Hei Mondlicht!
Onko sinullekin tehty pakastealkionsiirto nyt vai, minkälaisesta hoidosta piinailet? Surulliselta kuulostaa myös sinun tarinasi, mutta nyt jaksuja, voimia, auringonsäteitä yms tähän meneillä olevaan hoitoon.
Meille veritesti näytti negaa eli minkäälaista kiinnittymisyritystä ei edes ollut tapahtunut :' ( Vaikka tähän kaikkeen oli valmistunut muka taas kerran oikein hyvin niin pudotus oli kuitenkin korkealta. Meillä nyt takana niin paljon hoitoja, varsinaista syytä lapsettomuudelle ei ole, mutta lääkäri epäilee solutasolla olevan jotakin sellaista joka kerta toisensa jälkeen saa ne hiipumaan liian aikaisin. Ihmetellä saa, mitenkä meidän ainokainen kuitenkin tuli heti ensimmäisellä ICSI hoidolla. Tavallisessa koeputkihed. ei tapahtnut hedelmöittymistä. Nyt lekuri kuitenkin meinasi, että suurella tod. vain munasolun luovutus tai luovutetut siittiöt olisivat avuksi. Niin pitkälle en kuitenkaan tässä vaiheessa jaksa ajatella ja uskon, että emme siihen ryhdy. Nyt vain odotellaan menkkoja alkavaksi, 15 pvää siirrosta, saisivat tulla niin jotenkin olotila tuntuisi normaalimmalta.
kiitos viestistäsi! Ihan sattumalta näppäilyvirheen takia satuin vilkaisemaan tänne vauvakuumepuolelle, yleensä olen jumiutunut pelkästään tuonne lapsettomien osioon, siellä kun näitä hoitojuttuja enemmänkin ruoditaan.
Mulle tehtiin nyt ensimäinen PAS keskenmenon jälkeen. Siis raskaus lähti ICSIstä helmikuussa käyntiin, mutta sitten km rv9+4. Kauhea shokkihan se oli, nyt pikkuhiljaa olen saanut muuta ajateltavaa. Menetys on ajatuksissa silti lähes päivittäin. Tänään siis pp 4, kaksi ihan hyvälaatuista alkiota siirrettiin. Mutta ei ole oireen oiretta, ei sitten mitään. Mulla on tunne, että nega tulee. Jospa kroppa ei sittenkään vielä ollut valmis uuteen yritykseen.
Kuulostaa kurjalta tuo teidän solutilanne. Ja otan osaa negan johdosta...:( on se aina niin valtava pettymys, että jälkeenpäin sitä ihmettelee, että miten oli taas voimia jatkaa eteenpäin. Mutta kai niitä sitten jostain vaan löytyy...
Mekin ollaan mietitty luovutettujen siittiöiden käyttöä, (katastrofaalinen siittiötilanne) mutta halu yrittää vielä omilla on kova. Mussa kun ei näennäistä vikaa ole. Mutta se ehkä onkin vaikeinta, kun ei tiedä, mikä tämän kaiken aiheuttaa, niin kuin teillä. Jos olisi selvä vika jossain, sen voisi hoitaa ja asia olisi sillä selvä.
Miten teillä jatkuu tästä eteenpäin? Vielä omilla? Toivon kovasti voimia tulevaan, mitä se sitten ikinä onkaan...!
:)
t. Mondis