Miksi lapsilla pitäisi olla (saman ikäisiä) serkkuja?

Meillä vain yksi lapsi, poika, jolla on kaksi poikaserkkua, muutaman vuoden nuorempia kuin meidän poika. Ovat aika paljon yhdessä, vaikka asuvatkin eri paikkakunnalla ja ovat tosi läheiset kuin veljekset. En tiedä, mikä tilanne on aikuisena, mutta nyt on mahtavaa, että pojat ovat noin läheisiä keskenään. Toivottavasti tilanne säilyy ennallaan.

Miten niin PIDÄ??? Ei tietenkään PIDÄ, mutta samanikäiset serkut ovat - jos suku on läheinen ja paljon tekemisissä toistensa kanssa, mummolassa tai suvun kesäpaikassa esimerikiksi  - tietysti aarre olemassa. Jos suku on etäinen, ja sukulaisia tapaa vain kerran kymmenessä vuodessa, ei samanikäisillä serkuilla ole tietysti mitään merkitystä.

Mun tytön paras kaveri on ollut aina ja on edelleen 1kk nuorempi serkkutyttönsä. Nyt ovat 16v

Mua harmittaa meidän lapsen puolesta, kun serkkuja ei ole eikä tule. Mies ainoa lapsi ja mun sisarus jo lapsentekoiän ylittänyt. Toisaalta, itsellä on yli 20 serkkua, joista suurin osa paljon vanhempia eli en ole pahemmin koskaan ollut tekemisissä.

Jos sisaruksia on vähän, tai ei ollenkaan, serkut ovat varmasti hyviä olemassa. Jos perheessä on paljon sisaruksia, serkuilla ei ole niin merkitystä.

Serkut on rikkaus! Itse olen ainakin monen serkun kanssa tekemisissä vielä aikuisena ja monet rakkaat lapsuusmuistot liittyvät serkkuihin. Sukuloidessa, kesämökillä ja juhlissa oli aina parasta leikkiä serkkujen kanssa. Serkut on vähän niin kuin kavereita, joita näkee harvemmin, mutta joka kerran on mukava nähdä!

Mulla on samanikäisiä serkkuja, vietettiin kaikki kesälauantait yhdessä suvun kesämökillä. Nykyään ei olla oikein missään tekemisisä. En tiedä johtuuko siitä että olen ainut nainen serkkuporukassa, muuta ovat miehiä. Ei kyllä veljenikään ole missään tekemisissä näiden serkkujen kanssa. Läheisin olen nyt aikuisiällä ollut minua 15 vuotta vanhemman naispuolisen serkun kanssa, meillä on samanlaisia harrastuksia. Ehkä ikää tärkeämpää aikuisena on se kenen seurassa viihdyt. Lapsena iällä on enemmän merkitystä.

Ei niitä serkkuja PIDÄ olla vaan niitä joko on tai ei ole! Ja tuskin kukaan voi mennä sanomaan omille sisaruksille tai miehen sisaruksille että nyt teette lapsia HETI että meidän kultamussu saa oikean ikäisiä serkkuja.

Meillä on pieni ja läheinen suku, mutta kahden serkkuni kanssa emme erityisen läheisiä ole ja se johtuu varmaan ikäerosta (5 ja 9 vuotta). Toisaalta yksi pikkuserkuistani on minulle läheinen, hyvä ystävä ja ikäeroa meillä on muutama päivä :)

Omilla lapsillani on yli 20 serkkua, joista vain muutama tyttö syntynyt saman viiden vuoden jakson aikana. Omat lapset poikia. Eivät ole olleet tekemisissä kuin kerran kesässä mummolassa ihan pienenä. Toistemme luona ei ole käyty, sillä mies ei ole kovin läheinen sisartensa kanssa. Suurin osa on n. 10 vuotta vanhempia.  Minun puoleltan ei ole yhtään serkkua. 

Mulla oli aikoinaan serkkulauma sisarusten korvikkeena, mummi hoiti meidät kaikki. Ihan kivaa mutta tosiaan tiet erkani myöhemmin ja vasta 40+ alettiin taas tapailemaan enemmän.

Sen sijaan paljon tärkeämpiä ja läheisempiä on aina olleet ystäväperheet lapsineen - meillä on 13 lasta syntynyt 5-6 vuoden sisällä ja tämä on kuin sisaruslauma:) Lähikoulussa joka luokalla on pari "omaa" tenavaa. Hauskaa sinällään että vanhemmat ovat aikanaan olleet kavereita tarhasta saakka ja nyt seuraava sukupolvi jatkaa sitä. Ja epäilemättä heidän lapsensa 10-15 vuoden kuluttua...

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:03"]

Mulla oli aikoinaan serkkulauma sisarusten korvikkeena, mummi hoiti meidät kaikki. Ihan kivaa mutta tosiaan tiet erkani myöhemmin ja vasta 40+ alettiin taas tapailemaan enemmän.

Sen sijaan paljon tärkeämpiä ja läheisempiä on aina olleet ystäväperheet lapsineen - meillä on 13 lasta syntynyt 5-6 vuoden sisällä ja tämä on kuin sisaruslauma:) Lähikoulussa joka luokalla on pari "omaa" tenavaa. Hauskaa sinällään että vanhemmat ovat aikanaan olleet kavereita tarhasta saakka ja nyt seuraava sukupolvi jatkaa sitä. Ja epäilemättä heidän lapsensa 10-15 vuoden kuluttua...

[/quote]

Kuulostaa ihan läheisen tuppukylän meiningiltä. Koulukavereiden kanssa mennään jopa naimisiin.

Eihän sitä muita ihmisiä voi patistaa lapsentekoon, että omilla lapsilla olisi samanikäisiä serkkuja :-). Mutta jos näin hyvin käy ja suku pitää yhteyttä, niin serkut ovat ihana rikkaus lapselle. Minusta on ihanaa katsella, miten läheisiksi omien lasteni serkuspiiri on kasvanut, iältään ovat 10-16 - vuotiaita ja ovat kuin puoliksi sisaruksia keskenään.

Mulla on kaksi itseni ikäistä serkkua, toinen on niin ärsyttävä että olen hänen kanssaan tekemisissä vain kun on ns pakollisia sukujuhlia, toista en ole juuri nähnyt sen jälkeen kun vanhempamme riitautuivat kun olimme lapsia, hänkään tosin ei ole minun tyylinen ihminen, tuskin oltaisiin enää kavereita muutenkaan. Itse en siis koe että pitäisi olla saman ikäisiä serkkuja, itselläni on mennyt hyvin ilmankin. Toisaalta mun muut serkut on mua reilusti vanhempia ja yhteen aikaan tuli "lapsiryöppy" ja saman ikäisiä serkuksia on 6kpl. He ovat edelleen ihan parhaita kavereita, ikää heillä 30-34v. Viettivät kuulemma lapsina kaikki päivät yhdessä kun koulun jälkeen menivät kaikki mummolle ja vaarille :) Toisaalta kyllä tuollainen kuulostaa kivalta.

Mun veli, ainut sisarus, on vasta 19 ja sinkku niin että toivottavasti häneltä saadaan odotella vauvauutisia vielä jonkun aikaa :D Oma lapseni on 2v

Meidän lapsilla ei ole yhtään samanikäistä serkkua vaan ovat kaikki jo aikuisia tai teinejä. Serkkujutut sellaisena kun itse muistan jää väliin, mut serkkujen häissä käydään.

Olen ainokainen ja serkkuja on kuudesta eri perheestä. Kaikkien kanssa tekemisissä vielä nyt lähes nelikymppisenä.

Itselleni serkut ovat ihana asia.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 18:30"]

Kun suurin osa ei aikuisina ole enää ollenkaan tekemisissä.

[/quote] Ja osa on. Ei mielestäni pidä olla, mutta ei se miinustakaan ole.

Minulla on vain äidin puolelta kaksi serkkua, jotka ovat aika paljon nuorempia kuin minä. Toisen kanssa olen kohtalaisen paljon tekemisissä, mutta toinen sai joskus vuosia sitten päähänsä, että sukulaiset kuulemma vihaa häntä eikä halunnut olla sukulaisten kanssa tekemisissä. Äitinsä hautajaiset oli ainut sukujuhla, johon on osallistunut pitkiin aikoihin. Jos ja kun harvakseltaan tapaamme, tulemme ihan hyvin toimeen, mutta eihän ketään voi pakottaa pitämään yhteyttä, jos ei kerran halua. - Isän puolelta ei ole yhtään serkkua, pikkusekkuja kylläkin, mutta en tunne heitä lainkaan. Äidin puolen pikkuserkkuja on muutama ja meillä on läheiset välit nyt taas. Välillä oli pitkä aika, ettemme tavanneet, kun oli aika paljon välimatkaa ihan maantieteellisesti.

Olen aina toivonut ja haaveillut, että minulla olisi omaikäisiä sisaruksia tai serkuksia, mutta kun ei, niin ei. Veli oli, mutta hänkin kuoli suhteellisen nuorena sairauskohtaukseen. Olen nykyään ainut perheestämme, joka on edelleen hengissä. Lähisukuakin on vain noiden serkkujen lisäksi toisen serkun isä ja sitten nuo pikkuserkut. Ja lisäksi kaksi sisaruspuolta, joihin on hyvin ohut yhteys ainakin toistaiseksi.

Minulla ei ole yhtään serkkua, enkä koe, että olisin mistään jäänyt paitsi.

Kysymyksestä saa hiukan sen kuvan, että joukkopainostus lasten samanaikaisesta hankinnasta on perusteltua. Jos itse hankkii lapsia, niin onko se pakko ajoittaa toisten lisääntymisten kanssa samaan aikaan tai siis mä en ainakaan lisääntyisi samoihin aikoihin kuin mun siskot ja veljet vaan siksi et lapset olisivat samanikäisiä. Mä en mitään muuta niin paljon inhoa kuin naisia, jotka ovat lisääntymisinnoissaan koittaneet puhua muakin ympäri tekemään omani samaan aikaan. "Sitten meillä olisi leikkitreffejä" ei ole mun mielestä näinä työttömyyden ja talouden helvetillisinä aikoina ok syy hankkia yhtä aikaa lapsia, varsinkin jos haaveilen vielä opiskelemaan lähdöstä.