Lue keskustelun säännöt.
Itkettää lapsen puolesta. Mitä enää voin tehdä?
29.05.2015 |
Lapsella todella tsempannut viime vuosi koulussa ja vaikeuksista huolimatta ei saanut munkäänlaista tunnustusta.
Lähti kesken kevätjuhlien ulos ja soitti minua hakemaan. Löysin itkevän lapsen istumasta kivellä koulun ulkopuolella.
Nyt in raivonnut yläkerrassa kaksi tuntia. Kieltäytyy menemästä todistustenjakoon huomenna.
Itkuhan tässä tuli itseltäkin.
Mitä ihmettä tässä enää tekis? Kaunis kesä edessä ja kaikilla mieli maassa ja suututtaa.
Kommentit (18)
Siis millaista tunnustusta hän odotti? Jotain stipendiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut kurjasta tilanteesta. Mutta: elämä on. Mitä tunnustusta odotti saavansa?
Siis, että sinun lapses ois pitäny saada pääntaputteluja siitä, että on vihdoin tehny sen minkä kaikki muutkin?
Tää ilmiö näkyy muuten työelämässä nykyään vahvasti!
Anna rahaa mukava summa ja sano että arvostat ponnisteluja.
Anna itse lapselle tunnustusta ja joku stipendi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlikaa keskenänne, näytä sinä että välität ja arvostat. Palkitse jotenkin, ulos syömään, leffaan, keilasmasn, herkkuja kotiin, jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla hyvä jatkoa ajatellen joku harrastus, josta voisi saada toivomaansa huomiota. Kipeältähän tuo tuntuu varmasti. Anna tilaa lapsen tunteille ja ole läsnä!
osta tiimarista pokaali missä lukee "1"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita opettajalle ja hauku se ja sano että lättyyn tulee jos ei sun lapsesi saa tunnustusta koska sillä on nyt paha mieli ja se menee varmaan rikki siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin alaasteella paras kaveri sai paremman nuneron kuviksesta vaikka autoin häntä piirtämään joskus kun ei osannut. Oli tosi surkea ja vihasi kuvista. Minä olin huomaamaton taiteilija. Vasta yläasteella sain kymppejä. Alasteella olin kasin oppilas kuulemma. Nykyään opiskelen taideteollisessa korkeakoulussa. Kesti kauan uskaltaa sille alalle koska en halunnut kenenkään arvostelevan työtäny huonoksi kuten aina alaasteella.
Liikunnasta en voinut myöskään saada 8 enempää, koska en harrastanut liikuntaaharrastusta. Ei riittänyt kuulemma hyvä kunto ja se että olin hoikka ja leikittiin liikuntaleikkejä kotona. Aloin harrastamaan tanssia ja opettaja tyrmäsi senkin. Varmaan unohti ja sain saman numeron luokan lihavan liikuntaa vihaavan oppilaan kanssa joka istui aina nurkassa tai lintsasi tunnilta. Olin huomaamaton ja ujo.
Matikassa osasin kaiken pelkällä yhdellä kuulemalla, mutta kosla en viitannut tarpeeksi 5+5 kysymyksiin, en voinut saada 10 vaikka huonoin numeroni oli matikasta 9,5.
Muuten ei koulu erityisesti kiinnostanut, mutta olisi ollut kiva edes noissa tulla ymmärretylsi joista pidin. Silti musta tuli ihan tavallinen ihminen enkä koskaan itkenyt sen takia etten saanut tunnustusta mistään.
Mitä tunnustusta siellä olisi jaettu? Kehuttiinko kaikkia muita? Lapset onneksi unohtavat murheet nopeasti (riippuu tietenkin iästä). Kannattaa kannustaa lasta, mutta ottaa huomioon, että tällaista elämä on ja pettymyksiä tulee aina vastaan. Tämän takia ei kannata lakata yrittämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 21:15"]Anna rahaa mukava summa ja sano että arvostat ponnisteluja.
[/quote]
Mieluummin vaikka yhteistä tekemistä!
Kaikki ovat niin väsyneitä joten kyllä se menee ohi. Muutama pitempi aamu-uni ja kaverit peliin niin elämä hymyilee taas
Opettajatkin on keväällä tosi väsyneitä ja viimeiset opekokoukset koulupäivien jälkeen täyttä tuskaa - ja siellähän ne stipendit päätetään. Ei siihen valintaan enää jaksa täysillä panostaa. Joku kun ehdottaa jotain niin muut kannattaa kun haluaa päästä kotiin sieltä. Ja btw: hallinto-ohjelma ei näytä kuin uusimman keskiarvon. Eli jos ei ope ole tajunnut laittaa edellisen kevään tulosteita talteen niin kiri-stpendit menee ihan mutu-tuntumalta.
T. Ope
Nyyh nyyh kun sitä sinun kermapersettä ei lellitä. Ihan samat lähtökohdat voi olla muillakin lapsilla jotka eivät tunnustusta saaneet. Opeta sille kakaralles ettei aina saa mitä haluaa