Lue keskustelun säännöt.
Masentava juhannus ja elämä
20.06.2015 |
Juhannus on taas täysin pilalla. Mies halusi eilen saada välttämättä terassin valmiiksi. Hän on masentunut ja uupunut työnarkomaani, käy terapiassa mutta ei vielä mitään vastetta.
Ruokaostokset hän halusi tehdä välttämättä, tiukemmalla mahdollisella budjetilla. Eilen yritin saada grillaushommia käyntiin mutta mies halusi siirtää ne tälle päivälle. Tein perusruokaa jota jäi yli. Eilen homma meni siihen että mies rakensi terassia iltaan saakka emmekä tehneet muuta.
Tänään olisin vihdoin halunnut kokata mutta miehen äiti kutsui syömään. Mies ei osannut päättää lähdemmekö vai ei, arpoi pari tuntia. Ehdotin ruoan tekemistä, hän pyysi lämmittää eilistä ruokaa. Lopulta kävi niin että söimme nälkäisinä eliset jämät ja mies kiireessä paistoi pari känttyä pihviä pahimpaan nälkään. Nyt en enää jaksa yrittää saada miestä liikkeelle, hän makaa kalsarit jalassa likainen lippalakki päässä sohvalla. Tätä tekee aina kun ei paiski töitä.
Emme ole koko juhannuksena syöneet hyvin, viettäneet aikaa yhdessä, nähneet yhtäkään sukulaista tai ystävää. Olemme tehneet töitä kuten aina, syöneet paskaa ruokaa ym.
Tämä toistuu joka juhlapyhä. Mies ei halua satsata ruokiin ym. Jos joku kutsuu kylään mies kieltäytyy tai ei päätä mitään kunnes "tilaisuus"menee ohi. Tämän jälkeen syyttää minua tilanteesta.
Olen yrittänyt vaikka mitä, esim. tehdä oman pääni mukaan, pakottaa miehen mukaan tai jättää asiat sikseen ja pysyä positiivisena. Mikään ei auta.
Tällä hetkellä minusta tuntuu että alan itsekin masentua. En jaksa enää nähdä vaivaa asioiden eteen, en jaksa yrittää. En enää jaksa pitää ystäviin yhteyttä, mies inhoaa sukulaisiani eikä tule heidän kanssaan toimeen. Minusta tuntuu että olen menettämässä oman elämäniloinen ja toimintakykyni, enkä saa mistään apua enkä tukea. En todellakaan jaksa näillä voimavaroilla alkaa eroprosessiin.
Tarvitsisin apua tukea ja kuuntelijaa mutta sellaista ei ole missään tarjolla. Olen hyvin yksinäinen ja väsynyt.
Kommentit (7)
Minulla pisti silmään tuo että mies sitä ja mies tätä...entäs sinä itse? Ja miksi se mies päättää tai ei päätä kaikesta? Kai voit aikuisena ihmisenä ostaa kaupasta mitä haluat ja tehdä sitä ruokaa mitä haluat syödä ja syöt silloin kun haluat ja on nälkä!
Miksi koko elämä pyörii miehen ympärillä? Kai osaat poistua kotoa myös ilman miestä...ei sitä tarvitse olla yhdessä 24/7. Ala itse elää normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimisikohan tämä? Jos miehesi on masentunut, voi ylimääräinen päätösvalta ruokiin ja sukulointiin liittyen vain ylikuormittaa häntä. Joten jos joku pyytää teitä syömään ja sinä haluat lähteä, niin sanot vain miehellesi että sinä lähdet sukuloimaan tunnin päästä, mies tulkoon mukaan jos haluaa. Ruoaksi ostat mitä haluat ja alat myöskin tekemään sitä kun haluat, eiköhän ne ruoat miehenkin nassuun ennen pitkää katoa. Ja tätä ei pitäisi tehdä mitenkään mielenosoituksellisesti, ihan jämäkästi teet miten parhaaksi näet. Ehkä asiat muutuu parempaan, ehkä ei, mutta tuo lukkotilanne aukeaa kuitenkin jollain tavalla?
Sellaisia me miehet olemme.
Meille opetetaan pienestä saakka, että elämästä ei saa nauttia, mikään ei saa olla kivaa, miehelle kuuluu vain työnteko, olet olemassa vain muita varten jne.
Et jaksa nykyistä muttet jaksa erota? Jotain tarttis tehdä ennen kuin koko perhe on masentunut. Mene sinä ja kyläile. Vietä juhannus ystävien kanssa. Miksi ihmeessä jäät katselemaan tuollaista kotiin, etkö osaa toimia ilman miestä? Onko lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 16:18"]Sellaisia me miehet olemme.
Meille opetetaan pienestä saakka, että elämästä ei saa nauttia, mikään ei saa olla kivaa, miehelle kuuluu vain työnteko, olet olemassa vain muita varten jne.
[/quote]
Niin varmaan. Aika harva mies kai tuollainen on, huono parisuhde voi syödä voimat molemmilta.
Sulla mies on kuin minä kuusi vuotta sitten, ja lohdutuksesi voin sanoa että minulle terapia auttoi. Ei se heti toimi, mutta pikkuhiljaa vuosien varrella muutuin. Selkeni ne syyt, miksi pyrin aina täydellisyyteen. Juurikin tuo päätösten teko oli tuskallista, sillä kuvittelin aina tekeväni väärän valinnan ja tuskailin yrittäessäni tehdä "oikein" mutta usein se oikein oli väärin itseäni kohtaan, joten sitä juuttui johonkin tyhmään välitilaan ja teki aina huonon valinnan sekä itseä että muita kohtaan.
Et voi muuttaa miehen sisäistä maailmaa, mutta et voi myös antaa hänen terrorisoida myös sinun arkea ja pyhiä. Eli sinun täytyy itseäsi ajattellen tehdä niitä hyviä päätöksiä, ja selittää miehelle joka kerta että ymmärrät että hänellä on hankala päättää asioita mutta sinä et voi loputtomiin kulkea hänen juupas-eikäs leikissä mukana. Kello on nyt vasta puoli neljä, sinulla on vielä hyvin aikaa alkaa laittaa kunnon ruokaa. Juotte ruuan kanssa muutamat oluet/viinilasit, ja katsotte illalla jos innostuisitte lähtemään käymään jossain sukulaisten tai ystävien luona. Jos mies ei innostu, niin sinä voit käydä yksinkin jossain kaverin luona tai omien sukulaisten luona. Heitä ei kannata hylätä, vain koska miehellä on niin hankalaa. Tsemppiä! Toivotaan että mies on kuitenkin paranemisen tiellä. Sinun vain täytyy jaksaa pitää omasta elämästä ja menoista kiinni, kyllä se mies jossain vaiheessa havahtuu siihen, että sinä et pyöri hänen päähänpinttymien ympärille, vaan elämää eletään yhdessä.