tuttava väittää että mun pitäis kertoa lapselle järkyttäviä

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Nämä ovat näitä, perheessä vaiettuja salaisuuksia, niitä on monilla, osa kärsii niistä tietämättään.

No mutta miksi ihmeessä pitäisi?

15-v.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:05"]No mutta miksi ihmeessä pitäisi?
[/quote]

Niinpä. Ne on asioita joita ei edes aikuiset halua kuulla ja käsitellä.

No onka parempi että kuulee muualta ja vielä väritettynä, siis jos kyse on esim. rikoksesta jonka tietää muutkin kuin lähipiiri.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:08"]No onka parempi että kuulee muualta ja vielä väritettynä, siis jos kyse on esim. rikoksesta jonka tietää muutkin kuin lähipiiri.
[/quote]

Eipä tiedä muut.

Itse lähtisin kertomaan varovasti vasta, jos lapsi esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä.

No ei tietenkään tarvitse kertoa, jos asialla ei ole lapsen elämän kannalta suurta merkitystä. Itse en ole kertonut nuorilleni edes isästään tosiasioita. Sitten aikanaan, jos kyselevät, voin kertoa. Mutta ei vielä. Ketä se palvelee, ei ketään. Järkyttää korkeintaan nuorta herkässä elämänvaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 09:09"]Itse lähtisin kertomaan varovasti vasta, jos lapsi esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä.
[/quote]

Niin. Aikuisena saattaa kysellä jotain.

Äitini on tykkää kertoa minulle kaikenlaisia ikäviä juttuja. On aina tykännyt. Osa niistä on oman suvun tarinoita ja osa täysin tuntemattomien asioita. Mitä pahempia juttuja niin sitä innokkaammin niistä juttelee.

Kaikki eivät ole edes mitenkään todenperäisiä. Osa näistä on tapahtunut äitini ollessa 3-vuotias ja kertoo niitä siten kuin itse muistaa. Osa on semmoisia jotka olen itse ollut näkemässä ja muistan ne aivan toisin. Jos kerron että itse muistan tämän asian aivan eri tavalla niin vastaus on vihainen "älä valehtele". Tästä syystä en edes usko äitini juttuja.

Äidin jutut on yleensä jotain semmoisia missä joku on ilkeyksissään tehnyt jotakin pahaa toisille. Esim. lapsi puhkaissut veljeltään silmän ja veljelle on pitänyt laittaa lasisilmä. Niin kauan on kertonut tämmöisiä kuin jaksan muistaa. Yksi kestosuosikki on isäni väkivaltaisuus. Jostakin syystä minä en koskaan nähnyt sitä väkivaltaisuutta. Näin ja kuulin vain sen kuinka äitini huusi ja raivosi jos joku asia ei ollut niinkuin äiti olisi halunnut. Esim. jos me lapset olimme unohtaneet maitopurkin pöydälle niin siitä seurasi hirveää huutoa. Tai jos kukaan ei ollut hoksannut laittaa illalla verhoja kiinni ennen kuin äiti tuli töistä (kahdeksan aikaan). 

En tiedä miksi äitini on niitä ikäviä juttuja kertonut. En kuitenkaan usko että nämä jutut ovat minulle ainakaan hyväksi olleet :(