Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit tässä tilanteessa:
27.12.2006 |
Onko äiti aina äiti?
Minun äitini on aina ollut se marttyyri. Kun hänellä menee huonosti, niin pitää muillakin mennä. Sinun onnesi on todellakin pois hänen onnestaan. Elämänsä on kurjaa, kaikki on huonosti, ei ole rahaa, mitään ei voi tehdä, ketään ei ole, kukaan ei soita. Itse ei niin voi tietenkään tehdä.
Äiti valittaa elämänsä kurjuutta, toistelee sitä kuinka helpompaa meillä olisi jos kuolisi. Ostakaa sitten silläkin rahalla se arkku jne.
ON masentunut, ylipainoinen, sairas, mutta vasta 63-vuotias.
Tyttäreni rupesi poimimaan mummon puheista asioita " äiti, onko mummo kuollut" ... Hermostuin täysin, en voi elää toisen elämää, sanoin sen hänelle. Sanoin että olen lähellä ja autan, mutta en voi toista väkisin raahata kodistaan mihinkään. Tilanne kärjistyi loppupeleissä siihen että sanoin äidilleni, että jos haluat sen arkun, mennään vaikka heti ostamaan. Äiti suuttui, ihan oikeutetusti kyllä.
Nyt äitini ei ole juuri pitänyt yhteyttä minuun noin puoleen vuoteen. Tuntuu kamalalta, mutta tuon puolen vuoden ajan minun perheelläni on ollut helpompaa.
Nyt siskoni soitti (humalassa) ja ryhtyi tilittämään minun tekosiani äitini suhteen. Että miksi en pidä yhteyttä äitiini (olen sen verran ollut yhteydessä että olen sanonut että saa soittaa kun haluaa), mitä sanottiin, kuka teki mitä.
Hermostuin siskoonikin ja sanoin että jutellaan kun olet selvinpäin, että näitä on turha setviä humalapäissä. Sisko suuttui, löi luurin kiinni.
Eli nyt minulla on mennyt välit kumpaankin lähisukulaiseeni.
Aika patti tilanne...
Kommentit (12)
ja kyllä, varmaankin olen myös itsekeskeinen. Mutta milloin on liikaa, miten paljon pitää joustaa? Viikon, kuukauden, vuoden, entä 15 vuotta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mitä on elää ailahtelevan äidin kanssa. Välillä kaikki on hienosti, toisella kerralla mikään ei ole hyvin. Itse olen ottanut sellaisen asenteen, että minun päälleni ei heitetä kuraa. Olen vaikka sydämetön ja julma, mutta en ala äitini sätkynukeksi.
Tottakai sukulaisten kohdalla joustaa enemmän kuin muiden ihmisten kanssa, mutta kyllä liika on liikaa. Ei kenenkään tarvitse omaa elämäänsä pilata vanhempiensa takia. Eli jos äitisi toiminta ahdistaa sinua, velvollisuutesi perhettäsi kohtaan on olla pitämättä kovin paljon yhteyttä äitiisi.
(Kummasti täällä yleinen mielipide on tämä, jos ongelmia aiheuttaa anoppi, mutta äitiä muka pitäisi kestää aina...)
Jos siskosi ei pysty huolehtimaan omaa elämäänsä kuntoon, niin ei sekään ole sinun vastuullasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parasta olisi jos KERRAN selittäisit sekä äidillesi että siskollesi mistä on kysymys Sinun kannaltasi ja sitten pysyisit hiljaksiin erossa heistä. Säästyisi voimia jotta voit katkaista kierteen ennen omien lastesi kasvamista aikuisiksi.
Mutta koska et todennäköisesti saisi edes suunvuoroa siinäkään tilaisuudessa, on varmaan käytännössä helpointa jättää koko homma sikseen. Älä yritä pitää yhteyttä tuommoisiin ihmisiin. Vastaa puhelimeen jos he soittavat, mutta rajaa valituksen kuuntelu 5 minuuttiin ja irrottaudu sitten jollain tekosyyllä (vaikka että kattila kiehuu hellalle). Säästä voimiasi omalle perheellesi, se tarvitsee sinua enemmän ja sillä on sinuun suurempi oikeus.
Oma äitini on 60-v ja on ihan samanlainen. Jouluaattona oli laittanut päälleen mummini ikivanhan ja kulahtaneen mekon, joka ei sovi äidilleni yhtään. Odotti reaktiotani, sanoin että ai mummin vanhan mekon löysit jostain, mikset laittanut omaasi (on nimittäin kauniita vaatteita äidilläni) niin äiti siihen, että en minä tarvitse enää mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Oma äitini on 60-v ja on ihan samanlainen. Jouluaattona oli laittanut päälleen mummini ikivanhan ja kulahtaneen mekon, joka ei sovi äidilleni yhtään. Odotti reaktiotani, sanoin että ai mummin vanhan mekon löysit jostain, mikset laittanut omaasi (on nimittäin kauniita vaatteita äidilläni) niin äiti siihen, että en minä tarvitse enää mitään muuta.
Tuttu tilanne. " Ei minun ole enää väliä kun olen vain tällainen..." . Marttyyrikruunua kirkkaammaksi ja tarkoitus saada muut anelemaan ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhde, joka vain ottaa, eikä anna mitään, on tuhoon tuomittu.
Voisin ajatella, että ap:n kommentti äidilleen on herättänyt jotakin äidissä. Toivottavasti jotakin itsensä peiliin katsomista.
Ihmisten pitää vain pitää rajansa. Miettiä itse, missä omat rajat menevät. Jos omat vanhemmat tai muut ihmiset rikkovat niitä jatkuvasti, silloin on omalla vastuulla tehdä jotakin. Olla vaikka pitämättä yhteyttä.
Kuitenkin tässä tilanteessa on hyvä muistaa, että äitisi ei ole välttämättä oikeasti olemassa kauaa tai ei ainakaan ikuisesti. Siten itsesi kannalta on tärkeää miettiä, että saat sanoa hänelle kaikki ne hyvätkin asiat ajoissa, ettei tarvitse itse miettiä jälkikäteen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään.
Ehdotan, että mietit tarkoin sen merkitystä. Ihmisillä saattaa joskus mennä huonosti ja silloin on hyvä, että on läheisiä, jotka auttavat.