Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Naurettava ongelma

Vierailija
19.12.2006 |

Meidän piti ostaa pojalle parkkitalo jouluksi. Mies 30 v keksi nuukien vanhempiensa kanssa, että " siellä mökin aitan vintillähän on miehen vanha, ihan kunnossa, ei semmoisia muovirotiskoja kannata montaa hommata" . En kehdannut sanoa pahasti, mutta harmitti jo silloin. Yritin esittää, että se tuskin on kovin hyvässä mallissa enää yli kahdenkymmenen vuoden jäljiltä. Se kuitenkin tuotiin sieltä, ja olihan se ihan kunnossa.



Mies piti hienona, että poika 2 v saa leikiä isin vanhalla hienolla lelulla. Tunnearvoa.



Minäkään en periaatteessa ajattele, että pitää haalia muovirojua vaan uutuuden viehätyksen vuoksi, jos vanhaa ja hyvää on olemassa. Ekoarvoa.



Poika ei eroa tajua. Kun poika on siinä iässä, että tajuaa, tuosta parkkitalosta tuskin on enää mitään jäljellä. Käyttöarvoa.



Mutta silti ärsyttää. Minun mielestäni vanhalla muovirämällä ei voi olla tunnearvoa. Oikeat, vanhat lelut erikseen. Eikö me arvosteta poikaa sen vertaa, että satsattaisiin uuteen leluun, jos itselle on varaa ostaa kaikkea turhaa? Puhun siis tästä nimenomaan lahjana - muuten poika tietysti saa toisten vanhoja leluja, jos niitä on saatavilla. Mutta lahjaksi? Haloo, uusi maksaisi 35 euroa eikä siitä vintillä olevasta ole mitään häiriötä ollut tähänkään asti.



Suostuisitteko itse? Me ei olla muuten ollenkaan erityisen kirpparihenkisiä. Joillekin tämä varmaan olisi ihan luonnollista, mutta minusta ajatus on hullu, melkein nolo. Kauhea riita tästä tuli, ja piti omia vanhempiakin varoittaa, etteivät vaan vinoile isin vanhasta lelusta miehen kuullen, ettei mene joulumieli kaikilta...

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun semmoinen kerran on saatavilla. Tuleepa käyttöön! Ja silla 35 eurolla voit ostaa jotain muuta kivaa, vaikka pojalle.

Vierailija
2/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitäisi ostaa uusi parkkitalo kun isin vanha on käytössä. Ymmärrän miestäsikin, että hänelle on hieno juttu nähdä oman poikansa leikkivän omalla vanhalla lelullaan. Minusta olisi jopa hienompaa antaa lapselleni lahjaksi iskän vanha lelu kuin ostaa kaupasta uusi vastaava.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en tosiaankaan suostuisi laittamaan joulupakettiin 30 vuotta vanhaa parkkitaloa. Voisihan sen antaa lapselle muuten kuin joululahjaksi, saman tien siis? Unohdin jo, minkä ikäinen poikanne oli, mutta jos on todella toivonut pukilta tuota parkkitaloa niin voi olla aika suuri pettymys.. Ihan turha kuvitella, että menisi uudesta, vaikka ehjä onkin.

Vierailija
4/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poikakin varmasti tykkää siitä, kun isi on pienenä leikkinyt samalla parkkitalolla.



Vanhassa parkkitalossa on fiilistä. Uusi on vain uusi.

Vierailija
5/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän kuin aarre.

Vierailija
6/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos parkkitalo on ehjä, suht siisti ja mieleinen, niin mikä mättää? On luultavasti kestävämpi kuin se uusi rotisko, jonka meidän poika sai jouluna pari vuotta sitten: kaikki muoviosat meni nika ja naks, ja koko helahoito roskikseen.



Minulla on säilynyt lapsuudestani julmettu määrä kirjoja, jonkinverran Legoja, pikkuautoja (!), pehmoeläimiä, vauvaleluja ja sisäkeinu erinomaisessa kunnossa. Kaikki ovat olleet käytössä ja mieleisiä. Poika, nyt 5 ja puoli, on oikein mielellään muistanut, että näillä pikku-äitikin on leikkinyt. No, meillä käytettiin vauva-aikana kyllä aitoja retro-potkiksiakin...



Meillä ei ole tutuilla / suvussa ainoatakaan isompaa lasta, jolta saisi käytettyä tavaraa, niinpä enimmät mekin ostamme ainokaisellemme uutena kaupasta. Mutta kyllä sillä vanhalla muovitavarallakin _voi_ olla tunnearvoa, sille joka sillä on leikkinyt...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

2-vuotias lapsi ei todellakaan ymmärrä, että saa vanhan parkkitalon, vaan pitää sitä hienona ja uutena.

Mieti nyt vaikka sitä tulevaa ilmastonmuutosta ja kierrätä!

Vierailija
8/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan se niin, että isin vanha parkkitalo on vähän niin kuin noita miehiä yhdistävä juttu. Poika ei tosiaan tajua tuosta vielä kumpaankaan suuntaan - ei pahastu vanhasta, mutta ei myöskään ymmärrä sitä arvostaa tunnearvon takia.



Perhesovun vuoksi taitaa siis mennä pakettiin... Nielen harmistuksen kuin nianen, joka ei parkkitaloista muutenkaan paljon ymmärrä. Kiva, että joku ymmärsi minunkin pointtini, tämän turhamaisen ja materialistisen...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
19.12.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poikakin varmasti tykkää kun on isin vanha. Mutta ei kuitenkaan ehkä joululahjaksi. Ostakaa jotakin muuta ja antakaa parkkitalo pojalle muuten vaan ja kertokaa että on isin vanha.