Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsenlapsia tehnyt lapsi aina vanhemmille "tärkeämpi"?
30.03.2015 |
Sisarukseni saa pian lapsen ja minuun yhteydenpito vanhempien puolelta on käytännössä loppunut. Itse en todennäköisesti tule lapsia saamaan. Olen tietysti onnellinen sisarukseni puolesta ja pidämmekin melko tiiviisti yhteyttä, ihmetyttää ja tuntuu tietysti pahaltakin kun vanhempamme ovat nyt sivuuttaneet minut lähes täysin.
Kommentit (4)
Meidän perheessä ei käynyt niin. Minä lapseton opiskeleva aikuinen ja veljeni perheellinen työssäkäyvä. Veljeni on vanhempi. Vanhemmat pitävät yhteyttä ihan niinkuin ennenkin, toki joskus äitini ajatukset karkaavat puhumaan lapsenlapsesta hieman enemmän kuin tarvisi, mutta eipä se haittaa. Veljeni lapsi on minulle rakas, ja minä rakas veljelleni. Vanhemmilleni olemme kaikki rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se oma lapsi joka lisääntyy vaan ne vauvat!
Ei se aina mene niin.
Minä olen tytär ja minulla on lapset. Minulla on pikkuveli, jolla ei ole lapsia. Veli on aina ollut se vanhempien kultapallero ja lellari, menee kaiken yli. Ehdottomasti on tärkeämpi vieras kuin meidän lapset.
Minä ja perheeni olemme ja tulemme olemaan aina se kakkonen vanhempieni silmissä. Veli on se, joka elää ympäri maapalloa, matkustaa, ottaa vanhemmilta rahaa, auton ja vaikka mitä, ja silti se silmäterä.
Tottakai se jossain määrin häiritsee, mutta loppujen lopuksi ei paljon. Minä rakastan myös veljeäni.
Käytännössä se menee niin, että hetken päästä aikuiset omat lapset jäävät vähemmälle huomiolle, kun on uusi pieni lapsi. Ihan luonnonlaki, että käy noin.
Jos kysyt suoraan, vanhempasi kertovat varmasti, ettet ole yhtään vähemmän tärkeä. Heille on kuitenkin uusi ja ihmeellinen asia saada lapsenlapsia, anna heidän nauttia siitäkin. Aikuiset saavat kyllä huomionsa, mutta pienet lapset tarvitsevatkin enemmän ja aivan erilaista huomiota.