Te, joilla on erinomainen itsetuntemus

Mitä hyötyä sinulle on ollut elämässäsi siitä, että tunnet persoonallisuutesi, arvosi ja mieltymyksesi?

Ketjussa on jo suurimmat hyödyt lueteltukin. Myös minun mielestäni itsetuntemus on ihmisen tärkein yksittäinen ominaisuus ja tärkein tekijä onnellisuudessa.

Olen persoonallisuudeltani itseäni haastava, uusia tietoja ja taitoja jatkuvasti tavoitteleva. Itsetuntemuksen avulla olen yleensä osannut annostella itselleni sopivan määrän haastetta ja näin onnistunut saavuttamaan lähes henkilökohtaisen maksimini. Olen saavuttanut paljon ja juuri niitä asioita mitä olen halunnutkin, koska olen pystynyt luopumaan sellaisista asioista joita en pidä niin tärkeinä ja keskittymään vain siihen, mitä todella haluan. Minua ei häiritse muiden ylenkatse, jota tämä luopuminen joskus aiheuttaa, koska tiedän saaneeni paljon merkityksellisempiä asioita tilalle ja olevani onnellisempi näin.

Joskus kun haasteita on tullut kohdalleni sattumien kautta liikaakin, itsetuntemus on auttanut minua reagoimaan tilanteeseen siten, että olen selvinnyt siitä vahingoittumattomana. Olen kohdannut elämässäni myös kaksi poikkeuksellisen kamalaa kohtaloa - kumpikin sellaisia joiden kanssa ihmiset eivät yleensä joudu lainkaan vastakkain ja sellaisina tavallaan aika epäreiluja (ne vain sattuivat kohdalleni ilman, että olisin asiaan myötävaikuttanut itse). Selviydyin kummastakin kohtalaisen nopeasti ja säilytin henkisen tasapainoni paljon vertaisryhmän keskivertoa paremmin. Moni muu ilmeisesti katkeroituu tällaisista vastoinkäymisistä loppuelämäkseen; minulle ei käynyt niin. Koen senkin olevan hyvän itsetuntemukseni ansiota. En esimerkiksi syyllistä itseäni siitä, että nämä asiat sattuivat kohdalleni, koska tiedän että ne eivät ole seurausta tekemistäni valinnoista, vaan puhdasta sattumaa.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät tunne itseään ja tekevät siksi vääriä valintoja?

Nämä ihmiset tunnistaa juuri siitä, että he tekevät valintoja jotka vahingoittavat heitä itseään, kuten rakastuvat itseään vahingoittaviin ihmisiin tai käyttävät päihteitä tavalla, joka tuhoaa kehoa ja/tai psyykettä. Tai käyttävät rahansa hankkiakseen jotain, joka ei tuo heille onnea mutta syöksee köyhyyteen tai velkakierteeseen jne.

Tunnen tuskaa ja surua heidän puolestaan. Mielestäni he ansaitsisivat parempaa. Periaatteessa jokainen elämän vaikea valinta tai haaste on tilaisuus itsetuntemuksen kehittämiseen. Ihmiset, jotka eivät käytä tilaisuutta hyväkseen, heittävät mielestäni elämänsä hukkaan ja jäävät toistamaan samaa onnettomuuden kehää loputtomasti. En kuitenkaan saarnaa heille asiasta, vaan olen sekaantumatta, mutta autan jos joku tulee pyytämään apuani. Aika monet tulevatkin.

Onko sinulle ollut jotakin haittaa hyvästä itsetuntemuksestasi?

Elän aika eristäytynyttä elämää. Normaalit ihmissuhteet ovat minulle hankalia ylläpitää, koska näen lähes kaikissa ihmisissä jatkuvaa taipumusta tuhota itseään tai elämäänsä tavalla tai toisella, ja tulen aidosti surulliseksi sitä havaitessani, kun en voi tehdä asialle mitään. Toisaalta voi olla, että tämä haitta on seurausta itsetuntemuksen puutteesta enemmän kuin itsetuntemuksesta sinänsä. Jos tuntisin itseni vielä nykyistä paremmin, tuntisinko enää tällaista irrationaalista tuskaa asioista, joihin en voi vaikuttaa? Luultavasti en.

Olen oppinut olemaan puuttumatta siihen kun ihmiset vahingoittavat itseään, mutta en voi kuitenkaan olla huomaamatta sitä, ja jo sen näkeminen koskee minuun. En voi myöskään osallistua siihen ihmisten keskuudessa yleiseen sosiaaliseen harrastukseen, jossa omiin ja toisten mokailuihin suhtaudutaan myötämielisesti ja hyväksyvästi naureskellen. Se naureskelu mahdollistaa mokailun jatkumista, eikä auta ihmisiä parantamaan itsetuntemustaan vaan pitää heidät siinä illuusiossa, että ei ole mitään opittavaa vaan ikäviä tilanteita täytyy vain sietää.

Minulla ei siis oikein ole mitään tapaa, jolla voisin ottaa osaa sosiaalisiin tilanteisiin niin, että tilanne olisi kummankin osapuolen kannalta miellyttävä. Siksi olen nykyisin vapaa-ajalla tekemisissä lähinnä mieheni ja parin tärkeimmän ystäväni kanssa, joilla kaikilla on myös poikkeuksellisen hyvä itsetuntemus ja kiinnostus kehittää sitä aktiivisesti. Heille voin sanoa asiat niin kuin ne näen. 

Myös esim. suurin osa viihteestä on tehty ihmisille, jotka pyrkivät jatkamaan elämäänsä itsepetoksen illuusiossa (eli eivät kehitä itsetuntemustaan), ja sen tarkoitus on auttaa ihmisiä pysymään irrallaan todellisuudesta. Tällaisen viihteen näkeminen on minulle ikävä kokemus, joten tv:tä tulee katsottua harvoin ja siedettävät elokuvat joudun hankkimaan dvd:nä, koska tavallisissa teattereissa sellaisia harvemmin esitetään. Massatapahtumissa tai jo kahviloissakin käyminen on myös minulle epämiellyttävää - sitä pahempaa mitä enemmän estoistaan vapautuneita ihmiset ovat - koska kaikkialta tietoisuuteeni tulvii ihmisten sellaista vahingollista käytöstä, jota he tuskin itse pitävät vahingollisena, mutta oma näkökulmani asiaan on toinen.

Olen siis monella tavalla niin vieraantunut normaalista todellisuudesta, että ei sitä mielestäni voi pitää muuna kuin haittana. Olen kuitenkin ihminen, ja ihmisellä on sisäsyntyinen tarve olla osana yhteisöään. Minulla vain on hyvin vähän keinoja käytännössä toteuttaa tätä tarvettani, ja vaikka en olekaan yksinäinen, elän kuitenkin paljon enemmän irrallaan yhteiskunnasta kuin ihmiselle olisi hyväksi.

Näistä haitoista huolimatta olen onnellinen enkä luopuisi itsetuntemuksestani mistään hinnasta, vaan pyrin kehittämään sitä jatkuvasti paremmaksi.

10

Eniten hyötyä varmaan sen vuoksi, että selviän yllättävissä, stressaavissa ym. tilanteissa menettämättä järkeäni. On myös helppo edetä eri asioissa, kun tietää mitä haluaa.
-
Toisten huono itsetuntemus ärsyttää vain silloin, kun sen takia kärsii muut ihmiset tai aiheutuu yhteiskunnalle kuluja tms. Esim. perheen perustaminen väärän ihmisen kanssa, opiskelupaikan vaihtaminen 5 kertaa...
-
Haittaa on siitä, että ei voi vain toimia spontaanisti monissa asioissa, kun tietää, että jokin siihen liittyvä mahdollinen seuraus ei sovi itselleen yhtään. Joskus tuntuu että olisi tietyllä tavalla helppoa elää vain ajattelematta mitään.

Vau, mitä vastauksia. Tunnistan itseni niin monesta kommentista. Kiitos! -ap

En ole koskaan ajatellut asiaa. Minun on vaan suht helppo olla itseni kanssa kun tiedän millainen olen.

Mitä hyötyä sinulle on ollut elämässäsi siitä, että tunnet persoonallisuutesi, arvosi ja mieltymyksesi?

Sillä aikaa kun muut haahuilivat, minä olen keskittynyt asioihin, joista nautin ja joissa olen hyvä. En ole erehtynyt lukemaan itseäni väärään ammattiin, hankkimaan kissaa, ottamaan rumaa tatuointia, ryhtymään kummiksi tai hankkimaan lapsia. Elämäni on miellyttävän fokusoitunutta ja siinä on aika vähän elementtejä, joista en pidä. Olen hyvä sanomaan ei, kun ehdotus veisi minua eri suuntaan kuin haluan mennä.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät tunne itseään ja tekevät siksi vääriä valintoja?

Minusta se on surullista. Itsetuntemus on paras ominaisuus, joka ihmisellä voi olla.

Onko sinulle ollut jotakin haittaa hyvästä itsetuntemuksestasi?

Jotkut ihmiset eivät voi uskoa, että tiedän etukäteen, pidänkö jostakin asiasta vai en. Kun en lähde kaveriksi salsatunnille "ihan vain kokeilemaan", vaikutan ennakkoluuloiselta ja jäykältä. Ilmeisesti on olemassa ihmistyyppi, joka uskoo, että viidestä epämiellyttävästä ryhmäliikuntakokeilusta huolimatta kuudennella on kuitenkin hyvä mahdollisuus olla hauskinta ikinä. Minulta ei löydy kykyä perusteettomaan optimismiin.

En ole yliarvioinut omia kykyjäni ja ruvennut hommaan johon omat resurssini eivät riitä, kuten vanhemmuuteen tai yrittäjäksi joka ei omalla kohdallani ole ollut vaihtoehto mutta tiedän ihmisiä jotka rakentavat perhehelvettiä kun ovat olleet tyhmiä, ahneita ja kunnianhimoisia ja ruvenneet hommaan jota eivät hallitse ja nyt purkavat oman stressinsä läheisiinsä. En ole myöskään sortunut huonoon parisuhteeseen, en ikinä sietäisi huonoa kohtetelua, enkä käsitä ihmisiä jotka rupeavat syyllistämään sellaisesta itseään. Mä syyllistän siitä muita ihmisiä.

Säälin ja halveksin noita ihmisiä sillä käyttäytyvät todella huonosti ja kohtelevat muita ihmisiä paskamaisesti.

Hyvää on että osaan antaa itselleni anteeksi, huonoa se että en koe olevani koskaan tarpeeksi itselleni. Se millainen yritän olla ja millainen olen on hyvin kaukana toisistaan ja pieksen itseäni siitä joka päivä.

Mun on vaikea vastata ap:n kysymyksiin, koska en ole ajatellut varsinaisesti hyötyneeni siitä, että tunnen itseni. Mutta onhan se kyllä tavallaan hyöty, että tietää mitä osaa ja mitä ei. En ole siis haaskannut aikaani asioihin, jotka eivät ole minua varten. En kuvittele itsestäni liikoja, mutta tiedän toisaalta mihin pystyn. En siis esim. stressaa liikaa sellaisista asioista, joista tiedän selviäväni. En myöskään stressaa vaikeista asioista liikaa, koska tiedän olevani rajallinen ja voin antaa itselleni anteeksi epäonnistumiset. Voin myöntää myös muille mokani, pyytää niitä tarvittaessa anteeksi ja ottaa aina opikseni. Minusta hyvästä itsetuntemuksesta ei voi olla haittaa. Väärästä itsetuntemuksesta (liian korkeasta tai matalasta on haittaa). Mutta hyvä itsetuntemus tarkoittaakin realistista kuvaa itsestä, ei liioiteltua uskoa kykyihinsä. 

1.Elämä tuntuu omalla tavallaan mutkattomalta, kun tietää mitä haluaa ja tuntee itsensä. Toteutin suurimman unelmani parikymppisenä, koska tiesin että haluan tehdä sen juuri nyt ja olen niin tyytyväinen siihen. Taistelen sen puolesta mitä haluan, enkä tyydy siihen "no kai tää on iha ok" vaihtoehtoon. En jää märehtimään asioita mitkä ovat tapahtuneey enkä ruikuta jostain mitä haluan vaan teen sen eteen jotain. Ymmärrän itseäni ja ympäristöäni paremmin. 2. Jaa-a. Joskus harmittaa heidän puolestaan. Tuntuu kuin useat ihmiset surkuttelisivat kohtaloaan ja haikaillein toivoisivat että joku tekisi asialle jotain heidän puolestaan. Tai että ihmiset yrittävät elää jonkun toisen elämää ja unelmaa, vaikka se ei selkeästi sovi heille. Yritän aina tsempata ystäviäni kuuntelemaan sisintään ja kysyä heiltä mitä he oikeasti haluavat ja miltä jotkin asiat tuntuvat. 3. Olen joskus aika armoton itselleni. Jos tiedän että olisin pystynyt vielä vähän parempaan tulokseen, piiskaan itseäni. Hukun myös joskus omiin itsepohdintoihini, olen välillä liiankin analyyttinen itseäni kohtaan. Olisi kiva joskus vain mennä "virran mukana" eikä olla niin itsetietoinen kaikesta. Mutta hyvä itsetuntemus on niin mieletön plussa että ei paremmasta väliä :)

Mitä hyötyä sinulle on ollut elämässäsi siitä, että tunnet persoonallisuutesi, arvosi ja mieltymyksesi?

Lähinnä kai se hyöty, että en syyttele muita vaan otan vastuun tekemisistäni. Minä EN ole elämässäni pyrkinyt keskittymään vain niihin asioihin, joista tykkään ja joissa olen hyvä, vaan olen aktiivisesti pyrkinyt kehittymään myös ihan uusissa asioissa ja oppimaan pitämään sellaisistakin asioista, jotka eivät alunperin ole olleet kovin innostavia. Tästä tietoisesta opettelusta ja kehittymisestä on ollut hyötyä ja minusta se on osa itsetuntemusta.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät tunne itseään ja tekevät siksi vääriä valintoja?

En minä kyllä ole heistä mitään mieltä, ja mistä minä edes tietäisin, että he ovat sellaisia? Ehkä he ovat juuri opettelemassa jotain uutta? Ei kai kellään lue pään pääällä kylttiä, että "en tunne itseäni".

Minä en myöskään usko siihen, että valinnat sinänsä ovat useinkaan oikeita tai vääriä - toiset vaativat enemmän työtä kuin toiset, toiset voivat sopia ympäristöön paremmin kuin toiset ja toiset voivat palkita eri tavoin kuin toiset, mutta sinänsä valinnat ovat vain valintoja tienristeyksissä ja vasta lukuisten valintojen summa määrää mihin päätyy.

Onko sinulle ollut jotakin haittaa hyvästä itsetuntemuksestasi?

Ei ole. Tai tavallaan se voisi olla haitta, että joutuu myöntämään ihan itse sähläävänsä silloin kun sählää ja ihan itse kaipaavansa lisää oppia, tietoa ja työntekoa päästäkseen tavoitteeseensa - olisihan ehkä tiettyyn pisteeseen asti helpompi syyttää epäonnistumisistaan ympäristöä, systeemiä, yhteiskuntaa tai huonoja vanhempia.

Mitä hyötyä sinulle on ollut elämässäsi siitä, että tunnet persoonallisuutesi, arvosi ja mieltymyksesi?

En ajattele, että tuntisin itseni täysin läpikotaisin, mutta riittävän hyvin. Hyöty on mielestäni se, että minulla on ainakin mahdollisuus olla onnellinen perustuen siihen, että olen itselleni rehellinen. Ei ole sellaista ristiriitaa, että esimerkiksi yrittää täyttää muiden odotukset ja kokee tyhjyyttä, koska ei täytä niitä. Voin tehdä jotain valintoja sen mukaan, mikä on omien arvojen ja kiinnostuksen mukaista, kaikkea en toki pääse valitsemaan. Ja kun ymmärrän tapani toimia ja reagoida, se auttaa tulemaan toimeen muiden kanssa.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät tunne itseään ja tekevät siksi vääriä valintoja?

Toivoisin, että voisivat tutustua itseensä, mutta meillä kaikilla on sokea piste. Ja toisaalta, mistäs itsekään tiedän, että juuri minulla on parhain itsetuntemus.

Onko sinulle ollut jotakin haittaa hyvästä itsetuntemuksestasi?

Sanon herkemmin ei asioille, jotka eivät ole mun juttu enkä koe jossain jutuissa tarvetta miellyttää muita, tämmöinen voi johtaa siihen, että se ei ole muiden mielestä kohteliasta tai että saan olla yksin.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät tunne itseään ja tekevät siksi vääriä valintoja?

Heidän vääristä valinnoistaan voi olla konkreettista haittaa muille. Muilla ihmisillä on oikeus olettaa, että toinen tuntee itseään sen verran, että esim. hänen tahdonilmauksiinsa voi luottaa. Sitähän voi näppärästi tehdä kaikenlaista ikävää muille ja sitten vain todeta, että "en tuntenut itseäni".

Onko sinulle ollut jotakin haittaa hyvästä itsetuntemuksestasi?

Haitaksi voi ehkä laskea sen, että minua ärsyttää kun kohtaan ihmisiä, joilla itsetuntemus on äärettömän alkeellista. Esim. toteamukset tyyliin En voisi koskaan haluta kenellekään pahaa osoittavat, ettei henkilöllä ole pienintäkään kykyä havainnoida ja kohdata omia tuntojaan.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:08"]Esim. toteamukset tyyliin En voisi koskaan haluta kenellekään pahaa osoittavat, ettei henkilöllä ole pienintäkään kykyä havainnoida ja kohdata omia tuntojaan.

[/quote]

Ehei - tuollainen toteamus osoittaa ainoastaan sen, että ko. henkilö on erilainen kuin sinä. Oletan tässä, että et koe kursivoidun kommentin voivan pitää paikkaansa omalla kohdallasi. Se ei merkitse ettei se voisi pitää paikkaansa kenenkään toisenkaan kohdalla.

Itse mm. tunnen itseni poikkeuksellisen hyvin nykyään, ja mitä pidemmälle itsetuntemukseni on kehittynyt, sitä vaikeammaksi minun on käynyt haluta pahaa toisille ihmisille. Viimeksi olen halunnut pahaa toiselle joskus 20 vuotta sitten, joten pidän äärimmäisen todennäköisenä ettei niin tule tapahtumaan enää jäljellä olevan elämäni aikana.