoden päästä meillä on se oma pikkuinen tuhisija :)



Tiedän paljon tuttuja, joilla monen vuoden yrityksen ja hoitojen jälkeen ei vauvaa kuulu. Heille se varmaan on todella raskasta, koska kokoajan toivoo, jos tällä kertaa onnistuis. Koskaan ei tiedä, miten omalla kohdalla tulee käymään. Tärppääkö ensimmäisestä kierrosta vai tärppääkö ollenkaan.. Tämäkin asia painaa välillä mieltä. Mitä jos vauvaa ei tulekaan missään vaiheessa meille? Mitä sitten? Puolen vuoden yrityksen aikana tuli jo pelko siitä, että entä jos meille ei vauvaa suodakaan. Mut varmaan vielä mun ei kannata sitä surra, koska melkein vuosi menee ennekuin päästään tosissaan yrittämään :) Täytyy vaan pyrkiä ajattelemaan positiivisesti.



Anteeksi, kauheaa vuodatusta tuli nyt, mut tällä hetkellä vain tuntuu tuolta.



Tulkaahan tekin kertomaan ajatuksia tilanteistanne!