Lue keskustelun säännöt.
Onko jokaiselle olemassa "se oikea"?
30.03.2015 |
Vai pitäisikö vain pysytellä tässä parisuhteessa kun mitään parempaakaan ei ole "tarjolla"? Miehessäni on vikoja, mutta niin on minussakin. Kadunko myöhemmin jos nyt lähden? Olen kuitenkin melko nuori eikä meillä ole vielä lapsia eikä omistusasuntoa yms.. Joteniinvain on sellainen tunne ettei tämä ole sitä mitä parisuhteeltani oikeasti haluan. Vai olenko vain itsekäs ja kuvittelen että koko elämä in yhtä ilotulitusta ja ruusuilla tanssimista.
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 21:40"]Mutta mistä tiedän että entä jos en sitten koskaan löydäkkään ketään parempaa?
Ap
[/quote]
Joitain riskejä elämässä joutuu ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:07"]
Näin 40+ näkökulmasta ajatus siitä että jokaiselle olisi joku yksi oikea tuntuu kauhean lapsellisilta. Miten tää se oikea määrätään ihmiselle? Yliluonnolliset voimatko sen järjestää? Entä miten kaikki ne oikeat, jotka on viimeistään kaksikymmentä vuotta ensitapaamisen jälkeen muuttuneet ihan vääriksi tai muuten vaan leipäännyttäviksi ihmisiksi. Ei ole mitään oikeaa. Voi mennä yhteen suurin piirtein sopivan kanssa tai sellaisen joka vain vaikuttaa siltä. Voi tyytyä tähän tai olla tyytymättä.
[/quote] Ei olekaan vain yhtä oikeaa, vaan niitä voi olla useampi. T:39
Jos tuntuu siltä keskustel miehesi kanssa mistä tämä ilotulittomuus johtuu? Onko suhteessa muuten kaikki hyvin? Kehuuko sinua, auttaako, rakastaako, tekeekö yllätyksiä, onko luotettava, haluaako tehdä kanssasi asioita käydä ulkona syömässä, elokuvissa tai vaikka lenkillä?
Ja tärkeintä, haluatko sinä noita asioita ja oletko kertonut puolisollesi että arvostat ja rakastat häntä?
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 21:49"]
Ei ole kenellekään se oikeaa. On vain se oikea muutamaksi vuodeksi eteenpäin.
[/quote]
Onhan sellaista väitetty, että muija/ukko pitäisi vaihtaa 2-3 vuoden. Se on se aika kun tunteet ovat voimakkaammillakin, mutta sen jälkeen kaikki muuttuu arkiseksi ja sitä vaan elellään yhdessä.
[/quote]
Sitähän se rakkaus on. Kun arjen haluaa ja jaksaa jakaa juuri sen yhden ihmisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:21"]Jos tuntuu siltä keskustel miehesi kanssa mistä tämä ilotulittomuus johtuu? Onko suhteessa muuten kaikki hyvin? Kehuuko sinua, auttaako, rakastaako, tekeekö yllätyksiä, onko luotettava, haluaako tehdä kanssasi asioita käydä ulkona syömässä, elokuvissa tai vaikka lenkillä?
Ja tärkeintä, haluatko sinä noita asioita ja oletko kertonut puolisollesi että arvostat ja rakastat häntä?
[/quote]
Minusta ehkä tuntuu että kaikki mainitsemasi asiat uupuvat. Olen ajatellut että ehkä mies vain tarvitsee omaa aikaa. Emme suuremmin riitele ja kyllä hän minullekin aikaa järjestää jos sitä pyydän. Mutta ei se ole kiva olla aina se joka kinuaa toisen huomiota kun toinen ei sitä itse tajua antaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:21"]Jos tuntuu siltä keskustel miehesi kanssa mistä tämä ilotulittomuus johtuu? Onko suhteessa muuten kaikki hyvin? Kehuuko sinua, auttaako, rakastaako, tekeekö yllätyksiä, onko luotettava, haluaako tehdä kanssasi asioita käydä ulkona syömässä, elokuvissa tai vaikka lenkillä? Ja tärkeintä, haluatko sinä noita asioita ja oletko kertonut puolisollesi että arvostat ja rakastat häntä? [/quote] Minusta ehkä tuntuu että kaikki mainitsemasi asiat uupuvat. Olen ajatellut että ehkä mies vain tarvitsee omaa aikaa. Emme suuremmin riitele ja kyllä hän minullekin aikaa järjestää jos sitä pyydän. Mutta ei se ole kiva olla aina se joka kinuaa toisen huomiota kun toinen ei sitä itse tajua antaa. Ap
[/quote]
Saatatte olla toisillenne liian erilaisia. Kaikki ihmiset ei kaipaa tuollaista lueteltua, esim. minä ja mieheni emme kumpikaan kaipaa. Olemme aika introvertteja, jopa erakkoluonteisia, ja minusta kuulostaisi jopa ahdistavalta kaikki tuollainen. Mutta jos itse kaipaisit enemmän yhteistä oloa ja menemistä ja tekemistä, ja mies ei luonnostaan ole sentyyppinen, niin voihan se olla parempi se mies vaan vaihtaa. Ellet sitten pysty ilman katkeruutta sopeutumaan siihen, että toinen luultavasti on loppuiän omissa oloissaan paljon viihtyvä perusäijä vailla romanttisia piirteitä.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 21:48"]En ole koskaan uskonut, että ihmisille olisi vain "se yksi oikea". On vain ihmisiä, jotka ovat toisilleen sopivampia kuin monille muille. Ajattele, Suomessakin on 5 miljoonaa ihmistä, miksi niistä vain yksi olisi muka sellainen, joka olisi sinulle tarkoitettu ja olisit löytänyt sen jo? Enkä nyt tarkoita, että sinun täytyy jättää nykyinen miehesi ja etsiä joku toinen. Ainoastaan sitä, että kukaan ei ole toiselle se täydellinen kumppani, niitä ihan yhtä hyviä löytyy kyllä maailmasta, jos vain sattuu sen löytämään ja haluaa lähteä siihen leikkiin.
Sitä en osaa sanoa, kadutko jos et lähde. Mitä sellaista haet parisuhteelta, jota et nyt saa? Oletko ennen saanut sitä juuri tästä parisuhteesta tai jostain aikaisemmasta suhteesta?
[/quote]
Suomessa on melkein 5,5 miljoonaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:48"]
Ei ole. On joitain hyvin sopivia, useita vähemmän sopivia ja paljon täysin sopimattomia. Tietysti riippuu omasta luonteesta, paljonko kutakin tyyppiä on. Täydellisesti sopivan puolison löytää ani harva. Riippuu niin paljon ajoituksesta yms.
Hankala sanoa ulkopuolisena, kuinka sopiva kumppanisi on sinulle. Tärkein kysymys on varmaan rakastatko häntä? Jos et, niin turha miettiä enempää, lähde! Jos rakastat, niin yritä selvittää, mikä parisuhteessa oikein on vikana. Johtuuko se tyytymättömyys ollenkaan kumppanista vai todellisuudessa sinusta itsestäsi? Jos se johtuu sinusta, niin ei se vaihtamalla parane. Koita miettiä, mihin miehessä aikanaan rakastuit. Jos ne ominaisuudet ovat vieläkin olemassa ja sinusta viehättäviä, niin yritä vielä. Jos ajattelet, että et enää nykyään tuollaisiin ominaisuuksiin ihastuisi tai huomaat, että ne ovat hävinneet jonnekin suhteen aikana, niin suhde on tuhoon tuomittu.
[/quote]
Olen yllä olevan kanssa täysin eri mieltä yhdestä asiasta. Ettei muka vaihtamalla parane jos tyytymättömyys johtuu itsestä. Oikeasti on ihan sama mistä tyytymättömyys johtuu. Tärkeämpää on miettiä kuinka tyytymätön on ja kokeeko että asioita saa/ ei saa paremmalle tolalle. Lisäksi sekin että kannattaako parin vuoden seukkailun vuoksi alkaa tekemään hirveän isoja kompromisseja sen vuoksi että molemmat kokisivat saavansa edes jotain seurustelusuhteesta. Monesti isojen kompromissien teko vaatii sitä että toinen tai molemmat muuttuu sellaiseksi mitä ei oikeasti ole. Moniko jaksaa loputtomiin esittää jotain muuta kuin mitä on?
Minun nuoruuden seurustelusuhde oli sellainen että parin vuoden jälkeen (kun se kuuluisa ensihuuma alkoi katoamaan) huomasin ettei mies ole sellainen jonka asioista oikeasti välittäisin. Esim harrastukset. En ollut kiinnostunut niistä, minua ei kiinnostanut kuulla miten harrastuksessa sujui jne. Tulevaisuuden suunnitelmat meillä oli samansuuntaiset (perhe, omakotitalo ja lapset). Mutta mitä mistä ja mihin aikaan erosivat... Ihan hyvä tyyppi, rehellinen, luotettava jne. Mutta se ei riittänyt minulle. Tyytymättömyys johtui MINUSTA. MINÄ halusin jotain muuta. Pakko sanoa että herrajumala missä ansassa olisin jos olisin silloin pari vuosikymmentä sitten tehnyt päätöksen ylläolevan neuvon mukaan ja jäänyt suhteeseen. Minä olen edelleen samanlainen ja ex vaikuttaa olevan samanlainen kuin seurustellessamme. Olisi kuulkaa kaukana pikkumukavasta arjesta. Hampaat irvessä mentäis eteenpäin.
Nyt olen naimisissa "sen oikean" kanssa. Huomaathan lainausmerkit, en tiedä onko olemassa "sitä oikeaa" vai onko vain mukava ihminen, jota jaksaa katsoa useimpina päivinä. Hänen kanssaan elämä on juuri niin vaivatonta kuin joku tässä ketjussa aiemmin vastasi. Toki mies saa minut joskus raivon partaalle ja minä hänet. Mutta hyviä päiviä on paljon enemmän kuin huonoja. Ja huonoinakin päivinä tiedän että rakastan häntä ja hänen menettämisensä olisi hirvittävän vaikea pala.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:50"]Ei ole lapsellista haihatusta ajatella, että jokaiselle on se oikea. Minulle oli, miksi ei sinullekin. Itsekin löysin omani, kun olin ihan ok suhteessa ollut jo 12v. Sitten vaan tuli hän ja se napsahti, nyt yhdessä kohta 20v.
Ei toki koko aikaa ruusuilla tanssimista tai ilotulitusta, mutta lähes.
[/quote]
Meinaatko että on Vain Yksi Oikea maailmassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa mitään sellaista kuin "se ainut oikea". Miettikää nyt, riittää että yksi ihminen on valinnut tuhansia vuosia sitten jonkun toisen "sen oikean" omansa sijaan, niin koko systeemi on tänään täysin perseellään.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 17:39"]
Ei ole olemassa mitään sellaista kuin "se ainut oikea". Miettikää nyt, riittää että yksi ihminen on valinnut tuhansia vuosia sitten jonkun toisen "sen oikean" omansa sijaan, niin koko systeemi on tänään täysin perseellään.
[/quote] Ei ainut mutta oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että jokaiselle on se oikea. Ainakin itse tähän melkein 40 ikävuoteen kokemani perusteella olen tullut siihen tulokseen, että on pieni ihme että jotkut onnekkaat löytävät kumppanin, jota rakastavat ja joka rakastaa yhtäläisesti myös.
Omalle kohdalle on osunut useita lyhyitä suhteita, joissa olen ollut itse hyvin ihastunut ja valmis jatkamaan suhdetta, mutta toiselle olen ollut vain toiseksi paras vaihtoehto (äskettäin jättäneen avovaimon tilalle, kuolleen tyttöystävän tilalle, muuten vain äskettäin olleen eron jälkeen). Jos joku ihastuu minuun, niin yleensä sellainen joka ei viehätä minua ulkoisesti ollenkaan, joten eihän sellaisella ole mitään toivoa. Tai toisinpäin: minä ihastun johonkin ja tämä taas ei minuun tai jos onkin molemminpuolista, niin hänen mielestään tavalla tai toisella kuitenkin mahdotonta, joten ei käy taaskaan.
Olen hyväksynyt muutaman kerran sellaisia "vähän sinne päin mutta ei natsaa ihan kuitenkaan" -tyyppejä, kun ei muutakaan voi saada. Lopputulemana kumpikin onnettomia ja viimeiset 7 vuotta olen jättänyt itse jokaisen jonka kanssa olen mihinkään ryhtynyt. Yleensä olen ollut noiden suhteiden aikanakin ihastunut johonkin toiseen ja ottanut jonkun muun vain "paikatakseni" tilannetta. Ei hyvä, tiedän. Parempi linnoittautua jatkossa neljän seinän sisälle kotiin ettei edes näe ketään josta voisi kiinnostua, koska se johtaa kuitenkin aina vain itsensä satuttamiseen. Yksin ja ihastumattomana on ollut kokemukseni mukaan onnellisinta elää, mutta se vaatii sen, että ei käy muualla kuin ruokakaupassa ja viettää muuten kaiken aikansa kotona. Mulla on taipumus löytää joku muuten melkein joka paikasta ja aina turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 21:48"]En ole koskaan uskonut, että ihmisille olisi vain "se yksi oikea". On vain ihmisiä, jotka ovat toisilleen sopivampia kuin monille muille. Ajattele, Suomessakin on 5 miljoonaa ihmistä, miksi niistä vain yksi olisi muka sellainen, joka olisi sinulle tarkoitettu ja olisit löytänyt sen jo? Enkä nyt tarkoita, että sinun täytyy jättää nykyinen miehesi ja etsiä joku toinen. Ainoastaan sitä, että kukaan ei ole toiselle se täydellinen kumppani, niitä ihan yhtä hyviä löytyy kyllä maailmasta, jos vain sattuu sen löytämään ja haluaa lähteä siihen leikkiin.
Sitä en osaa sanoa, kadutko jos et lähde. Mitä sellaista haet parisuhteelta, jota et nyt saa? Oletko ennen saanut sitä juuri tästä parisuhteesta tai jostain aikaisemmasta suhteesta?
[/quote]
Juuri näin. Lisäksi molemmille sopiva aika. Riittävästi kykyä olla toisen kanssa. Sitoutua ja arvostaa myös itseään
Se riippuu ihmisestä itsestään. Kaikki eivät pysty ihastumaan ja rakastumaan toisiin ihmisiin heitä tyydyttävällä tavalla. Heille ei ole sitä oikeaa. Normaalille ihmiselle oikeita on harvakseltaan ja helposti ihastuvalle sopeutumiskykyiselle paljonkin.
Ei kukaan tiedä miten sinulle käy, jos heivaat ukon. Luultavasti saat värikästä elämää hetkeksi, mutta kenenkään elämä ei ole sitä koko ajan. Hinta voi olla se, että huomaat, että joku asia jota nykyisellä miehelläsi on ja jonka erossa menetät onkin arvokkaampaa kuin nyt ymmärrät.
ei ole mutta "se sopivin juuri tällä sekunnilla" löytyy kyllä.
3 miljardia mahdollista kumppania odottaa, ap.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 22:18"]Niin kai se elämä vain on tälläistä, ei kukaan ole täydellinen. Tärkeintä kai on se että tulee edes toimeen miehensä kanssa.
Ap
[/quote]
Ei se niinkään ole. Vaikkei ole olemassa sitä oikeaa. On aina väärä, jos haikailee paremmasta.
Oikeaa ei tule, ellei ole itsensä kanssa sinut
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 21:42"]
Empä tiedä. Haluan naisen, jota kiinnostaa juhliminen, paneminen, joka on suht vapaamielinen ja pervo. Sellainen jonka kanssa dokaan, heitän paskaa läppää ja säädän kaiken äärimmäisen lapsellista. Myöskään pajauttelu, hevin/punkin kuuntelu ja konsoleilla pelaamisen on hyvästä, mutta eivät mitenkään niin olennaisia. Mihinkään yhteiskuntalarppiin en ole alkamassa, en siis mene töihin ja mieluummin otan muijankin työttömänä. Mukuloita tulee jos muija niitä haluaa, mutta eipä haittaa vaikka ei haluaisi.
Eipä näillä toiveilla vaan kovin helposti mitään löydä. Pitäisi käydä töissä, pitäisi olla rahaa, auto, oma talo ja tietenkin kaiken aikaa pitäisi vain pyrkiä kovapalkkaisempaan työhön.
En ole kovin toiveikas että tuollainen omalle kohdalle osuu, mutta en kyllä siltkään ole akkojen vaatimuksesta töihin menossa ja jotain asuntolainoja ottamassa.
[/quote] Kyllä tuollaisiakin löytyy mutta ÄLKÄÄ pliis tehkö lapsia kärsimään.
[/quote]
Kyllä ne on työssäkäyvien ahnehtijoiden mukulat jotka joutuvat kärsimään eniten. Koulusta ei pääsee suoraan kotiin, vaan joutuu menemään johonkin päiväkerhoon, mikä vähentää yhteistä aikaa vanhempien kanssa, lykkää syömistä - ja vain sen takia, että raha on vanhemmille mukuloita tärkeämpää.