Appivanhemmat ovat meillä monta kertaa viikossa

Pelkään tuota tosi paljon. Ollaan muuttamassa miehen hieman keskeneräiseen taloon, jossa ollaan siis remppailtu muutama kuukausi. Ei päivääkään, ettei hänen vanhemmat sinne tuppautuisi ihmettelemään kun ajelevat IHAN sattumalta ohi.

Se on ihan ok

Mieheni isä käy ihan joka päivä. Istuu jurottaa juomassa kahvia eikä puhu eikä pukahda. 

Mutta ei se minua häiritse. On eläkkeellä ja tekemistä on vähän jo senkin takia, että on epäsosiaalinen tyyppi. Toki suomme tämän ajanvietteen hänelle. Leikkii kyllä pikkupoikamme kanssa ja se on kiva asia. Vierailu ei yleensä tuntia kauemmin kestä. 

Mun on appivanhemmat oikeastaan aina meillä. Voi toki johtua siitä, että asutaan samassa taloudessa.

Ap, miksi olette antaneet heille avaimet? Vara-avaimet ehdottomasti jonnekin muualle.

Kyllä. Ovat sitä kouluttamatonta vanhaa sukupolvea, jolle työ on kiva sosiaalinen juttu, eivätkä ymmärrä nykyaikaisen korkeakoulutetun asiantuntijan kaipaavaan rauhaa ja hiljaisuutta työpäivän jälkeen. Pitäisi jaksaa juoruta kun on koko päivän joutunut olemaan äänessä töissä. Eivät myöskään ymmärrä että asiantuntijoille työkaverit eivät ainakaan aina ole todellakaan kavereita, vaan suhteet heidän kanssaan jäävät sinne työpaikalla, eikä niitä ihmisiä ajatella vapaa-ajalla.

Mikä siinä on ongelma? Jos ocat mukavia. Mulla on niin kusipäinen anoppi ja silti se tulee. Mies sanoo et saa tulla eikä mulla ole mitään sanomista siihen. Että käyttäydy asiallisesti. Minähän käyttäydyn. Mielessäni kiroan. Mutta näin on, jos haluam miehen, anoppi tulee kaupanpäällisinä mukana.

Sano niille! Luulisi että pystyt fiksuna ihmisenä asian heille esittämään.

Siis asuuko sun mies sun kanssa ja onko se miehenkin koti? Jos se on myös miehen, niin voisitko edes hetke ajatella niin, että miehelläkin on siellä jotain oikeuksia, vaikka oikeus kahvitella vanhempiensa kanssa? Vai ajattelitko, että häädät sen miehen pois vasta sitten, kun kämppä on maksettu?

Paras kuule sanoa miehelle, että valitsee joko sinut tai vanhempansa, sinä kun et siihen rupea, että mies puhuu muille kuin sinulle. Tomerasti esität asian niin kyllä se ymmärtää, että sinä olet se, joka kärsii siitä, että miehellä on menneisyys. Sinulla on oikeus määrätä miehen tekemiset ja kahvittelut.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 10:31"]Siis asuuko sun mies sun kanssa ja onko se miehenkin koti? Jos se on myös miehen, niin voisitko edes hetke ajatella niin, että miehelläkin on siellä jotain oikeuksia, vaikka oikeus kahvitella vanhempiensa kanssa? Vai ajattelitko, että häädät sen miehen pois vasta sitten, kun kämppä on maksettu?
[/quote]Eiks ap ole mies?

Mä aattelin ap:n naiseksi.

Meillä taas appivanhemmat käy tosi harvoin kun välimatka on pitkä. Silloin kun ne saa meillä käymään eivät halua olla millään lailla vaivaksi, tuovat omat lakanat tullessaan, eivät syö juuri mitään ja koittavat hävitä tapettiin. Ja se jos mikä on rasittavaa. Tunnelma on heidän käytöksestään johtuen kuin huopatossutehtaassa vaikka normaalisti meillä on kuin huvikummussa.

Olisipa kiva jos voisi vaan rennosti seurustella appivanhempien kanssa ja olisivat meillä ollessaan kuin kotonaan. He nyt vaan ovat niin vieraskoreita, tutut ihmiset, vaikka yrittäisimme mitä. Mutta ehkä tuosta olemattomuuden ja jatkuvan olemisen välillä olisi se toimivin vaihtoehto :)

Rajoista pitäisi keskustella aikuistenkin kesken ei vain lasten kanssa... Moni ei huomaa, että silloin kun muuttaa omaan kotiin puolison kanssa, pitäisi katkaista napanuora samalla ja keskustella toimintatavoista jo ennen kuin kummankaan vanhemmat olettavat olevansa tervetulleita kaikkine vuorokaudenaikoina. Kotirauha sukulaisilta on joillekin tärkeä asia, se että saa olla kotonaan vaikka työpäivän jälkeen rauhassa ilman että siellä on anoppi ja appi kahvilla tai "auttamassa" yhtään missään. Hankalaksi menee siinä kohtaa, kun toinen osapuoli ei kaipaa samanlaista omaa tilaa, mutta kompromissien tekeminen kuuluu tähänkin asiaan.

Up

Tulevatko ne appivanhemmat siis itsekseen (omilla tai vara-avaimilla?) tyhjään kotiin, vai onko ap:n puoliso jo kotona keittämässä heille kahvia? Ensin mainittu ei ole hyväksyttävää, jälkimmäinen on.

Up

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 10:07"]Mieheni isä käy ihan joka päivä. Istuu jurottaa juomassa kahvia eikä puhu eikä pukahda. 

Mutta ei se minua häiritse. On eläkkeellä ja tekemistä on vähän jo senkin takia, että on epäsosiaalinen tyyppi. Toki suomme tämän ajanvietteen hänelle. Leikkii kyllä pikkupoikamme kanssa ja se on kiva asia. Vierailu ei yleensä tuntia kauemmin kestä. 
[/quote]

Hatunnosto! Tällä miehellä voisi olla hyvin vaikeaa ilman teitä! Olette hänelle varmasti todella tärkeitä.

Meillä oli lapsen syntymän jälkeen anoppi-ongelma, kävi monta kertaa viikossa aamusta iltaan olemassa (lue kyttäämässä, kuinka hoidan lastani...) Osittain oli mukavaa, kun hän osallistui mm. ruuanlaittoon, mutta se jatkuva arvostelu siitä miten mikäkin tulisi tehdä ja turhaa valitusta,mm. hyvänä esimerkkinä jos meillä ei ollut juuri sellaista pippuria jota hän käyttää ruuanlaittoon niin ruoka oli pilalla, ja sitä laulua laulettiin pari tuntia putkeen... Koska vauva huuti vaikean refluksinsa takia lähestulkoon taukoamatta, en todellakaan kaivannut enää anopin valitusvirttä ja siis mieshän oli töissä tuolloin.
.
Lopulta sanoin miehelleni että joko hän sanoo itse, että tarvitsemme omaa aikaa enemmän, tai minä sanon. Mies puhui äitinsä kanssa ja suuttuihan anoppi siitä ettei ollut tervetullut joka päivä ja minä olin tottakai nirppanokka jolle ei apu kelpaa jne... toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... anoppi hävisi nurkista ja minä sain hengähtää vaativan vauvani kanssa.

Ei tuossa vielä mitään...Minun äitini vanhemmat käyvät täällä yleensä _joka_päivä!! Haluavat kuulemma käydä meidän puolesta kaupassa ja tuovat ruoat sitten meille...Menee hermo. Keksivät aina tekosyyn tulla tänne.
T.15v