Lue keskustelun säännöt.
Haluan miesten huomiota pakkomielteisesti
29.04.2015 |
Olen aina ollut flirttaileva luonne. Minulla on jokaisessa porukassa, oli se sitten työ-, harrastus- tai opiskeluporukka valittava itselleni vähintään yksi mies, jonka yritän saada ihastumaan itseeni ja jonka kanssa flirttailen. Baari-illan kohokohta minulle on se, kun joku mies tulee iskemään, itse en kuitenkaan ikinä baarissa lähesty tuntemattomia. Aiemmin olin parisuhteessa ja pari kertaa petinkin miestäni, kun en osannut vastustaa houkutusta.
Nyt olen ollut noin puoli vuotta sinkkuna ja homma on alkanut lähteä aivan käsistä. En osaa enää nauttia tyttökavereiden kanssa vietetystä baari-illasta, vaan tavoitteena on aina löytää joku mies jonka kanssa lähteä kotiin. Pahinta on se, että osa näistä miehistä on sellaisia, joihin en selvin päin koskisi pitkällä tikullakaan. Jos ei baarista löydy ketään, selailen koko illan puhelinluetteloani ja mietin kenelle vanhalle hoidolle kehtaisin lähettää viestiä tai löytyisikö Tinderistä sopvaa seuraa.
Viime viikonloppuna tilanne eskaloitui siten, että en löytänyt baarista seuraa ja satunnainen hoito ei lämmennyt viesteilleni. Lähdin pettyneenäkävelemään yksin kotiin, mutta matkalla joku mies alkoi jutella minulle joten pyysin häntä luokseni ja harrastimme seksiä. Ei mies nyt mikään ihan kamala ollut, mutta aamulla kyllä alkoi kaduttaa ihan kauheasti. Valehtelin, että vanhempani ovat tulossa kylään että sain hänet pihalle ja annoin väärän puhelinnumeron. Sitten kun lähdin myöhemmin käymään kaupassa, jouduin piileskelemään hyllyjen välissä koska kaupassa oli joku aikaisempi baaripanoni, jota en halunnut kohdata selvin päin. Ja tämä ei ole mikään pikkukylä vaan yksi Suomen suurimmista kaupungeista!
Olen myös monta kertaa jo nolannut itseni kun lähettelen vonkausviestejä viikonloppuöisin satunnaisille miehille. Selvin päin jotenkin pystyn hillitsemään itseni lähettämästä viestejä sellaisille, jotka eivät ole osoittaneet kiinnostuksen merkkejä mutta muutaman lasillisen jälkeen kontrolli katoaa.
Niin ja olen suht. kaunis, hyväkroppainen ja nuori, joten seuraa kyllä löytyy helposti yhdeksi yöksi. Ymmärrettävistä syistä miehet eivät kanssani usein halua tavata toista kertaa enkä itsekään kyllä mitään parisuhdetta haluaisikaan.
Pitäisikö minun mennä terapiaan vai mitä tässä kannattaisi tehdä? Minulle se itse seksi ei ole kaikista tärkeintä (en siis ole seksiaddikti) mutta jotenkin vain rakastan sitä huomiota ja ihailua jota miehiltä saan. Ja kyllä, minulla on todella huono itsetunto.
Kommentit (45)
Ap täällä taas, kiva että aiheesta on syntynyt keskustelua ja toisaalta lohduttavaa huomata, että en ole ainoa joka tällaisen asian kanssa kamppailee. Aika jännä, että monilla on juuri tuo isäsuhde ollut huono tai etäinen, koska itse koen että minulla on ollut ihan hyvä isäsuhde. Muutenkin kyllä elämässäni on ollut hyviä miessuhteita, esimerkiksi juuri tuo edellinen miesystäväni, jota kuitenkin tyhmyyksissäni petin. Toivottavasti olette oikeassa ja ajan ja iän myötä tämä menee ohi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 06:02"]
Sama on mulla, huono itsetunto ja kaipaan huomiota yli kaiken miehiltä... Usein riittää, että kunhan sitä saa muodossa tai toisessa. Baari-ilta on epäonnistunut, jos yksikään mies ei lähesty. Selvänä olen ok, humalassa tämä ongelma korostuu niin suureksi että haittaa ihan kaverisuhteita :/ Yhden illan juttuja mulla ei ole ollut yhtäkään, koska saan kicksini jo pelkästä huomiosta. Pidemmissä suhteissa tai tapailuissa en ole ollut tyytyväinen, ellei mies anna jatkuvasti mulle mielestäni tarvittavaa määrää huomiota ja ihailua. Hassua sinänsä, kun tosiasiassa en edes pidä itseäni huomion arvoisena ja silti kaipaan jatkuvasti hyväksyntää.
[/quote]
Tuossa viimeisessä lauseessa kiteytit aika hyvin minunkin ajatukseni. Olin myös itse edellisessä suhteessa sellainen, että olisin halunnut mieheltä koko ajan jotain erityiskohtelua, kukkia, illallisia jne. ja että julkisella paikalla mies olisi näyttänyt, että tässä on minun naiseni! En toki siis syytä exääni mistään, minulla vain oli täysin epärealistiset odotukset että vielä usean vuoden parisuhteen jälkeen hän olisi jaksanut joka ilta laittaa minulle kynttiläillallisia. ap
Millainen suhde sinulla on omaan isääsi? Monesti jos oma isäsuhde on huono ja etäinen, hakee miehissä sitä jatkuvaa hyväksyntää ja ihailua sen takia. Isän ihailu on kasvavalle tytölle itsetunnon kannalta todella tärkeää.
Itse olen isäni hylkäämä ja minulla oli samanlaisia piirteitä nuorena. En kuitenkaan ikinä pettänyt parisuhteessa. Oma tyttäreni on myös isänsä hylkäämä ja pelkään, että hän noudattaa samaa kaavaa. Toistaiseksi ei vielä. Hänen on kuitenkin todella vaikeaa luottaa ja jo pelkästään ystävyyssuhteet on todella pinnallisia, eikä sellaista todellista parasta ystävää ole, vain kavereita. Tyttö on vapaa-ajallaan lähes aina yksin. Uskon, että luottamus ihmisiin ja ihmissuhteisiin horjuu pahemman kerran, koska on saanut isältänsä niin pahast siipeensä. Surettaa.
Just tollasia muijia karttelen. En voisi mitenkään alkaa parisuhteeseen sinun kanssasi.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 08:30"]
Just tollasia muijia karttelen. En voisi mitenkään alkaa parisuhteeseen sinun kanssasi.
[/quote]
Kiitos tiedosta! Olisin kyllä kuvitellut olevani ihanteellista tyttöystävämateriaalia. Mutta onneksesi minäkään en mitenkään voisi alkaa sinun kanssasi parisuhteeseen, joten säästytään molemmat paljolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9: Minulla on mielestäni ihan normaali isäsuhde. Vanhempani eivät ole eronneet ja isä on aina ollut elämässäni mukana. Emme nyt mitenkään superläheisiä ole mutta emme etäisiäkään. Kyllä minulla on lapsuudesta lähinnä hyviä muistoja isästä ja isän kanssa vietetystä ajasta.
Tiiätkö miltä se näyttää meidän miesten silmään, kun joku muija hakee joka toiselta vastaantulijalta huomioo?
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:30"]Olet tavallinen nainen, vaikka AV:n feministit muuta väittävätkin. Miesten huomio on naiselle tärkein asia elämässä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:30"]
Olet tavallinen nainen, vaikka AV:n feministit muuta väittävätkin. Miesten huomio on naiselle tärkein asia elämässä.
[/quote]
Hitto että sulla on köyhä elämä.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:30"]
Olet tavallinen nainen, vaikka AV:n feministit muuta väittävätkin. Miesten huomio on naiselle tärkein asia elämässä.
[/quote]
Oletko esimerkiksi kokeillut hankkia ystäviä, kouluttautua, harrastaa ja luoda uraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako seksikumppania sulle sitten on kertynyt? :s
Kuulostaa kovin pinnalliselta elämältä, energiaa kuluu kauheasti asiaan, josta ei jää jäljelle mitään. Mitäpä, jos haastaisit itsesi kunnolla? Opiskele, treenaa, opettele uusi, vaativa taito ja pinnistele. Kun onnistut, arvostat itsesäsi muutenkin kuin ulkonäön/viehättävyyden avulla. On hankittava sisältöä, mistä ponnistaa. Itsetuntoa saa haastamalla itsensä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa naisista on kaltaisiasi huomionhakuisia pikkusieluja, teistä ei ole muuhun kuin itsekeskeiseen keikistelyyn ja oman navan tuijotteluun.
Ikäännyttyänne ihmettelette kun olette jääneet yksin, mutta silloin se juna on mennyt jo.
Kysyit aloituksessasi, pitäisikö sinun hakea terapiaa tai jotain, en tiedä pitäisikö, mutta ainakin se kannattaisi, mikäli haluat saada elämääsi tasapainoa.
Opiskelen tällä hetkellä alaa, joka minua kiinnostaa. Minulla on harrastuksia, juuri tämän vuoden alussa aloitin uuden harrastuksen josta olen todella kiinnostunut ja jossa on vielä paljon opittavaa. Ystäviäkin minulla on. Hyviä vinkkejä kyllä, mutta eivät minun kohdalleni sovi.
Ja seksikumppaneiden määrästä, tässä puolen vuoden aikana (jonka olen siis pitkästä aikaa ollut sinkkuna) niitä on kertynyt noin 10 kappaletta, osa on yhden illan juttuja ja osan kanssa ollut pidempiaikaista säätöä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 09:01"]Suurin osa naisista on kaltaisiasi huomionhakuisia pikkusieluja, teistä ei ole muuhun kuin itsekeskeiseen keikistelyyn ja oman navan tuijotteluun.
Ikäännyttyänne ihmettelette kun olette jääneet yksin, mutta silloin se juna on mennyt jo.
Kysyit aloituksessasi, pitäisikö sinun hakea terapiaa tai jotain, en tiedä pitäisikö, mutta ainakin se kannattaisi, mikäli haluat saada elämääsi tasapainoa.
[/quote]
Ei tod.ole suurin osa naisista tuollaisia huomionhakuisia pikkusieluja. Saati holtittomia jakorasioita.
Tällaset molemmista päistä löyhät muijat ehkä saavat osan yksinkertaisimmista tai valmiiksi naiskielteisistä miehistä yleistämään näkemäänsä.
Hehheh, tulihan se psykoppaatikorttikin sieltä :-))) Ap, mene terapiaan, OLET NARSISTI!!!!!!!!!
t. av-psykologi
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:31"]
Olisiko sitten kyse tuosta prmiskuiteetista?
Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima Vahvalta vaikuttava omanarvontunto Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen Patologinen valehtelu Petkuttaminen ja manipulointi Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen Tunteiden pinnallisuus Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen Loismainen elämäntyyli Heikko käyttäytymisen kontrolli Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa) Varhaiset käyttäytymisongelmat Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen Impulsiivisuus Vastuuttomuus Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita Nuorisorikollisuus Ehdonalaisen vapauden peruutus Monipuolinen rikollisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 09:34"]
Hehheh, tulihan se psykoppaatikorttikin sieltä :-))) Ap, mene terapiaan, OLET NARSISTI!!!!!!!!!
t. av-psykologi
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:31"]
Olisiko sitten kyse tuosta prmiskuiteetista?
Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima Vahvalta vaikuttava omanarvontunto Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen Patologinen valehtelu Petkuttaminen ja manipulointi Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen Tunteiden pinnallisuus Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen Loismainen elämäntyyli Heikko käyttäytymisen kontrolli Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa) Varhaiset käyttäytymisongelmat Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen Impulsiivisuus Vastuuttomuus Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita Nuorisorikollisuus Ehdonalaisen vapauden peruutus Monipuolinen rikollisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia
[/quote]
[/quote]
Kiitos, hyvä kun tämä selvisi näin helposti! AV:hen voi aina luottaa. Ap
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 08:50"]
Kuulostaa kovin pinnalliselta elämältä, energiaa kuluu kauheasti asiaan, josta ei jää jäljelle mitään. Mitäpä, jos haastaisit itsesi kunnolla? Opiskele, treenaa, opettele uusi, vaativa taito ja pinnistele. Kun onnistut, arvostat itsesäsi muutenkin kuin ulkonäön/viehättävyyden avulla. On hankittava sisältöä, mistä ponnistaa. Itsetuntoa saa haastamalla itsensä!
[/quote]
En ymmärrä miksi toisten ongelmia yritetään mitätöidä. Olen korkeakoulutettu, työssä jossa viihdyn, on kivoja harrastuksia ja ystäviä. Mutta tunnepuolella isoja ongelmia, koska mikään tässä elämässä ei tuo sitä tunnetta itselle, että olisi tarpeeksi hyvä ihminen. Nro 7 täällä siis kirjoittelee.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 08:42"]
Tiiätkö miltä se näyttää meidän miesten silmään, kun joku muija hakee joka toiselta vastaantulijalta huomioo?
[/quote]
Varmaan samalta kuin meidän naisten silmään se, että joku jätkä kulkee vonkaamassa baarissa jokaiselta. Silleen et yrittää muijaa ja kun saa pakit kääntyy tän kaverin puoleen ja sanoo, että entäs sä sitten.
Useammin näkee näitä miehiä kuin naisia, tosin.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 13:53"]
Oi kunpa olisin sinä. Mua ei kukaan tule koskaan iskemään. Seksiäkin haluaisin edes kerran elämässä. Nauti nauti elämästä. Mä impeennyn täällä entisestään kun en kelpaa kellekkään.
[/quote]
Ei mee nallekarkit tasan!
Sama on mulla, huono itsetunto ja kaipaan huomiota yli kaiken miehiltä... Usein riittää, että kunhan sitä saa muodossa tai toisessa. Baari-ilta on epäonnistunut, jos yksikään mies ei lähesty. Selvänä olen ok, humalassa tämä ongelma korostuu niin suureksi että haittaa ihan kaverisuhteita :/ Yhden illan juttuja mulla ei ole ollut yhtäkään, koska saan kicksini jo pelkästä huomiosta. Pidemmissä suhteissa tai tapailuissa en ole ollut tyytyväinen, ellei mies anna jatkuvasti mulle mielestäni tarvittavaa määrää huomiota ja ihailua. Hassua sinänsä, kun tosiasiassa en edes pidä itseäni huomion arvoisena ja silti kaipaan jatkuvasti hyväksyntää.